Katsotaan yhdessä sydäntietoisesti!
ETELÄ. Olet läsnä etelä et erillisenä etelässä - olet apu maantieteen - sijainnin - opastuksen et ihmisten elämän eri arvoisuuden erilaisuuden - erilaisuuden perimmältään syvällisen totuuden olevaisen elämän - olemisen kehto. Kaikki me yhteisesti niin etelä kuin pohjoinen olet ajatuksissa tasavertainen. Ja ajatus tuo johtaa elämään yhteiseen meidän kaikkien. Kaikkia tarvitaan - kaikki ovat tärkeitä. On kuitenkin sana etelä ihan kielessä rikkaan suomalaisuuden. Mielissä sijainnit - matkat loman tai työn kohti etelää. Tuo matka tuo meille uuden virikkyyden - uuden olemisen ympäristön ja niin vain on että vaihtelu tuo tai iloa sekä onnea, josta saa voimaa tuulelle olemisen rakkauden. Niin tuo etelä olet kertomassa meille että on hyvä olla myös paikallaan. Ei olla menossa etelään tai pohjoiseen vaan viihtyvyys on siellä missä olemme. Ja viihtyvyys löytyykin sisäisesti rikkaasta olosta olon itsensä kanssa ei paeten johonkin tois-sijaiseen vaan ollen yksin hetken pienen, jossa kaikki pysähtyy kaikki vahvistuu - kaikki rauhoittuu olemiseen tässä paikassa - tässä ei tarvetta millekkään - ei tarvetta minnekkään. On ilon ja rakkaudessa oleminen. Miten se meistä jokaisesta kumpuaa lempeästi ilolla ja viehkeydellä huumorilla höystettynä. Olet etelä tai pohjoinen olet jo kaikki kaikessa tässä eikä missä muualla. Kiitos ymmärryksestä, kiitollisesti!!!
ETELÄ. Sana etelä sijoitan sen jonnenkin sieltä katsoen missä olen se on jossain?! Etelä katsottuna Etelä-Suomesta käsin näyttäytyy erilailla kuin Lapista käsin. Tuo maantieteellinen lähestyminen on hyvin mekaaninen katsoa sanaa etelä. Etelä voi olla mielissä ihmisten niin monella lailla. Etelän ihmiset ovatko he erilaisia - mikä onkaan noiden kulttuurