Katsotaan yhdessä sydäntietoisesti!
TIETOISUUS. Hei olet minun kantoaaltoni joka kantaa mukanaan minun elämääni monisäikeistä ja yllättävää. Hei sinä tietoisuus miten oletkin minun paras managerini ja skoutsini. Olet tiellä paras ohjaamaan - paras ratkaisemaan puskasta tulleetkin argumentit haastavat, jotka olisivat vain saattaneet minut uneen syvempään - syvempään kuin luulisinkaan. Mutta tietoisuuteni mun herätti ja heräsi huomaamaan kaiken tämän maailman rikkauden mikä sisissämme asuu. Ja maailma kirkastuu - kirkastuu ilman ponnisteluja kunhan vain olen läsnä hetkessä tässä. Tulee ratkaisut vaikeisiinkiin yhtälöihinn elämän matikan - tuon matikan joka verkkooni ui kuin kala matikka tuo. On rikasta - on rakasta - on kevyttä - on se vaan elämää kun unet karisi silmistä ja arki sujuu kevyesti - vakaasti - onnekkaasti kunhan vain muistan sinut tietoisuus, joka avaat samalla porttini kultaisin sätein - sätein arkeni ihmeelliseen maailman. Hei nyt näen - nyt kuulet sinua myös ystäväiseni joka asut talossa matalassa havuisessa tai pilvenpiirtäjässä hyvin korkealla. Minä olen tässä ja sinä olet siinä meillä on kaikki hyvin kun näin tietoisesti olemme ja katsomme samaa hetkeä elämän. Olet sinä tärkeä minulle kuin minä tärkeä sinulle. Olemme näin kaikki yhteisesti löytäneet tietoisuuden olemisen - tietoisuuden elämän. Minä kiitän sinua - sinua joka antaa aiheen kiitollisuudelle - aiheen rakkaudelle jota me olemme aidosti ja vakaasti syvässä rauhallisuuden elämän virrassa tässä! Kiitos rakas!
TIETOISUUS. Juuri kun tunsin - juuri kuin oivallisin - juuri kun kaikki oli hyvin tuo noste katosi. Katosi tietoisuus talvihorrokseen, mutta miksi kysyy mieli - kysyy miksi menee näin - miksi ja miksi? Kun tuo tietoisuus toi iloa ja oloa niin jostain puskista tuli olo kurjempi - mieli painavampi - murheen tunne suurempi. Hei eihän tämän näin pitänyt mennä. Väsyin - väsyin mihin? Hakemaan tietoisuutta - olemaan iloinen - tuli ploppi. Mutta eihän sen noin tarvitse olla tajuan. Olin ollut niin tarmokas ja tietoisen tunteen sekä tuntuman tunne elämään. Mutta hei tässä on jokin kompa. Kun kerran olin pitkät tovit tietoisesti koettua iloa, joka ei ollut mitään pintaliitoa vaan aitoa oloa tässä hetkessä - tässä hetkessä hyvin sisäisesti syvällisesti. Mutta tuo väsymys mitä se sitten oli ja on? Vaikka fyysisesti tunne jaksavani paremmin ja paremmin, mutta silti tuo väsymyksen tunne. Hei onko se väsymys ns. henkistä hoksaa mieli ketun häntä kainolossa. Vaikka olen jaksavainen ja toimelias niin sen täytyy olla henkistä matalapainetta. Mutta vai voiko se olla jotain muuta? Se on jotain muuta toteaa syvällisempi sisin. Se on samaistumista kehoon - kehoon joka voi hyvin, mutta liikaa oikuttelee. Se on samantumista siihen ja silloin olo on väsähtänyt, koska ego ei tykkää että kehoa vosi olla väsynyt - siis nuo lihakset ja kaikki sellaiset komponentit, jotka tuon tunteen saavat aikaan. Sisin sanoo et ole tietoinen sisimmästäsi olet unelias ja luulet suorittamalla elämää olevan tietoinen, mutta mistä tietoinen? Ei kuitenkaan sellaisesta mikä toisi onnea iloa pysyvää. Hei mutta siinäpä oivallan ja jatkan tiellä...
TIETOISUUS. Niin tietoisuus hyvä kaveri ja niin auttavainen. Tietoisuus on meillä aivan ain ovellamme odottomassa - odottamassa kutsua sitä avuksemme hetkeen tähän. Joko ratkomaan asioita jotka solmussa ovat, koska nuo solmut ei aukene meille vain puskemalla kohti tuulta myrskyävää tai vuoren niin jyrkän kipuamiseen. Mutta tuo tietoisuus vie perille se perille tuossa äsken niin vaikealta tuntuvassa jutussa jutkussa vaikeassa, joka solmujaan aukaissut ei vain sitä kohti puskemalla. Mutta tuo tietoisuus toi meille ajatusta - ajatusta uusiutuvaa - ajatusta auttavaa ja niin ratkaisevaa. Tietoisuus johti meitä samalla kohti syvempää olemustamme avulla tuon yksittäisen haasteen - haasteen johon me tietoisuudella pureutuimme ja onnistuneesti sen paremmin ratkaisimme - paremmin tunsimme läsnäolon tuon. Ja niin kokemus tuo samalla iloa oli ja iloa tuotti lisää - lisää huomata miten tärkeää on tuo tietoisesti läsnäolo jutussa kuin jutussa. Hei olemme löytämässä jotain syvempää itsestämme - löytämässä sen ilon jota syvimmältämme olemme. Tuo ilo - rauhallisuus näin elämäämme kantaa tässä ja nyt tuoden näin Joulu aattoomme tänään ja tähän hetkeen sen kaipaaman rakkauden ja sen viestin tuon Jeesus lapsen syntymän - syntymän ymmärtämään että elämä ikuista on!!!
TIETOISUUS. Tuo sana vilahtelee ajassa nykyisessä useasti - useasti yhteydessä jostain asiasta syventävän - oli se tilanne mikä tahansa. Sana tuo aika lailla herättää lauseessa, jossa saundi hyvin tavallinen on. Sana tietoisuus pysäyttää jos oikeasti kuulen sanan sen ja miten sitä käytetään. Vai onko sanalle sille käynyt inflaatio ja se on rutiiniksi muuttunut. Kun sanat nuo jotka enemmän kertovat on meille tärkeitä sanoja - sanoja joilla haluamme enemmän kertoa - kertoa jostain tarkemmasta - syvemmästä asiasta tuosta. Sen tuon sanan käyttö ja tarkoitus on sitten niin kuulija kohtainen tai tilanne kohtainen, jotta sekään sanana ei kerro meille kaikille samoja asioita. Kuten aina sama sana toiselle tarkoittaa erilaisia asioita tai mielikuvia. Joten sana tietoisuus vaikka hyvin merkittävä sekin on - on sillä kaiku ja ymmärrys eri meillä kaikilla. Onneksi kuitenkin kielemme tää saa aikaa riittävästi mielikuvia jotka kaikilla hyvin yhteläisiä on. Niin mutta mitä oikeasti sana tietoisuus tarkoittaa? Vastata siihen ei kukaan tyhjentävästi voi mutta sana se merkittävä on. Tulla tietoiseksi joka hetki - tulla tietoiseksi tietoisesti. Me silloin heräämme siihen hetkeen ja alamme huomata asioita toisin. Kun huomaamme toisin on tilanne silloin muutoksen vaiheessa - vaiheessa joka saattaa muuttaa kaiken päälaellen tai vain scarpata hetkeen tuohon ja hetki tuo aikaan sai muutoksen pienemmän tai isomman. Niin mielenkiintoista kun mennään sisälle sanaan tietoisuus. Heips...
LIIKKUMISEN ILO. Liiikkumisen ilo se lahja on jota liike sisällään kantaa. Tuo pieni tai suuri - tuo liike ns. tärkeä tai muka vähäpätöinen. Aina se yhtä tärkeä on - on kun siihen on mahdollisuus - rajoita sitä mikään ei. Vaikka liike rajoitteet ois - liike jotain pientäkin se silloin olla lahja johon pystyä voi. Tuo lahja elämän niin erilainen meillä kaikilla on. Mutta lahana samanarvoinen se silti on - ei ole arvotuksia onko liike voittaja olympian tai vai mökissä mummon tarpeellinen. Aina se yhtä tärkeä on koska se on liike - liike rakkauden. Se lähtee tarpeesta - tarpeesta liikkua - tarpeesta liikettä arjen elämän tehtävien. Noiden jossa liike aivan välttämätön on - on se silloin paikka kiitollisuuden - paikka käyttää liikettä aiheisiin elämän. On löytynyt ilo liikunnan - tuo ilo olkoon sydämissämme ainiaan. Niin muistona liikkeen ja liikunnan. Nyt vain jakamaan liikettä - jakamaan sitä kaikille - jakamaan ihan kaikille kannustaen. Lähde kanssani liikkeel hei sinä "velikulta" liikkeelle hauskoihin paikkoihin, jossa on aika uus - uus tuon puhalluksen tuulen virkistävän. Muistaen et yhtälailla liike tuo sama on pienikin kotiverstaassa kotoisan. Jakamaan ilo - olemaan kanssa liikkeen - kanssa ystävien - kanssa tuntemattomien. Vain tuo liike - liike liikkumisen sen ilolla näemme koemme vaikka välillä lunta tupaan tulisikin aivan roppakaupalla. Antaen auringon paistaa meidän jokaisen kaikkiin sopukoihin. Siis liikunnan - ilo liikkeen se olkoon kanssasi sun ja mun. Kiitos!
LIIKKUMISEN ILO. Niin löytyi ymmärrys - löytyi tiedon jyvänen että ilo liikunnan ja liikkeen on se juttuni mun jota haluan - jota ymmärrän - jonka todeksi koen. Tuo ilo ei tullut vain tavoitteista noista, jonka ego asetti - tuo ilo ei tullut suorittamisesta elämän tehtävien, jossa liike mukana oli. Vaan ilo oli jo ensin ennen liikettä - ilo on ollut jo aina odottamassa kantajaansa, joka sen ymmärtänyt ois ja todeksi käyttöön ottanut. Oli ollut tuska ja kiristys tahdin liikkeen sekä työn tekemisen tahkoaminen - puurtaminen harmaasti - tummasti. Tuo tummuus tuntuu - tuo tummuus syksyllä uinuvan olon liikkeelle saa - liike joka ilon olla pitäis. Ei kaikki elämän liike arjessa pelkkää iloa olla voi - on se tunnista toiseen - on se tehtävästä toiseen jotain muuta. Se on arkea missä oikeasti on paljon päätöksiä - paljon toimintaa jotka soljuaa toisesta toiseen. Mutta ei sen liiaksi niin tarvitse olla - ei todellakaan tarvitse niin olla. Mieli väittää niin vankasti ei elämä voi ilman tuskaa - ahdistusta - kiirrettä olla arjessa tässä. On tuo uskomus lujasti meissä väittää mieli. On se uskonto uskontojen joukossa - että kyllä minä itse - minä itse tiedän - minä itse olen itsevarma asioista näistä ja haen siten elämältä nautintoa - korvikkeita liikkeenkin - liikkeenkin kautta, jotta saisin hyvän olon ja kunnon vaikka "työllä" ja tuskalla. Mieli se väittää ettei helppoa se olla saa ainakaan liian helppoa. Mutta ei sen tarvitse olla niin vaan ilo liikkeen se pintaan saa tulla useammin - ilon ymmärrys liikkeessä se useammin tulla saa. On lupa levätä jos olen väsynyt - on lupa vaihtaa liikettä toiseen - toisenlaiseen jotta taas jaksaisimme iloita liikkeestä ilolla - tyyneydellä - ei pakottaen vaan olemalla aidosti tässä ja kokea ilo rakkaudella kaikkeen!!!
LIIKKUMISEN ILO. Tuo sanan sisältö pitää sisällään kaiken tuon liikkeen jota jokin liike maa päällään kantaa. Ei ole väliä mitä se liike - liike joka tarpeellinen on tai vain liikettä liikkumisen iloksi. Liike voi olla kevyttä tai rankenpaa - liike voi olla aivan olematonta, mutta niin tarpeellista. Mutta onko siinä mukana ilo? Kysyy toinen ja toinen - toinen ja toinen vastaa siinä kuuluu olla ilo - toinen ja toinen vastaa ei en tarvitse bonusta ilon - siis puurran ja puurran - siis rutiinilla rutiinin omaisesti on liike ja liike. Mutta mieli kysyy tarvitseeko sitä edes miettiä onko siinä ilo? Riittääkö että saavutan sillä liikkeellä jotain, josta olen tyytyväinen tai palkinnon saan. Palkinnon saan liikkeistä noista josta tehtävä koostuu tai vain matka ei minnekään tai selkeä päämäärä jollekin toiminnalle. Mutta haittaa ei jos siitä iloa saan sanoo mieli. Mutta kunhan ponnistelen ja ponnistelen saa liikkeellä aikaan siis tuloksia. Mutta riittääkö se oikeasti minulle - riittääkö se tuolle mielen egolle joka ensin sanoi - hei ihan hyvä olet sinä - mutta vähän myöhemmin se kuitenkiin kiistää - ei se riiita - ei voit riittää vaan sinun täytyy olla parempi liikkeessä joka tuloksen sai aikaan avulla liikkeen. Mutta hei stop eihän tässä ole mitään tolkkua sanoo aito minun sisäinen todellisuus. Tuohan on loputon suo tallata ja tallata eikä se lopu vain voimat vähenee - vähenee ja liike hidastuu tuskakin lisääntyy. Kysyn pääsenkö tällä liikkeellä koskaan maaliin asti - asti onnellisesti ilolla perille. Hei mutta minähän voin olla itse ohjaksissa ja alkaa ymmärtää - ymmärtää elämää - ymmärryksen jälkeen toimia niin että elämän ilon aikaan saa liike. Heips tästä on hyvä jatkaa...
PELKO. Moni tuon sanan kieltää, koska kun kaikki on juuri nyt riittävän hyvin tällä hetkellä ei - ei se silloin koske mua. Myös pelon synonyymit voidaan lakaista maton alle ja todeta ettei ne koske mua. Mutta on kuitenkin tuo ja nuo sanat tukahtetut välillä pintaan nousemassa - nousevat ehkä tunteen muodossa tai muuten vain epämääräisenä. Se mielen lanka joka johtaa mielen egon osaan tiedostamattomamme ajattelu ei halua sitä nimellä ilmaista vaan jo pelkän tunteen se aikaan saa - tuon tunteenkin voimme kieltää ja maton alle lakaista todeten ettei se koske mua, vaikka en siitä täysin vakuuttava olekkaan. Jonkilainen epävarmuus jostakin on kuitenkin tunne tuo jossain alla arjen kiireiden tai muuten vain. Mutta kun tuo pelko on mielen oma rakentama niin se ei todellisesti koske mua - eihän? Mutta ei se maton alle lakaisemalla ratkea eikä sitä kohtaamatta eikä sitä ymmärtämättä vapaaksi voi päästää - vapaaksi jolloin se ja sen voima katoaa tieltä rakkauden valon. Pimeys jota pelko tavallaan symbolisesti on ei se kestä valoa kuin laulun sanoissa sanotaan - tuo laulu päivänsäde ja menninkäinen niin sitä mukailee. Ymmärrys antaa tilaa - irroittaa se omasta kaiken kattavasta viitekehyksestä jota punomme päivittäin ja vuosittain. Vain irroittaminen siitä - vain sen sellainen kohtaaminen sen vapaaksi päästää ja siltä katoaa voima. Samalla mielen täyttää syvempi tyyneys ja rauha joka rakkauden olemuksia ovat. Tuo syvällinen rauha tuo tilalle uusia ajatuksia - uusia tunteita - uudistuvaa elämää - elämää onnellista joka ei ole ulkoisista asioista kiiinni - eikä sitä siten mitkään seikat heilauta. Vähitellen mielemme ymmärtää tuon rakkauden viestin eikä siinä ole tilaa pelolle. Kiitos rakkaus ikuinen!
PELKO. On ja oli tunne tuo epämääräinen tullut puseroomme lailla takiaisen tarttuen. Se pelon synonyymiksi itsensä etsitteli. Sillä on monia kavereitä jotka tuon pääsanan alle pelko liittyvät elämän laulukuoroon. Tuohon laulukuoroon joka aikaan saa tunteita - tunteita sellaisia joita me emme halua. Mutta mistä jälleen tuo samainen tunne lieväkin tunteeksi nousi kokemukseemme. Tuota kokemusta me emme halua kun se tarpeeton on. Niin tuo tunne josta seuraa kokemus on noussut jostain sisimmästä pintaan ja niin ei siinä todellakaan aina järjellisesti järkeä ole. Se vaan siinä aivan iholla se olla möllöttää. Mutta kun se tunne väittää mieli niin aito on - se sanoo ja todeksi väittää. Mutta onko se totta? Kysyn itseltä onko edes totta tuo synonyymikään - niin onko se vain kotikutoinen tarina, jota olemme huomaamatta sepitelleet ja teheet siitä pelon. Ja kaiken kukkuraksi todeksi luokitelleet, vaikka puolittain sen ymmärsimme kun tuo tunne pelon tila ei se totta ole. Silti se häiritsee vähemmän tai enemmän sitä päivän juttua tai pelkoa tulevasta - tulevasta miten siellä ja miten sekä miksi pelko jo sinne kiemroitaan virittää. Mutta kun tuo pelko on oikeasti kotikutoinen ja ymmärrämme että sieltä tiedottomasta mielen uumenista se rakentuu omassa päässämme. Ja silloinhan alan nähdä sanan pelko lävitse ja se jää taka alalle. Taka alalle vain tarkailtavaksi. Ja nythän palasimme turvaan rakkauden jolla ei vastakohtia ole vaan itsessään se on täydellinen - täydellinen mellä jokaisella. Kiitos!
PELKO. Tuo sana varsin moninainen on sanoo ja järki. Mutta mitä se on oikeastaan kysyy järki - kysyy mieli. Ei se minua kosketa sanoo järki - järki tietää ja on varma, mutta mieli epäilee... Mitä se epäilee, mutta jos kuitenkin. Järki taas järkeilee se on luokitellut sanan pelko moniksi palasiksi, jotta sen voisi ikäänkuin hallita - hallita järjellä. Kun luokituksessa sanotaan tämä kuuluu siihen kategoriaan tämän hallitsen. Mutta kun yllättäen iskee tuo outo tunne epämääräisyys ohitse jonkun järjellisen hallinnan tunteen tai tiedon. Käy mieli taistoon - taistoon kenties ristiriitaiseen kuin ollako vai eikö olla. Mutta mitä se pelko ja mistä se tulee kysyy järki välillä viisastuneena - niin onko tässä jokin juju se miettii. Järki huomaakin vivahteen siitä että ei kaikkea voi tietää - ei kaikkea voi hallita, mutta samalla se oivaltaa niitä ei tarvitsekkaan hallita. Järki ihmettelee mistä tuo ajatus ja tunne nyt putkahti pintaan. Eihän se ollut eilen eikä aiemmin. Tuo tuulahdus kaiken kiireen keskellä jossa järjellä ja välillä järjettämästi rampataan asiasta toiseen - toiseen ja toiseen niin kenties tuurilla ja pelkällä rutiinilla ettei tuo sanan pelko synonyymitkään huomatuksi tulleet. Vain asiat eteni ja eteni. Osan synonyymeistä tosin kerkesin puolihuolimattomasti ohittaa järjen sipaisulla ja hallinnalla. Mutta tuo aikaisempi tuulahdus jostain muusta sai ajatuksen ja järkeilyn liikkeelle, että sana pelko ja siihen liittyvät tunteet sekä asiat ovat kenties täysin eri juttu. Niin jäätiin nyt mielessä miettimään hmmm!!!
RAIKKAUS. Tuo elämän tuulahdus - tuulahdus ei vaan merituulen kutsuvan vaan sisäitsten aaltojen - aaltojen joka pyyhkäisi tuon nukkavierun sisältämme pois. Tuo raikkaus toi päivän polttavat asiamme arkiset juttumme aivan uuteen valoon ja kirkkauteen. Tuo kirkkaus näyttää muuttavan menomme tulojen saamiseksi. Tuo päivän polte tarttua raikkaasti ja uudella innolla kiinni aitdolla rakkudella tähän hetkeen - se on nyt käsin kosketeltavan ihmeellinen. Ennen nuo niin nukkavieruiselta tuntuvat elämän jutut ovat muuttumassa iloisiksi haasteiksi ei kuitenkaan missään muotoa aina kovinkaan helpoksi - niin sarjassamme vaativat haasteet. Niin mutta nehän ovatkin elämän suola - suola joka koettelee meitä kaikella lailla ja ennalta arvaamattomasti. Tuo arvaamattomuus ei nonesti ratkeaisi edes järkeilemällä tai sinnikkäällä puurtamisella. Vaan nyt kun tuo to raikas merituuli puhdisti mielemme komeroita - komeroita joista alkoi virrata aivan uusia ajatuksia - ajatuksia joissa oli aivan uusi sävy ja vivahde. Nuo ajatukset eivä enää vanhaa koodia muistaneet vaan ne oli ohjelmoitu uusilla koodella - uusilla energioilla jotka eivät jääneet kiinni vanhoihin nukkaantuneisiin energioihin ajatuksiin. Vaaan aidosti uusi ymmärrys - uusi asioiden oivallus - uusi asioiden kokeminen. Aivan niin ja noin iso muutos tuo että aivan ymmykäisenä ihmettelemme elämän menoa tätä. Tapahtui - tapahtui vain kun annoimme sisäisen raikkauden tuovan tuulahduksen tulla sisältä ulospäin niin maailma kirkastui sekä näytti meille aidon rakkautensa - rakkauden ihan kaikkeen. Kiitos!
RAIKKAUS! Tuo sana kertokoon tuhat ja yhden yön tarinan. ON ja pysyy ilo sydämmessäin kun tuo sana raikkaus kaikaa ja kaikuu sielussamme. Olemme arkisessa pyörityksessä aivan välistä pyörteessä ja aikaa myöten saavutamme "nukkavieru" olon täydellisen. Tuon olon jossa olemme vuorattuna tuolla nukalla - olemme väsyneitä noihin ainaisiin samoihin kaavoihin. Vaikka väitämme ettei meillä - meillä ole mitään valittamista eli ihan hyvin kaikki. Niinhän se onkin mutta tuo nukkavieru on tullut talomme - mielemme komeroihin puuduttavasti - läkähdyttävästi - paineitenkin muodossa ja ties minkä. Mutta hei kun huomaamme pienenkin tuulahduksen tai jopa metrien korkuisten aalttojen tuovan meille tuota raikkautta - raikkautta kuin raikas meri-ilman tuulahdus ja ajaton olo sitä aistiessa. Ei menoa minnekään - ei mitään ylimääräistä juuri nyt. Tuo raikkaus kertoo vain muistot että tuo nukkavieru olo oli ja meni eikä se ollut meidän vakio asukki. Asukki meidän omalla tontillamme - vuokralla maksamatta vuokraa - vain pölyttyen. Niin ajatus alkoi raikastua kun mikä tahansa merituulen hiukkanen pääsi lävitse muuriemme - lävitse tarpeettomien esteiden. Nuo esteet olivat vieneet ajatuksemme - ilomme sinne komeron nurkkiin. Raikkaus alkoikin synnyttää raikkautta ja "perhe" alkoi kasvaa ja kasvaa. Voiko tää olla totta jokin sisällämme, joka ennen niin tavanomainen oli - niin tuo nukkavieruinen. Mutta hei nostakaamme kädet ylös - ylös tuulettamaan tuota ihanaa raikkauden tuulahdusta jonka oivallissimme juuri nyt. Olkaamme siis itsemme voittajia sinä ja minä - kuunnellaan - olla kuulolla...
ETSIN. Kun juuri aloin päästä tuon etsinnän tuloksena tuon elämän aarteen jäljille. Niin tuli takapakki - tuli este löytää - tuli iso mutta. Kuinka ollakkaan monasti kun kaikki näyttää jo niin hyvältä ja nuo elämän kultaharkot jo silmissä loistaa. Hei tuossa nuo ovat aivan käden ulottuvilla - aivan kosketeltavissa, mutta juuri tuli isosti lunta tupaan ja taloni sortui tai ainakin melkein tai ainakin ihan pikku riikkisen vai sortuiko se laisinkaan - kysyn? Tuo alun tunneaalto pyyhkäisi tsumaanin lailla ylitsemme ja kaatoi puut - nosti tunteet aivan uusiin kokemuksiin. Niin mihin katosit etsinnän tulos vai katositko laisinkaan? Olinhan jo löytänyt vahvan näytön tuosta onnekkaasta etsinnän tuloksesta. Mutta katosiko tuo etsinnän tulos jonnekin myrskyn syövereihin. Ei se kadonnut - ei se voi kadota kun totuus on jo meissä itsemme syvyyksissä - syvissä vesissä, mutta saavutettavissa kunhan vain haluamme etsiä - etsiä totuutta - totuutta rakkauden, joka kantaa ajasta ikuisuuteen. Joka antaa työlle arkisen tunteen hei olet tarpeellinen tässä yhteiskunnassa - hei olen tarpeellinen itselleni pyyteettömästi, silti avoimena kaikelle - silti ei maailman vietävissä kun jo tuo itse itsemme tietää kuka olen mikä on elämän tarkoitus. Ei sitä tsumaanit eksytä eikä kaada. On aika ikuisuuden - aika ilon - aika rauhan ja rakkauden - sitä me etsimme ja olemme sen aina pitäneet hallussa siten myös löytäneet. SE on vain ollut välillä unohduksissa. Mutta nyt sen löysimme ja pidämme siintä kaksin kiinni - siitä - KIITOS!
ETSIN. On oikeasti ihanaa etsiä - etsiä aarretta - tuo aarre voisi olla aarre elämän - tuo elämän geolöytö voisi olla aihe etsinnän. Kun tuo kaipuu jostain "rikkauksista" elämän ei kultaharkkojen timanttien kimallusta etsijänä olemista. Se on oikeasti ihanaa ja olevaista elämän. Missä olet etsinnän kohde oletko siellä sohvan takana vai jo oletko huomisessa. Sinä elämä kuiskaat vinkiksi hei olen täällä - täällä niinkuin kanssa lasten kuurupiilosilla - piilosilla lasten aitojen - aitojen elämän tulkitsijoiden. Pikkulapsi haluaa piilostaan paljastaa olen täällä. Vasta vähän isompana maltetaan olla hiljaa - hiljaa tuolla piilossa. Mutta sitten aikamme oman lapsuuden jälkeen olemmeko piilottaneet tuonne piiloon ja hiljaa olemisen taaksi jotain tärkeää. Olisko tuo tärkeä kenties elämä - elämä tuo aidoin - aidoin syvällisin - aito rakkaudellinen elämä avoin - rajaton - yllätyksellinen tässä ja nyt jo oleva - eikä arki vain aherruksen - kiireen - jopa tuskan - ahdistuksen tuon. Onko tuo piilo piilottanut meissä tuon aidoin lapsen kaltaisen elämän - lapsen jolla oleminen kulkee kiukusta suureen leveään hymyyn aidosti. On aika etsinnän jatkuvan löytänyt vinkin piilosta - piilosta jossa elämä piilee. Elämän jonka jo joka hetki koemme nytkin. Mutta onko se täyteläisen oloinen sen oloinen mitä todella etsimme? Olisko se vielä jotain syvällisempää mitä me etsimme? Ei pelkästään metsän mäntyjen huminaa - moottoritien pauhua, jossa auto kiiturit kiitävät jonnekin - jonnekin kohti mutta minne. Tuo etsintä elämän jatkukoon - niin olemme jo tuon piilon jäljillä - kuulemme kuiskauksen hei minä olen täällä. Jatkukoon etsintä tässä hetkessä. Heips!
ETSIN. Etsin tuota - etsin tätä - olen etsimässä - etsin arvokasta - etsin ja etsin. Mutta mitä oikeastaan etsin - en huomaa etsiväni - mutta huomaan kaipuun - huomaan tarpeen etsiä jotain - mutta mitä? On mieli etsinnän - on mieli rauhallinen tai levollinen kun se etsii - niin mutta mitä? On ilo etsiä - on ilo löytää - mutta mitä? On aika etsinnän - mutta aika etsinnän - niin mikä aika - miten paljon. Tuntuuko mielestä vai mistä se tulee tuo etsinnän tarve. Vaikka kaikki olisi ihan hyvin on tuo tarve etsinnän. Kun asiat ovat aivan ylösalaisin - nurinnpäin - aivan pyörryksissä turvallaan. On tarve etsiä ja löytää - löytää jotain mutta mitä? On etsintä siis päällä mielen lokeroissa. On etsintä päällä tilanteissa päivän tai yön. On etsintä löytänyt paljon löydöksiä - löytöjä, mutta mieli ei pysähdy se vain etsii - etsiikö se edelleen jotain parempaa vai onko se vain oppinut etsimään - etsimään etsimisen vuoksi. Joskus aikaisemmin tuo mieli oli löytänyt aiheen hyvänkin jota se halusi etsiä, mutta ei tuntunut olevan riittävä tai ei löytö oikea ollut - eikä sillä löydöllä maaliin päässyt. Maali tuo jossa tuntuisi että kaikki olisi jo löydetty - kaikki etsintä olisi etsitty. Niin mieli kulkee unelmissa - arjessa - juhlassa - niin valveilla tai unessa yön. Viite mitä tuo mieli etsii olisko se elämä - olisko elämä jossa olisi tuo kaipuu elämän täyttymyksen toteutunut - toteutunut elämä aito rakkauden aitouden jota en edes vielä tiedä sellaisa olevaa olevaista. On aika etsinnän!!!
ELÄMÄN HALLINTA. On tullut aika ymmärtää että elämän hallinta ei ole logiikkaa eikä matematiikkaa. Vaikka niistä melkoinen apu on tähän arkiseen elämään nytkin. Mutta kun murramme muurejamme tulemme huomamaan purkautuvien tiedostamattomien traumojen alta paljastuu aivan jotain muuta. Huomaamme ettei rajoja enää ole vaan on enemmän oikeita päätöksiä kaikessa arkisessa touhussa. Nuo "rajattomat" päätökset antavat intuition kautta aivan uusia innoittavia kohtaamisia - kohtaamisia elämän. Jossa elämän raikkaus puhaltaa lävitse kaiken tuon entisen olettamuksen kuin raikas syksyn sään syvälle porautuva tunne - tunne joka menee lävitse kehon - lävitse kaikkien asioiden noiden arkistenkin. On tullut uusi aikakausi löytää uusi elämän tyyli ja olo mennä tässä hetkessä. On vain muisto vanhasta elämän hallinnan mallista, sillä tuo uusi energien - uusien energioiden olo ja tunne - tuo tunne tuli syvältä sielusta asti eikä enää jäänyt arvuuttelulle, että oisko tuo vanha - niin vanha silloinen pätevä järjestelmä - niin joka nyt vähitellen häviää taustalle. Taustalle sillä tahdilla jolla vapalla tahdolla annamme tilaa. Ja tuo tila aivan uusiutunut suunta elämälle vaikka peruskuviot on aika lailla samat. On tullut aika uuden "hallinta" - aivan uudenlainen syvällisempi iloisempi ote ELÄMÄN!
ELÄMÄN HALLINTA. On monenlaisia menetelmiä elämän hallinnan kehittämiseen. Ja niillä varmaan sadaan kaikenlaista edistystä ja tuloksia. Ei ole väliä millä tavalla tai millä fiksuin keinoin saamme lisää toimivuutta ja tasapainoá elämään tähän - tähän ihmeelliseen matkaan - matkaan maapallon ympäri ja aina yhteen tullan sekä kierretään radallaan - radallaan asioiden toistuvien. On koittanut hetki jolloin tuolle kiitoradalle voi tuoda ihan jotain uutta - uutta jolla ei ole korva merkintää mistään entisestä ja se on vielä erittäin outoa tai tyhjän tuntuista vaikka siinä samalla täyttyy voimakas tunne että tää kääntää maapallon radallaankin. Tuo muutos uuteen tuokin uuden innoitteen - intohimon hyvin monelle asialle. Ja huomaten miten se on haasteellista mutta hyvin tarpeellista vaikka emme vielä ymmärrä sitä. Tuo muutos tuokin alussa haastetta myös tuohon elämän hallintaan. On sen niin voimakas energia ja mahdollisuuksien elämän sarka, jotta se tuo valtavasti uusia mahdollisuuksia kaikkeen. Ja huomaamme miten elämänkin monet asiat saa aivan uudet ulottuvuudet sekä syvemmän merkityksen myös elämän hallinnan tunteeseen. Onkin tullut aika uusien energioiden joten nuo pölyttyneet vanhat energiamme suur siivouksen saa. Ja vaiheessa tässä ne karsiutuu kuin sipulin kuoret kerros kerrokselta pois. Jolloin kohtaamme aivan uuden ilon ja innostumisen. Siis ote uusiin energioihin ja niiden taikoihin aidon elämän.
ELÄMÄN HALLINTA. Mihin tuo järkeistäminen riittää - mihin todella järki - tieto - kokemus riittää hallitsemaan elämää. Vai olisko jokin muu johdannainen johtamaan tätä maallista matkaamme. Niin maa kiertää aurinkoa radallaan ja kuu meille ilmestyy nousevasti ja laskevasti. Kaikki nuo tuovat meille ajan kiintopisteet. Milloin ollaan unessa tietämättä mitään ajasta ja sen hallinnasta. Ja päivän koittaessa silmät aukaisten pitäisi tuo päivä klaarata sekä kenties hallita hyvinpäin vaikka sen lähtökohdat on välillä vaativan haastavat. Kun kukko on laulanut ja ylös sängysta ponkaisten tai hiljaa hivuttaen on jo ajatusmyllymme pyörimässl vauhdilla X. Mutta mikä tuon X:n vauhti on - mikä tuon X:n suuruus tai miten paljon monia X:siä sieltä on työntymässä asioita ajatuksista esille. Ja miten paljon siellä pyörii tarpeetonta hälämölyä joko vanhoista menneistä kuvioista tai murhetta tulevista. Riittääkö tietokoneemme aivojen kovalevyn jäähdytys - kuumeneeko koneemme liikaa? Onko elämän hallinta karkaamassa ulottumattomilta ainakin hetkeksi ja "kaaos teoria" on iskenyt päiväämme. Mutta tarvitseeko olla niin voisiko olla jotain muuta tapaa lähestyä päivämme ja elämän hallintaa. Asioista löytyy varmasti kirjoja sekä alan ammattilaisia opastamaan. Mutta miten asiata hoituisi yksinkertaisemmin - löytäisinkö avaimet oviin salaisiin. Niin siinä arvoitus ajateltavaksi - ymmärrettäksi?!
ELÄMÄN HALLINTA. Mitä se on - miten sitä pitää hallita - onko se millä lailla hallinnassa - mitä jos se ei ole mitä sitten? Ja miksi sitä pitäisi hallita - mitä siitä pitäisi hallita - minkä verran ja millä lailla jne? On hienoa kun kaikki sujuu kuin uudet pyöränketjut entisten rahisevaisten ja nitisevien tilalle asennetut. Elämän pyörälenkki taas sujuu aikakautena uusien ketjuen ja elämä on hallinnassa. Niin meistä ainakin tuntuu vaikka pieni epäilys aina välillä hiipii jos se vaikka kumi jonkun okaan löytää ja ilmaisee sen sihinänä tai paukahtaen. Niin siis elämän aikapommikin ensin se sihisee ja sitten se räjähtää - tai ainakin niin mielemme jo tiedostomattomasti epäröi tai pelkää. Vaikka kaikki tuntuu olevan hallinnassa - hallinnassa järjen - hallinnassa ympäristön asioiden ulkoisten. Hallinta vahvalta tuntuu että siirtäiskö vuoria on vahvuus vire tuo, mutta jokin taustalla hetkittäin pelkää. Poksahtaako tämä kupla kun kaikki näyttää aivan liian hyvältä. Tuo pelko egomainen tahdolla voidaan hiljentää, mutta miksi se aina sieltä pintaan nousee vaikka pieneksi hetkeksi harvahkosti. Silti tahdolla sen taas jyrään - todeten kaikki hyvin. Ja hyvin ne onkin, mutta jokin taustalla häiritsee. Mutta hiljenöökö nuo erilaiset pelon pienetkin väreet tahdolla - pakolla. Eihän ne hiljene vaan toistuvat niin olemme huomanneet, mutta elämän hallinta on se kuitenkin hallussa. Hallinta meille on monasti suorittamista - järkeistämistä, mutta riittääkö se? Sitä jäädään miettimään heips!???
VAIKEAT HAASTEET. Niitähän me halusimme - niitä mitä tilaamme sitä saamme - sitä mitä niistä ajattelemme sitä niistä tulee. On siis aika nyt ja tässä ajatella sitä mitä tilaa ja jotakin aitoa - aitoa sydämmestä käsin ymmärrettyä kun tilaamme saamme myös sitä mitä tilasimme. Aivan ei tarina tuo ukon eukon mökin tai luxus risteilijän elämän kerrassa noin yksinkertaisesti mene. On kuitenkin unelmiin ja onnellisen elämän kokemiseen - on niihin tilauksiin sekoittunut aimo annos myös egoa jolloin lopputulos on erilainen. Niin saamme aikaan vaikean haasteet, kun sydän yksinkertaisuudessaan sanoo ja antaa selkeät ymmärrettävät koordinaatit. Mutta tuo mieli egon lisää omat aineksensa keittoomme. Tuleeko siitä sitten suolaista vai makeaa? Kokemus selvittää jo sinänsä haasteita meidän, mutta rajallisuus siellä tulee vastaan. On siis keitos ja soppa valmis, jossa onkin maku kitkerä tai jokin muu. Mutta sydäntietoisuudesta löytyy vastaus joka tuo meille tilan ja levollisuuden ymmärtää tilannetta tätä. Ja niinpä vähitellen egomme hiljenee taustalle ja kokonaan. Ratkaisut muuttuvat selkeiksi ja helpommiksi sekä tuovat mukana kaivattua onnea. Onnea näin toivotellen ei vain syntymä päivinä vaan joka päivä niin huomaamme että HAASTEET NUO VAATIVAT ei enää haasteita ollutkaan vaan ne muuttuivat saataviksi arjen ja juhlan. Illolla siitä kiitos rakkaudelle niin sinulle kuin minulle!!!
VAIKEAT HAASTEET. Onko niitä? Vai onko ne vain mieleni tuon egon rakentamia yhtälöitä - yhtälöitä matemaattisten, joista YO:ssakin tulee selvitä, jotta Lakki tuo valkoinen saa siitä sulan. Mutta ne ratkeavat matikat nuo kukin tavallaan ja omalla sen alan tasollaan. Ja kuitenkin ne jotka kaikkia yhtälöitä tai kaavoja eivät onnistuneet ratkaisemaan tai ne jotka ratkaisivat ovat täydellisiä. Täydellistä rakkautta elämässä tässä kaikkine onnistumisiin tai epävireästi että pieleen meni. Kun kaikki juuri nuo haasteet kohtasi - haasteet kaikenlaiset löytyi ratkaisu X - X-ajassa - toiset vain olivat YO:ssa huippuja ja toislla oli toisin. Niin ego laittoi järjestykseen asiat - asiat jossa sinä parempi kuin minä. Mutta kun oli aikaa kulunut ja oltiin elämässä tässä päästy vaiheeseen työn - työn tuon jonkin ammatin - jonkin ammatin johon tarvittiin matikkaakin - mutta se oli vain yksi pieni palapelin osa. Siihen ammattiin tarvittiin huikeasti kaikkea muutakin - siihen tarvittiin taitoja monia, kokemusta,,, mutta siihen tarvittiin elämää jossa ollaan täysillä mukana - mukana ymmärtäen että kokeet nuo YO:n oli vain yksi kokemus muiden joukossa - joukossa kokemuksien elämän. Niin nuo haasteet ei olleet vaikeita koska elämä miksi me olemme täällä?! - on etsinnässä - etsinnässä 24/7. Niin meissä tuo täydellisyys ei ole egoa - huippu ammattia tms. vaan meissä oleva täydellinen Jumalan rakkaus - niin miksi sitä kukakin haluaa nimittää uskontoihin katsomatta. Siis vaikeat haasteet - haasteet elämän YO:ssa ovatkin muuttumassa ymmärrykseksiksi elämän tarkoituksen. Niin kukin ajallaan ratkaista yhtälön X?!
VAIKEAT HAASTEET. Mutta miten - tosiaan -toisinaan kohdataan haasteet? Katson niitä silmästä silmään - mitä näen. Näenkö heijasuksen projektorin, joka valkokankaalle piirtyi - piirtyi mielestäni tuosta - tuosta projektorista. Kuvan tuon elokuvan ja juonen tuon elämäni oman - kuvan mielen heijastuksen. Sitä näen mitä heijastan, mutta toista egoni väittää. Ei se haaste ulkoinen ja siinä sinulle purtavaa sekä uhrautumista elämän ja haasteiden noiden. Mutta jos ne vain heijastuksia mielen - mielen projektorin. Onko ne vaikeita joista egoni vinkkaa - voiko ne olla vaikeita kun ne itse olen sinne projisoinut. Ja katsellut filmiä egon kirjoittamaa, jossa sanoma on ne on vaikeita - vaikeita todella isosti vaikeita. Mutta miksen muuta käsikirjoitusta tuota ja katsele toisin silmin kasvoista kasvoihin. Filmiä joka valkokankaalla pyörii, jossa elämäni arki pääosassa on ja näyttelijät hyvin tutut sekä tuntemattomat filmillä pyörii. Voinko tosiaan muuttaa käsikirjoitusta tuota. Niin tunnen ja koen vankasti jostain sisimmästäni syvältä että kyllä voin. Hei mutta sehän joka tuon viestin minulle välittää sehän onkin sisin mun rakkauteni kaikkeen ja kaikkialla sekä niin täyteläistä että täydellistä. MInähän tunnen sen se on luottokaverini joka egoni hiljentää että mieleni ja eämäni aivan uuteen kukoistukseen nostaa. Se kertoo ei ole vaikeita haasteita on vain elämää jossa ja josta tuolla sisäisellä rakkaudella että tunteella selvitään ilolla - kepeydellä asiat hoituen niin hyvin ja varmasi. Siis kiitos ilostta ja tyyneydestä kaverini!!!
VAIKEAT HAASTEET. Nuo jotka luokittelimme vaikeiksi haasteiksi tai nuo jotka olivat helppoja kasvoivatkin isoiksi vuoriksi - haasteiksi. Tai nuo jotka olivat isoja tai vaikeita haasteita elämän polulla tällä ja täällä sulivatkin aivan pieniksi puroiksi eikä niistä aineista ollut - ollut isoiksi jokivirroiksi jopa kuohuviksi koskiksi. Nuo haasteet tuovat elämän tähän hetkeen. Ei tylsyys pääse iskemään - ei toimettomuus - ei mikään - ei mitään joka olisi ollut elämää. Elämää täyttä elämää - vaikka vaikeaksi sitä luokitellaan - vaikeksi haasteiksi elämän. Mutta elämää se vain on - elämää hyvin arkista - elämää myös juhlavaa. Me vain luokittelemme ne haasteiksi joko isoksi vai pieniksi vaikka vain elämää - elämää hyvin arkista ja juhlavaa se oli ja on kuitenkin. Miksi siis väistää elämää - elämää tuota joka tässä on ja antaa tuskan sekä kärsimyksen tulla sisäämme ovista ja ikkunoista. Joko pieninä tunteina - tunteina kuin veto raosta ikkunan tai isosti ollen ikkuna ammoisen selällään, josta tuo juuri noussut ukkosmyrsky pieksee vettä tuulen kanssa sisälle taloomme - elämään. Tuo joko koetaan ja tunnetaan haastavana tai vain helppona nakkina selvittää - selvittää tuo elämän hetki. Hetki joka on ainoastaan olemassa - olemassa se joka on tapauksessa tuo hetki jossa kaikki on. Ei ole muuta hetkeä, joten kohtdatkaamme se ja tämä hetki. Mutta miten?!
VAIKEAT HAASTEET. Niin todella niitä ei eläväisestä elämästä puutu ei - ei tarvitse suuresti takataskusta niitä kaivaa. Ne vyöryvät milloin aivan hennolla hiljaisella hiipivällä ikään kuin sihahtaen -suhahtaen paikalle. Tai isosti vyöryen kuin iso karjalauma lännen kuvissa valtaisan pölypilven nostattaen erämaan ylle kun lauma suuntaa vauhdilla tanner tömisten kohti uusia laitumia. Haasteet niin jotta niitä muodostuu tarvitaan niille raaka-aineet. Nuo raaka-aineet voi olla ihan mitä vain maan ja taivaan väliltä. Mutta ensin on ollut epämääräinen kasa erinäisiä asioita tai ihan mielenkiintoisia tehtäviä tai tapahtumia. Niin on tarvittu raaka-aineita - raaka-aineita jota elämä tarjoaa - raaka-aineita joita on kaikkialla kaikissa hetkissä tarjolla -raaka-aineita höyhenten tai tonnien painosta tai kymmenten-satojen tonnien painosta raakaa-ainetta päivään tähän tai vuosiksi eteenpäin. Raaka-aine ei lopu - siitä siis ei huoli tuo. Mutta miten niistä selvitä - selvitellen - kohdaten - kokien - voittaen tai vain antaen niiden mennä. Vaikeaksi egomielen osamme ne joka tapauksessa määrittelee. Kärpäsestä tulee helposti härkänen. Mutta yhtä kaikki haaste kuin haaste se joka kohdataan ja selvitetään tai annetaan sen mennä todeten sen meille tarpeettomaksi. Mutta emme myöskään väistä haasteita vaikeitakaan vaan kohtaamme ne ja katsomme miten ne joko ratkaistaan tai kohdataan tällä elämän tiellä arkisen. Siis purjeet kohti noita tuulia ja menoksi!!!
ITSENSÄ VOITTAMINEN. On ihanaa voittaa itsensä - se on hauskaa kun siitä hymyn kareen ilmeekseen saa. Niin ja onhan se joskus kun voittaa itsensä niin samalla egomaisesti voittaa toisen jossain kisa meiningissä. Ja siitähän seuraa sanailua positiivista että mites nyt tolleen - missäs missasit... Kun tuo voittaminen aito on - niin aito ilo siitä nousee joka ei ketään alleen tallaa vaan mukaan tuo iloon yhteiseen. Vaikka parempi olin siinä jutussa niin makeassa ja toiselle niin karvaisen suolaisesti. Mutta yhdessä kivaa "small stolkkia" sitä voi lasketella ja jutun juurta tuota olla yhteistä. Niin voittaminen symblisoikoon elämän haasteita kaikkia ja ihan kaikkia mitään eteen tulee. Lunta tappion mielessä tupaan tulee vuoren varmasti välillä oikein kunnolla ovista ja ikkunoista. Mutta herätä siitä taisteluun taitavaan - taitavaan jossa aseet eivät ole tavanomaiset. Ei ole hyökkää - puolustä - hyökkää menoa vaan taikaa aivan jotain muuta. Muuta joka rakentuu taitavasti jostain sisältä - syvämmellisistä lähtökohdista joita ei aina edes todeksi tahdo uskoa - tulee kysymys olinko se minä - minä joka tuon ajatuksen löysi noista miljoonista jotka omassa bittiavaruudessa signahtelevat. Ja kopin niistä sain - sain voiton palkkioksi ajatukset niin merkitykselliset sekä täynnä aitoa rakkautta sydämen. Tuo ei unta ollut vaan realistista arkea arkisen elämän. Kiitos!!!
ITSENSÄ VOITTAMINEN. Kohdata siis itsensä aidosti - kohdata tuo oma itsensä aidosti. Mitä se nyt sitten on? Tässähän minä nyt olen ja ollut kokoajan - että mitäh häh! Niin niin itsensä kohtaaminen - kohtaaminen sen todellisemman, jossa ymmärrys iskee tajuntaan että en ole tuo ego joka päältäpäin päsmää - päsmää hyvinkin sivistyneesti ja asiallisesti. Niin ettei ego liian isolta näyttäisi tai se olisi verhoiltu sivulauseen kertomaan että minähän loppujen lopuksi olin, joka tämän ratkaisi tai selvitti oikein tai voittoisasti. Mutta tämä yhteiskunnallinen meno vaatii pärjäämistä ja voittamista tai suorittamista onnistuneesti sanoo egomme. Mutta mehän alistumme jos jotain muuta väitämme ja periksi annamme. Niin niin mutta voiko muka olla voittaja vaikka ego sivussa ois. No tietenkin voittaja elämän ihmeellisen - ihmeellisen jossa arki pyörii välistä kyllä kivirattailla tai ihan silkkihasikkaissa hanslataan asiat kuin asiat. Onko se silloin alistumista kun elämä hymyilee sekä asiat sujuvat hyvin tai niinkuin niiden tulikin mennä vaikka ei niin hyvin tai ihan jopa välillä persmäkeen. Mutta entä sitten - niin voitin - voitin egomaisen lähesymisen ja voitin itseni jälleen. Mitä hyödyin sitten tästä ns. pehmeästä mallista. Siinä kysymystä jatkoon - jatkoon elämän tarinan odottovan - yllättävän ja ymmärretyn...
ITSENSÄ VOITTAMINEN. No helppoahan se on tuosta vain niskalenkki ja seljätys. Mutta onko se niin helppoa? Onhan se helppoa mutta samalla se on ääääärimmäisen vaikeaa - vai onko?! No kysyessä sitä mieleltä - mielemme osalta nimeltä ego. Se väittää kirkkain silmin tosi helppoa - olethan sinä ykkönen ja sinun etusi se on ja olet oikeutettu siihen ja siihen - ensin - ennen muita. Mutta tarjottuaan tätä etuisuittaan tuo kyseinen ego kiven heittää eteemme jopa isonkin järkäleen - aivan esteeksi polullemme. Ja juuri kuin olimme vauhtiin päässeet on kompastus tuon kiven tai kolhu isompi ihan jopa tohtorille asti mentävä on. No miksi kysymme? MIksi kun kaikki näytti niin hyvältä ja loistokkaalta. Nuo kysymykset kumpuaa jostain - kensties vanhoista tiedostoista noista, jotka piti olla jo menneitä. Mutta kolhut nuo taas pysäyttivät ja mielala alhaisempi päälle kaatui pilvien raskaiden lailla. Eihän sen todellakaan näin pitänyt mennä sanoo ego ja lisää vettä myllyyn - lisää vettä että näyttäisi se isoksi ulkoiseksi möröksi muodostuvan. Ja mieli tuo ego-osa sanoo se johtui noista ja noista ulkoisista jutuista - ei sinusta - vaan synitipukeista ihan muista. Hetkeksi mieli helpotuksen kokee - niinhän se olikin - se hurraa. Mutta iso mutta - jokin ei täsmää. Nyt tarvitsee ottaa se niskalenkki itsestä ja selvittää mikä tää juttu oikein on. Siis polulle itsenstä voittamisen käy tiemme jep jep...
AUTTAMINEN. Hei tartutaan tänään kiinni sanasta auttaminen ja sen todellisesta käytännön laajuudesta sekä mahdollisuuksista. Huomaatan tuon sanan todellisuus - huomataan sen käytännön tilanteiden mahdollisuus - toimitaan myös käytännön arkitilanteissa noissa. Olemmehan sen ymmärteneet ja meillä se jo on - se on meissä jo sisäsyntyisesti ihan omana haluna - haluna ilman mitään oleellista ponnisteluja. Pienoinen ponnistus on ainoastaan tuon halun esille ottaminen kuin tavarat kaapin hyllyltä. Pieni ponnistus että kun se ahaa ajatus nousee pintaan omista ajatuksistamme tai tuo näkökykymme joka kotkan tarkkuudella tai kuulolla eläimien joilla huikkasti kuulo niin isosti parempi on. Tuo halu ja vaiva palkitsee ja ennenkaikkea se auttaa monasti niin julmetun paljon toista tilanteessa niin kimurantissa tai aivan ihan vain pieniessäkin. Ei sen kokoluokka tärkeä ole sillä jo pelkkä ajatus ja siitä seuraava auttamis toimenpite - se täyden kympin saa - saa jo pelkällä ns. kansakoulu pohjalta. Ei se tarvitse yliopistoa eikä mitään muuta - tarvitsee vain sen halun ihanan kokea auttamisen niin luonnollisena. Ei se aina heti ilolta tunnu - vaan tuskalta -tuskalta ponnistella asian hyväksi ja kuitenkin jo heti kohta hiipii tuo ilonväre sisimpäämme kun auttaminen on alkanut - tuo väre tunteen - tunteen joka täydellistä rakkautta on. Siis tarttukaamme tuohon taikasauvaan auttamisen. Mutta tarttukaamme myös sen taian vastaanottamiseen - vastaanottamiseen ilman takaisin maksu velvoitteita. Olemalla vain kiinni tässä hetkessä: Kiitos auttaja ja autetut!
AUTTAMINEN. Hei ihanaa onnea jota tuo toisen auttaminen toi ja onnen purskeen mieleen loi. Antaen voimaa hetkeen tähän kuin iloisen tulivuoren laava olisi muuttunut mielyttäväksi vain raikkaaksi hapeksi ilman. Tuo tunneaalto purkautuva ilon ja onnen kuin purkaus tulivuoren. Näin vahvasti koemme hetket auttamisen kun sille tilan annamme. Antamalla auttamista ottamalla sitä vastaan. Se aikaan aina pienenkin tulivuoren tusahduksen tai ihan pikkuriikkisen tuulenvireen. Tuo tunne vain välistä jalkoihin jää vaikka se olisi kokoinen tulivuoren purkautuvan. Niin vahvasti olemme kiinni arjen - egon liukuhihnalla - pyörittäen elämän liukuhihnaa - rutiineilla - jaksamisen rajoilla - välillä keventäenkin. Mutta emme kuitenkaan huomaa auttamisen syvintä olemusta, joka kertoisi meille hei miten tärkeä olet sinä ja me kaikki kulkijat maan matkaajat. Kyllä kiitos auttamisesta helposti annetaan kiittäen. Mutta näimme sen luonnollisena rutiinina - kuitenki aidosti sitä tarkoittaen. Mutta arki painaa päälle kaikkine velvoitteineen niin siksi auttamisen ilo - auttamisen ilolla vastaan ottaminen kaiken jalkoihin jää. Mutta tarvitsisiko sen olla niin? Onhan tuo suunta molemmin puoleinen niin välttämätön - välttämätön vuorovaikutus ihmisten - vuorovaikutus elämän asioiden niin tärkeiden ja monenlaisten. Siis herätkäämme aikaan auttamisen kiittäen!!!
AUTTAMINEN. Hei kiva ilmiö -ilmiö mikä ilon tuo niin saajalle kuin antajalle. On ihanaa ottaa sitä vastaan - ottaa vastaan vaikka se vierasta on. Vierasta miksi? Siksikin kun oppimme ja opitut muodot sekä ajatus elämän on toinen. On opittu että anna ja auta toista, joka tärkeää on ja ajatus jaloin osista elämän tärkeiden niiden monien osion käytännön - tuon käytännön jossa arkemme pyörii - jossa ei yksin selviä. On tuiki tärkeä tuo apu auttajan - tuo apu joka niin monenlainen on eikä se ole kiinni avun määrästä vaan ajauksesta sekä toiminnasta käytännön. Tilanteiden jossa apu ja auttaminen keskiössä on. Mutta miksi sen vastaan ottaminen tai pyytäminen niin vaikeaa on? Siksikö että mun pärjätä avuin omin kuin selvittää taakat nuo ihan yksin - urheasti. Vaikka apua olisi saatavilla - olisi kädet ojossa auttajien, jotka mielellänäsä avun suo ja tuo. Mutta mielemme ei aina haluaisi - ylpeydelläkö - apua vilpittämästi vastaan ottaen. Vaan kokemus taakaksi koettu ja ihan turhaan . Olihan apu toisten ihan vilpitön - vilpitön halusta auttaa. Niin miksi meille taakka oisi kun saamme avun vilpittömän. Ottaen vastaan tuon avun niin tarpeellisen ja ilolla sen kokien oli se apu iso tai pieni - oli se apu ajatus tai huomio niin monenlainen - oli se apu hyvin käytännöllinen jostakin tai ihan mistä vaan jutusta noista - elämän käänteistä. Niin ja siispä kiittäen ottaen vastaan auttamisen - avun. Kiitos!
KIITOLLISUUS. Hei syvällinen sanani mun! Haluan sitä jakaa kaikille ystäville - jakaa sitä kaikillle tuntemattomille - jakaa ihan kaikille - jakaa ihan kaikissa hetkissä. Kiitollisesti kiittäen! Jopas egosta tuntui aika suurelliselta ja se alkoi vastaan väittää "mitä että kaikille" sitä jakaa. Niin se egomme väittää - väittää että ensin minä sitten muut. Joten eihän sitä sovi tyhjänpäiväisesti kaikille jakaa. Mutta minäni minun syvempi ymmärrys tietää nuo egoni itsekkäät ajatukset - nuo itsekkäät jotka hyvin piilossa olevia on tai verhoiltu susi lammasten vaatteisiin. Piilevästi - piilevyys varjopaikkojen mielen monelle egon ajatukselle pesäänsä yrittää tehdä. Mutta sinä kiitollisuus tuot mieleeni sinun voimasi - voimasi joka kaikkien keskinäisestä rakkaudesta kertoo. Tuosta rakkaudesta joka meissä joka tapauksessa on vakiovarursteena kuin autossa pyörät. Egon hämäykset tulkinnat arjessa pyörii - ja pyörii. Nuo pyörivät rutiinit päivittäin pintaan nousevat ajatusten. Ne väittävät totuudeksi niitä jotka egoamme vahvistavat. Mutta kiitollisuus mielessä - ymmärryksessä se sietää tämän kaiken. Meidän tarvitsee vain sille antaa tila ja aika. Ja olet silloin paikalla ymmärryksemme ja tavassa kohdata kaikki mitä eteemme tulee. Ja ne mitä tulle voidaan kohdata ymmärryksellä ilon - olon - onnellisuudella vaikka arki tuo arkinen arjenlaisesti ympärillä pyörii. Kiitos kiitollisuus!!!
KIITOLLISUUS. Hei sinä ihana sana - vai sanako vain?! Ei totta vie et ole vain sana muiden joukossa - joukossa johon häviäiset - joukossa jossa tarkoittaisit yhtä samaa massaa kuin nuo tuhat kertaa tuhat sanaa - sanaa joilla yllätävää kaveruus suhteita olla voi sanoihin toisiin eli ei nekään turhia oo. Niin kai sinäkin kiitollisuus kavereita kaipaat, jotta viestisi perille menisi - menisi perille aidosti. Aivan aidosti sitä tarkoittaen - aidosti sen sisäistä viestiä vieden - vieden kanssa sanojen muiden. Tuo viesti olkoon se rakkauden täyteinen vaikka lauseissa - virkkeisiä sitä sanaa ei käytössä oisi. Mutta tuo täyteläisyys - tuo kiitollisuuden täyteläisyys. Tuokoon se päivään sitä vahvaa tunne ja reagoi energiaa - energia ilon ja asioita arkisten täyteläisyyttä. Sisältöä elämään jossa oikea tuo kiireellinenkin arki muistaa sinut - muistamista minäkin toivon - muistamista silloin kun elämän pyörteet liikaa pyörittävät ja tunteita esiin nostaa - nostaa aivan liikaa aivan liian tiheään. Niin tiheään jossa kaaos liian isoksi tuntuu nousevan ja vievän energian - tuon energian jossa pitäisi päivää pyörittää jaksaa. Ja vaikka tuo päivä ihan tavallinen oisi ei kiirettä - ei ylimääräistä häslinkiä. Niin silloinkin toivon että muistan sinut ystäni kiitollisuus. Ja saan niin täyteläisen olon hetkeen tähän. KIITOS!
KIITOLLISUUS. Hei hyvää huomenta sinä kiitollisuus - hei toivottavasti kun herään - avaan silmäni huomaan sinut. Ja uni nuhrusena - silmät sikkurillaan ja rähmäisinä - kankein jäsenin vääntäytyen sängystä ylös. Ajatusko olempa hyvini kiitollinen muka tässä hetkessä - yritä nyt sitä punnertaa - kun edes viitsisi nousta ylös vaikka odotus päivään olemassa ihan jees. Näin se välistä aamu kangertelee. Mutta voimme kuitenkin herätä toisin ajatuksin. Hei sinä kiitollisuus neuvoisitko minua nyt sekä auttaisit tälläisina hetkinän minua löytämään ajatuksen toisen josta seuraa tunne toinen joka saa aamun näyttämään tai tuntumaan kevyemmältä ja miellyttävämmältä. Niinpä niin sinä hengität vain muutamia kertoja syvempään ja annat oikeasti ajatuksen sekä tunteen tilan pysähtyä että virrata tilalle uutta iloista energiaa. Noin helppoa se on tosin egosi väittää sinun täytyy olla tuo nukkavieru hieman itsellesi ärripurri tai muuten matala energinen - matala mielentilan tasapaksu hieman harmaa tai harmaampi tuo tummempi tumma. Tai vain ihan normaali aamuvire mihin olet tottunut ja ollut olevinaan pirteä ja energinen... Olemme niin rutinoituja aammumme starttaajia mikä on ihan jees. Mutta hei jos sinä kiitollisuus toisit aamuumme ja siten myös päivällemme uudenlaisen energisemman ja iloisemman sekä sitä kautta vastamäkiä elämän sietäviä hetkiä. Oi kiva aamuni ja päiväni piristäjä ja elämän asioiteni ymmärtämisen sekä kokemisen auttajani KIITOLLISUUS, Heips sulle!!!
KIITOLLISUUS. Hei sanana kiitollisuus sinä kuulostat hyvin juhlavalta ja viittaavan johonkin uskonnollisuuteen. Mutta jos oikein ymmärsin oletkin paljon - paljon jotain muutakin. Sana tai sanoja niitä kuulee ja on liikenteessä kuulomme ullotuvilla paljon ja paljon. Sanoja singahtelee kaikkialla missä viestintä tai jokin muu tarve niitä vaatii. Vain kun on hiljaista voi kuulla sisäisiä sanoja selkeämmin ja siellä sinä kiitollisuus olet mukana vaikka emme sinua huomaakkaan kuin hyvin harvoin. Ajatuskone pukkaa hiljaisuudessakin niin paljon kaikenlaista ajatuksen virtaa ja jopa paljon tyhjänpäiväistä "hälämölyä". Emmekä huomaa kunnolla sinuakaan KIITOLLISUUS. On kiva keskustella sinun kanssasi kuka sinä oikeasti olet ja mitä pidät sisälläsi - mitä oikeasti tarkoitat kun olet ymmärryksessämme läsnä. Niitä harvojoa hetkiä jolloin näin koemme huomaamme tunteen tulevan niin miellyttävän ja rauhaisan. Ja kaikki tuska ja muu tarpeeton katoaa täysin taustalle ja sinä kiitollisuus olet tunteeni - tunteeni johon reagoin - reagoin mielelläni. Tuo tunne ja miten kytkeytyy kuhunkin tilanteeseen on äärimmäisen laaja ja tarpeellinen, vaikka liian aivan liian harvoin sinut muistamme. On ilo keskustella tässä ja tällä "rakkaus kirjeellä " kanssasi. Tulehan koputtamaan meitä olalle ja herätä hei minä olen tässä - palaillaan sinun tyköösi!!!
ANTEEKSI ANTO. Hei ilolla koittaa jälleen hetki herätä aurikoiseen aamuun ja olla kiitollinen elämän tästä hetkestä. Niin sinä anteeksi antoni ne tarinat joita olet tarjonnut - tarinat jotka ovat auttaneet minua ja meitä ymmärtämään elämän syvimmän olemuksen viitteitä. Niin ja sitä kautta syvää rauhaa kaiken hälämölyn sekä kiireen keskellä. Elämä tarjoaa elämää jossa ei aina mukana tahdo kestää ja mieli muuttuu levottomaksi - malttamattomaksi ja kysyy miksi näin? Mutta tarinat joita olet antanut kun vain olen toteuttanut yksinkertaista neuvoasi - anna anteeksi annolle vain tila ja aika. Kaikki alkaa sen jälkeen tuntua toiselta - toiselta jossa sisäinen rauha ja onnellisuus on perustila kohdata elämä ja sen kiemurat. Ne käytännön kokemukset siis menneet tarinat ovat vahvistaneet sen toimivuuden myös käytännössä. Käytännössä jossa olla elämän tilanteiden keskellä - keskellä kuuminta menoa tai oloa, jossa tunteiden pyörremyrskyt tai muut jutut nuo jotka tupla kierteellä ilmaan heittävät eikä tiedä miten alas tullaan. Käytäntö - käytännön arki jossa kaikki toimii on osoittanut kaikenlasin aidoin kokemuksin että sanomasi anteeksi anto toimii ja on TOTUUS JOKA KAIKEN KESTÄÄ JA TODEKSI TEKEE. Siksi minun ja meidän yhteinen varmuus on vain valita ja toteuttaa ANTEEKSI ANTOA ilolla - onnella - luottamuksella elämän totuudella. KIITOS RAKKAUDELLA!!!
ANTEEKSI ANTO. Hei huomenta sinä rakas anteeksi antoni. Huomasin viimeeksi kun tavattiin että minun ei tarvinnut tehdäkkään - suorittaa mitään ja sinä saavuit paikalle - niin koska jo olit meillä asunut kotonani - minun kotonani - läsnä kanssani. Kun annoin vain sinulle suu vuoron ja osasin kuunnella sinun yksinkertaista viestiäsi. Ole tässä hetkessä tunteita tulee - tunteita menee - ei sinun tarvitse jäädä niihin kiinni. Ja kokea sitä seurausketjua joka siitä lähtee helposti kasvamaan pienestä mäen nyppylästä isoksi vuoreksi. Yksinkertaisesti hyväksyn että tunteita tulee ja menee sekä ymmärrän että se on ollut ja niitä tulee jatkossakin. Yrittämällä rajoittaa - yrittämällä hallita kaikkea siitä seuraa. Seuraa vain lisää ajattelua - lisää lumipallo ilmiötä ajattelulle ja tuntemusten viidakolle.Siinä hetkessä vain tila sinulle anteeksi anto ja sinä autat minua ymmärtämään että tunteeni rakentuu sisältäpäin ei ulkoisesti. Eikä minun tarvitse kotiini majoittaa kaikkea väkeä kaikkien muiden väen paljouden lisäksi. Minun sisäinen kotini kokee ymmärräksen ja vapauden elämään - vapautumisen tähän hetkeen jossa hauskasti kompuroimme vaikka kaatuilu aluksi kivuliaalta tuntui. Huomasin että opin kaatumaan joustavasti vapautuneesti. Alan liikkua elämässä siten kissaelämen kepeydellä ja pehmeydellä. Ei tarvitse hallita vaan anta tila kaikille tuntemuksille. Palaten tarinoiden merkeissä rakas anteeksi antoni - heissan!!!
ANTEEKSI ANTO. Kiva että olet monasti todella herättänyt - herättänyt tähän hetkeen huomaamaan että todellisuus on jotain muuta kuin se minkä ego yritti määritellä. Ja se oli niin helppoa miten helposti sinä autoit minua anteeksi antoni. Ei tarvinnut kuin antaa tilan ja ajan kaiken epämääräisyyden keskellä - kaiken ylimääräisen hälä mölyn - kaiken kiireen - kaiken ihmisuhde eripuran - kaiken ihan kaiken, jonka olinkin itse rakentanut omassa päässäni - omassa ajatuksissani. Ja mitä ajatuksisani oali seurannut - seurannut tunne tai tunteita ja niistä reaktio - reaktio joka oli stressaava - joka oli "karvoja" nostattava reaktio jostain - ja jostain ihan mistä vaan - joka oli saanut minut meidät tunteisiin moniin ei vaan aina kovin toivottaviin. Nuo tunteet tulivat ajatuksien seurauksena ei ulkoisesti - ei toisista ihmisistä - ei mistään muusta kuin omasta ajattelusta josta seurasi reaktioita noita. Egoni tosin väitti että ne kaikki tulivat ulkoapäin eikä minulla ollut paljon osaa eikä arpaa jutuista noista monista turhista. Mutta onneksi sinä vain herätit minut ja minun ei tarvinnut kuin antaa tila anteeksi annolle - tuo tila johon minun ei tarvinnut muuta kun antaa vain tila ja aikani. Minun ei tarvinnut yrittää - minun ei tarvinnut ratkaista asioita - minun ei tarvinnut pohtia ratkaisuja. Vaan annoin sinulle tilan ja ajan. Kiitos palataan ilolla ensi kerralla.
ANTEEKSI ANTO. Hei kuulen sinua nyt jo paremmin. Miksi välillä se on olevinaan niin vaikea kuulla sinun ajatustasi. Tuota auttavaa ajatusta - tuota auttavaa tunnetta tyyneyden ja rauhan sisäisen joka niin ja ainoastaan totuus on. Kuulen paljon asioita - kuulen egon virityksiä - egon joka kertoi niitä näitä jotka harhakuvaksi totesin. Harhat jota ego virittelee jotka tuskan ja epämääräisyyden tuovat. Eihän egon tarvitse välittää tunteistani niistä jotka epämääräisyyden tuovat elämääni mun - eihän ego välitä todella musta vaikka se ovelasti muuta väittää. Väittää ja kertoo olet niin hyvä onnekas olet - iskee juuri silloin kuitenkiin tajuntaan taas egon harha tuo ja se totuutta peittää yrittää. Mutta totuus ei pala tulessakaan - ei ego sitä voi heiluttaa. Joten hei sinä anteeksi antoni kun sinua kuulen - kuulen paremmin ja ymmärrän sekä toimin ajatuksella aivan arkisessa päivässä tässä myös niin. Olen siitä iloinen kun voin taasen anteeksi antaa asioita hyvin monia ja monia sekä uudestaa ja uudestaan. Tuo järkkymätön sisäinen rauha jonka olet minulle antanut - tuo rauha niin rakastavainen ilman velvoitteita - ilman vaikeutta. Vaikka vaikeaksi sitä luulin - luulin hankalaksi. Mutta erehdyin ja onneksi kuulin sinun ohjaavan äänesi. Haluan palata luoksesi.Heips!
ANTEEKSI ANTO. Hei minä ilolla sinut viime kerralla löysin. Oikein ihanan "halauksen" sain - sain kokea ymmärrystä anteeksi antoa mielen sisintä olemusta myöten. Tuon kokemuksen jonka havaitsin ohitse arkisen anteeksi - sorry tokaisun tuosta noin vain lonkalta heitettynä. Eikä aina edes siinä pontta ollut syltyksi arkisen nuotion. Tuo aito tila anteeksi annolle kertoo että ne asiat jotka arkisesti koemme aiheina anteeksi annolle - ne hyvin pinnallisia ovat - vain harvoin tuota syvällistä anteeksi antoa - anteeksi ajatellen hiljaisesti - sen ei tarvitse olla sana tai sanoja - sen tarvitse olla jokin todella ulkoinen sattumo. Sen tarve on ainut kertainen - sen käyttö on rajaton - sille ei ole siis edes sanoja vaan se on kokemus - ajatus - osin tai kokonaan näkymätön. Mutta kysyn mikä se sellainen anteeksi on jossa ei ego kunniakirjaa saa eikä tuo pyyntö ole näkyvä. Mikä se siis sellainen on jos sitä ei voi käsin kosketella - jota ei voi selvästi sanoin ilmaista tai jotain muuta mitä sen luulin olevan. Mutta jos se noin on miten kukaan kehtaa edes vaivautua pyytämään anteeksi ja kukaan ei koe sitä tarpeelliseksi. Näin ego tai egomme väittää, mutta pelissä onkin egon ilmentymä sen hengissä pysyminen. Mutta muistakaamme asiasta kuin asiasta tarpeellisesta pyytää anteeksi ihan arkisesti niin kuin tähänkin asti ja enemmän paljon enemmän sekä useammin. Se iloa tuo se onnen suo meille kaikille. Mutta hei palataan tarkemmin anteeksi antoni sinun sisäiseen todellisuuden maailmaan ensi kerralla.
ANTEEKSI ANTO. Hei sinä anteeksi anto jo tutumpi jo syvällisempi olet siis aina tässä läsnä. Aina käytettävissä kun vain niin haluan. Niin epäilenkö - epäröinkö - luuleeko mieleni että et ole muka läsnä vaikka tiedän että olet aina kun sinua tarviin. Mutta ymmärränkö milloin minä sinua tarviin - ymmärränkö edellelleenkään mitä sinä tarkoitat "anteeksi annolla" jota mielelläni minulle tarjoat. Vaikka minä vai minun egonin itsekäs väittää hei sinä olet oikeassa ei sinun tule "kumarrella" - sinä olet oikeutettu olemaan oikeassa muut eivät vaan sinua ymmärrä tai käsittävät sinut aivan väärin. Mutta hei anteeksi anto miksi se on kuitenkin vaikeaa - kuitenkin niin vaativaa tai jotain minun vartaloni ei taivu kumartamaan, koska egoni sitä nöyristelyksi väittää. Ei enhän minun silloin tarvitse turvautua sinuun vaikka tiedänkin samassa lauseessa että kumarra joka suuntaan - kumartamatta kuitenkin kenenkään keholle vaan toinen toisillemme viestin tuon sisäisen, jossa vahvana olet sinä mukana rakasa anteeksi antoni. Tuon painin - painin ristitulessa itseni kanssa tuon painin itseni kanssa turhaksi ja tarpeettomaksi koen. Hei mutta sehän onkin todella turhaa vain nuo egoni väitteet harhoja - harhoja pois totuudesta. Niin silloinhan minä voin kumartaa sinun suuntaasi kohti sisintä rakkauttamme. Niin ihanaa tää alkaa selvitä - tää alkaa tuntua mukavalta. Siis terveisin ensi kertaan sinä rakas ihailijani!!!
ANTEEKSI ANTO. Näin sinun aitoudestasi pienen häivähdyksen kun tajusin sen olevan jotain ihan muuta kuin pieni vahingossa tönäisy ja "sorry" kommentti. Hei sinä aito anteeksi anto haluan oppia sinulta asioita - asioita joita tarvitsen joka päivä - joka hetki - joka tilanne voi olla sellainen. Sinä aito todellisuuteni - näinkö se menee - onhan se jotain muuta kuin kaiku sanan anna anteeksi. Nuo sanat siis voivat tulla siis sisäisesti tai ulkoisesti rutiinilla kaikuen osin tyhjyydestä näenäiseen tietoisuuteen. Nuo sanat siis voivat arkisestikin olla ja ovatkin hyvin syvällisiä, mutta myös haihtuvia tokaisuja ikäänkuin "tönäisyjä" vaikka niillä lähtökohtaisesti tarkoitus oli aito. Hei ne sanat ovat varmaan matkalla ajatuksesta sanoiksi saanut osin aikaan tuon tyhjän kaiun. Hei sinä aito anteeksi anto - sinä kaverini olenko oikeasti jäljillä sinun aitoutta tavoitellessani. Välillä sanon kylläkin ihan aidosti - ihan sydämmellisesti ja sitten taas unohtaen. Sydämen äänen tuon viestin kanto aaltoon on se jäänyt liitämättä viestiini siis. Vaan hieman vaisuksi se jäänyt tai jopa unohtanut sinut - sinut aito elämäni viesti - viesti tuo niin tärkeä. Hei taitaa minulla olla vielä aika pitkä matka päästäkseni tilaan aitous. Mitä hei se vaatii minulta että oppisin löytämään sinut aito anteeksi antoni rakas kaverini. Allan ymmärtää että käsitys perinteisestä anteeksi anto tilanteessa on olemassa eroja - siis ihan jotain muuta ja jotain joka olisi muuta kuin tuo perinteinen käsitys siitä. Kiitos tuosta ymmärryksen punaisen langan päästä - palaillaan siis lankaani rakas anteeksi antoni!
ANTEEKSI ANTO. Hei sinä tuttu lausahdus ja niin tarpeellinen, mutta oletko tuttu - tunnenko sinut mitä sinä olet - mitä sinä oikeasti tarkoitat. Hei satun ehkä vaikka liukuportaissa vähän horjahtamaan ja tönäisen jotain - sanon anteeksi. Sitäkö se on? Se on ainakin kohteliasta ja tarpeellista sanoa niin. Sanoa ja katsoa henkilöön "sorry" - ikäänkuin sanoa laajemmin tälläistä tämä elämä on me kompuroimme ja tönimme vahingossa. Mutta silloin kun mielen kanssa ehkä huomaamatta kiukuttelemme "tönimme" joko itseämme tai toista. Tai jopa tietäen tulemme negatiivisesti "tönimään" toista. Haluamme olevamme oikeassa - haluamme huomiota tosin nurjin menetelmin - tuo pieni tai isompi - tuo näkymätön tai näkyvä hyökkäys toista kohtaan sanan säilillä. Anteeksi! Näinkö oikeasti tarkoitin - näinkä oikesti halusin - näinkö minä itse olin se joka kävi taistoon hetkeksi tai pitkään "asema sotaan". Anteeksi! Mikä tää tilanne oikein on - mitä minä voitan - mitä minä tavoittelen - valtaako - voittoa - egoani tyydyttääkseni? Niin anteeksi! Mutta näinkö se tulisi olla vai voisiko se jo olla toisin ettei tarvitsisi edes "hyökätä" - hyökätä edes huomaamattomasti - pienestikin kuin "sanoinhan minä". Anteeksi! Se oli egoni joka niin halusi en minä ja minun todellisuuteni. Hei tähän on kiva palata kamuni ANTEEKSI ANTO - see you later?!
AITOUS. Hei tänään me tulimme etsimään sinua aitous. Hei oletko kuulolla - oletko piilossa - vai nukutko vielä prinsessan unta - unta mut ei toivottavasti 100 vuotis aikaa pituutta kestävää. Hei olithan sinä hereillä kun silmäni aamulla aukaisin, mutta missä olet välillä hengaillut kun huomasin vetäneeni rooliasun tuon ja tuon päälle, jossa tunne ja siitä reagointi ei ollutkaan niin aito vaan rooli teatraalinen. Mutta nyt kun sinua tässä huhuilin aitous - aito kaveri - minä aito ilman rooleja - vaateita jostain muusta mitä en ole. Aitous sinä olit kärppänä paikalla heti kun sinua huomasin kysyä - kutsua. Toit ilon ja olon heti kotoisen - olon joka kertoi hei minä olen tässä aidosti juuri sellaisena kuin tänään on olla luonnollista. Siis oma pomoni sinut aitous oli unohtanut ja luulin että sinä olit minut jättänyt. Olit muka pomoni mielestä jossain lorvailemassa ja minä jouduin tuuniin monenlaisiin niin epäaidosti. Mutta se taisi olla mielikuvitusta itseni egon huuhaata, kun minun piti vetää roolia tylsää tai raskasta. Mutta hei nyt minä tajusin - hei muistan sinut aitous - yritän muistaa sinut jatkossakin. Eikä minun tarvitse sinulle kiukutella. Vaan riittää ihan pieni kuiskaus tai selvä pyyntö sinulle rakas aitous - aitouteni. Eletään jatkossa paremmin yhdessä ja nautitaan aidosti elämästä tästä niin täyteläisestä. Kiitos!!!
AITOUS. Mitä se on kysyn ja vastaan samantien tietetään - tietetään. Mutta tiedänkö oikeasti tulee vastakysymys heti ennen edellisen ajatuksen loppua - ennen kuin jo aloin tuulettaa lailla voittajan - minähän sanoin tiedän tiedän tuon. Meiltä tulee tiedetään jo ennenkuin edes olimme aidosti - oikeasti edes kuulleet tai nähneet kaikkea. Suuressa viisaudessamme olemme helposti kaikki tietäväisiä. No mitä tai miten sana aitous siihen liittyy. Se liittyy siihen miten me rakennamme omaa itsekkyyttämme asenteellisesti tai egon kautta ylimielisesti suhtautua asioihin. No onhan meillä oikeus olla eli ei aina niin looginen - aina niin huomioiva - kuuntelevainen - ymmärtäväinen. Aitoutta on kuitenkin se yhtälailla oli se tilanne niin tai näin tuon ajatuksen tai toimninnan suhteen. Hei mutta olisko aika rentoua - hei olisko aika kertoa tarinoita noita lystikkäitä tai tyhmiäkin - kertoa niitä näitä ja elää niinden kanssa. Aina ei tarvitse olla niin vakava - vakaasti kaikki tässä ja nyt kunnossa. Aitous antaa tilaa ei ole roolien aika. Monasti roolitamme itesemme tilanteiden mukaan kuin jääkiekko joukkueen pelikirja. Roolit vie mukanaan rooli pelaamiseen - pelaamiseen rutiinien - pelaamisen egon - pelaamiseen tarpeettomaan. Aitous hei tulen sinua etsimään sinun syvempää olemusta - palaillen. Aito kiitos meille kaikille!
KIIRE. On aika tullut huomata mistä nuo kiireen juuret tulivat - on aika huomata mihin nuo kiireen juuret vievät. Vievätkö ne seuraavaan kiireeseen - vievätkö meidät väsymykseen - ylitse pursuavaan väsymykseen. Kiireen tuomaan reakointiin - reakointiin tarpeettomiin. Tuoko nuo sairastumisen vai tuoko aivan jopa onnistumisen tunteen. Hei minähän onnistuin olin ennen olevani kiireinen - nyt toiminkin fiksusti ilman kiireen tuntua. Tuota kiireen tuntua kaukaa kiertäen, mutta yllästys olikin asiat sujuivat loistavasti oli sitten ollut pieni tai suuri projekti. Miksi niin? Niin miksi jutut nuo lentävästi - kepeästi sujui? Olinkohan oivaltanut jotain - olinkin löytänyt itseni ilman kiirettä. Olinkin muuttanut jotain - olinkin toteuttanut asiat ja jutut nuo toisella lailla. Ja lopputulos olikin parempi - enemmän onnistumisia - enemmän iloa ja tekemisen tunnetta. Näin näköjään olen itseäni löytäen - löytänyt paremman tunteen tilalle kiireen. Tuon kiireen joka hyvin rasittavaksi oli käynyt - aivan liian usein. Oivallus kiireestä on - oivallus se voitettavissa on. Sitä nykyisin vähemmän kokien - nekin vähaiset tunteet kiireen - ne muuttuneet ovat voimavaraksi onnistumisten kavereiksi. Elämän normalisoitui kiireen jäädessä historiaan. On ilo kuitata pois kiireen tunteet vähemmäksi - on ilo käsitellä nuo ennen kiireet tunteella paremmalla . Kiittäen!
KIIRE. Kiire tuo kiire jonnekin - kiire mitä se on - mistä sitä pukkaa - mitä saa aikaan - tunteita ja reagointia. Sen tilanteen kääntö ylös alaisin kiire on mahdollisuus kertoo ajatus tuo. Olisko - voisko olla niin se olisikin iloinen ja yllätyksellisen ihana juttu? Mutta sana yrittää sitä vääntää suuntaan, jossa sen pitäisi tuntua - tuntua voimakkaammin mitä kiireempi on. Mutta kun ei voi - ei voi iloita kun on kiire sanoo ego. Sulla ja mulla täytyy olla vähintään lievä kiireen tuntu ja tuntuma olenko ajoissa - olenko osannut toimia tehokkaasti ja oikein? Mutta kuka oikeasti vaatii kiirettä - mistä se tulee - mitä se saa aikaan - tuonko tunteen ja reagoinnin mä haluan. Vai onko sanalle mutta olemasa vaihtoehto, jossa se mahdollisuudeksi muuttuu. Kun pysähdymme ja kohtaamme sanan kiire ja sen kaimat sekä apujoukot - kohtaamme ne face to face. Mikä se kiire on pysähdyn ja ajattelen? Kun pysähtyy - pysähtyy maailma radallaan odottelemaan mikä valintani on? Onko se tunne tuo kiireinen vai onko se tunne tuo levollinen ja silti arki tuo sujuu lailla leikin - sujuu sujuvammin - sujuminen tuo toiminnan tehokkaamman kuin kiire tuo. Jää pois tanssin sivu askeleiden horjahtukset ja tanssi tuo on liike kepeyden - liike liikkeen. Virheet vähenee kun sana tuo mutta kun kiire pitäisi olla - et ole muuten tehokas. Alamme huomata minne tuon kiireen juuret johtaa - seuratkaamme löydäkäämme juonet nuo juurekkaat. Hei tästä niitä on hyvä olemme juurilla kiireen. Kuulumisiin!
SUURET TUNTEET. On nuo tunteet meitä liikuttaneet suuresti varrella vuosien. Nuo tunteet ovat olleet niin monenlaisia - ovat olleet iloisia tai surullisia tai jotain siltä väliltä. Suuret tunteet voivat kulkea aaltoina - suuret tuntete voi kulkee hiljaisessa tuulen vireessä - suuret tunteet voi asua aivan tyynessä hiljaisuudessa - pimeydessä vaille valoa näkyvää. Suuret tunteet jättää jälkensä - ne voivat tuoda muutoksia elämään - ne voivat pysäyttää - ne voivat liikuttaa suuria ihmis massoja - ne voivat vain olla ja silti merkityksellisiä tai vain ohikiitäviä hetkiä jotka haihtuvat taivaan tuuliin. Tunteet nuo vaihtelevat - tunteet nuo ovat elämän sisältö niin monenlaisen mahdollisuuden - mahdollisuuden kokea jotain uutta. Kuitenkin tunteet on pieniä tai suuria ne aikaan saavat reaktion - reaktion joka on tai ei ole. Silloin pieninikin tunne saa aikaan reaktion - niinkuin tuo suurempikin tunne saa aikaa reaktion. Reaktio se herättää - reaktio tuo saa aikaan toimintaa tai uusia tuntemuksia - uusia seurauksia - aikaan sarjan ketjureaktioiden. Siist tunteet monenlaiset niin pienet kuin suuret ne meihin tuovat ilon tai surun tai siltä väliltä. Ei tunteiden kokoluokka vaan mitä se aikaan - mitä tunteet saa aikaan - mitä se tuo elämään. On kiva nähdä aika tää - aika yllätysten. On aina ilmassa tunteita tarpeellisia tunteita elämän pieniä tai suuria. Niistä kiitollisia ollen - niistä elämää kokien. Kiitos!
SUURET TUNTEET. Ne koskettelevat meitä monelta suunnalta - niin monista suunnilta - noita tunteiden suuria nuolia satelee kaikkialta - kaiken aikaa - on aika jolloin ne huomaamme selvemmin - on aika jolloin emme niitä huomaa. Tunteet suuret aallot kun tulevat - ne tulevat vahvasti - ne tulevat välillä pyörremyrskyn lailla tai hiljaa hiipien kasvaen hyökyaallon korkuisiksi. Nuo suuret tunteet liikkeelle saa aihe milloin mikäkin - tuo aihe voi olla niin yllättävä - tuo aihe olla merkityksellinen - tuo aihe voi olla kaukainen, mutta aikaan se saa nuo suuret tunteet. Monasti tunteet pienemmät lipuvat ohitsemme sarjana - niin huomaamatta että ne unhoon jää, koska niin tavanomaista ne on. Mutta tunne tuo pienikin aikaan saa tunteen ja reagoinnin. Mutta tunteet suuret nuo maata järisyttävät aikaan kirvoittavat kehon värähtelyt niin molenlaiset - saavat aikaan aaltoja jossa kaikki katoaa - kaikki on suurta elämää - kaikki on elämää - elämää joka kokemuksia elämän. On aika elämän - on aika olympialaisten ne aikaan saa tunteita suuria tai vain huomion pienen lievän värähdyksen huomaamattoman. Aika olympialaisten tunteita liikutti aamuna tänä kun Enni taistellen laudalla tuolla - ajatuksella ihanalla hän näki ja koki tunteet omat. Tunteet jotka katsojille välittyi - välittyi tuo tunne katsojille ihanin. Nuo suuret tunteet - niitä jatkossa olympian jatkossa elämän. Ihanaa!!!
MIKÄ MIKÄ MAA. Tunne tuo sadun hohtoinen tuosta sananparresta nousee mieliin - mieliin lapsen omaisen - vai onko se vain mieli lapsen - vai tuoko se mieleen aikuisen - aikuisen tuon lapsen ajan kokemuksen - tuon kokemuksen jostain leikistä ei niin vakavasta.Tuo pintaan tunteen ja kenties reagoinnin iloisen niin leikinomaisen. Arki tuo niin monasti käy hyvin arkiseksi. Ja pieni hetki pois arjesta se iloa tuokoon - iloa erilaista - iloa hetkeksi. Mutta tuo mikä mikä maa on tarina sadun, mutta ajatus tarinan ryhtyköön leikkiin aikuisen. Maa tuo olkoon unelmien - maa tuo läheisten ihmisten niin ihmeellisten ja ties mikä maan elämän, jossa kaikki on niin ihmeellistä - ihmeellistä jossa tuo arki kohtaa sadun taian ja tuo ajan tuon lapsen omaisen, mutta vaatteissa aikuisten arjen Ja niin kepeäksi käy askel arjen ja säteilyä se muille jakaa. Aikaan se saa ihmetyksen mikä tuon säteilyn takana on - mistä se kumpuaa. Vaan ei tiedä kaveri tuo läheinen mitä oli mulle noussut mieleen tuosta mikä maasta. Ja aikaan se oli saanut säteilyn tuon viestin arkeen juhlistamaan sitä. Vai sattumako vain oli nostanut tuon ajatuksen ja tunteen. Vai oliko sen tarkoituskin vain saada mielen iloksi iloisen. Ihan vain vastapainoksi arjen ja tuoda ymmärrystä - tuoda ymmärrystä olemiseen ihmisen menossa tässä. Josta huomaamme että on välillä aika leikin tässä totisessa maailman menossa. Olkoon siis mikä mikä maa viite elämän niin monenlaisen mahdollisuuksien maailman.
HME. On herännyt syvältä ajatuksiimme se ei ollutkaan ihme tuo arkinen - vaan jotain ihan muuta. Muuta joka koskettaa juuriamme - elämän olemusta - olemisen tarkoistusta. Siellä se ihme asuu vain yhden ajatuksen päässä - asuu meissä itsessämme - asuu aistiemme tuolla puolen - tuolla jossa sanat loppuvat ja näkökyky eivät näe. Ihme tuo ja luo tietä rakkauden - tietä joka vie vain tuon yhden ajatuksen jälkeen ihmeeseen joka vain on - jota ei järki tai logiikkaamme ymmärtää voi. Sen voi vain tajuta - sen voi kokea että se vain on - tuo rakkaus kaiken kattava ei lajittelua - ei vastakohtia. Tuo tie vie kotia - tuo tie vie korkeimman luo. Tuo tie on kaikkien uskontojen takana - tie on se jokaisen - tie joka vain on päässä ajatuksen. Ajatuksen jonka jonka sana IHME vapauttaa - tuo sana syvällinen on ei siinä arjen ihmeet totuutta kerro vaikka nekin ihmeellisltä tuntuvat. Mutta arkea me tarvitsemme, jossa voimme kulkea tietä kohti ihmettä tuota totuutta. Tuo tie on jokaisen edessä vain ajatuksen päässä. Kukin kulkee tietä ajallaan ja radallaan. Eikä kukaan ole tieltä eksynyt vaikka käsitys elämästä tästä aivan toinen on mitä ihme kertoo nyt juuri. Ei kukaan ole parempi eikä arvokkaampi ole vaikka tuolla tiellä eri tahtiin matkaa tekee. Antakaamme pieni aika ajatukselle IHMe se luonnollisen elämisen tarkoituksen luo ja tuo. Kiitos siitä sinulle - kiitos arjessa ja juhlassa. Kiitollisesti sinun ja minun ihmeeni!
IHME. Tuo ihme ihmetysten - olet tullut tietoisuuteeni. Viimeeksi ihmettelimme mikä ihmeen ihme. Temppu joka pysäyttää vai jokin muu. Ihmeellä on kavereita sanoja - tuntemuksia - kokemuksia jotka kuvaavat ihmettä tuota - tuoden sille heiniä olkia syötäväksi kuin hevosen tuon. On siis viite sanoille ihme vaikka toive - toive toteutua asiat rakkaat tai vain arkinen rutiini. Kaikki aina tarvitsevat pienen ihmeen - ihmeen joka tuo uuden tunnin - uuden päivän - on se elämän ihme, jossa me mukana soudamme vakain vedoin kohti kaukorantoja - kohti suurta selkää ulapan - kurkotttaen kohti ihmettä. Ihme tuo arjen haasteen taakse kätkeytyy - ihme tuo siis ei ole arkinen haaste askareiden ulkoisten. Vaan se jotain muuta on - jotain muuta syvempää - jotain muuta syvällisempää. Siis tuo ihme ihmetysten se elämän syvyyksistä nousee - se nousee herättelemään sinua meitä kaikkia. Kun ymmärrys kokemuksen kautta viitteen antaa mitä se ihme on. On se iskostunut jo tietoisuuteemme, että ihme jonka ihmeeksi luulimme olikin ihme arkinen - ihme ulkoinen - ihme meidän illuusion - ihme meidän yhteinen olemisen arkisen. Mutta nyt ymmärrys alkaa kelata ja relata jotain todellisempaa kuin ulkoinen tuo näkyvä. Tähän pysähtyen - pysähtyen odottamaan ymmärrystä ihmeen tuon todellisen. Odottamisiin t. IHME!
Uusimmat kommentit
05.12 | 06:22
Heips! Niin se elämä kuljettaa ja tuo eteemme asioita sekä tunteita että kokemuksia. Elämästä jossa on arki ja juhla samaan aikaa sekä matka itseemme että sen sisimmän aitouden kohtaamiseen. Kiittäen!
04.12 | 19:21
Wautsi! On todellakin tajunnan räjäyttävät sivut! Huokuu täälläkin sinun (ja myös Arjan) tasapaino, ilo, rauha, hyvä olo, hyväksyntä ja energia! Kiitos ajatusten jakamisesta!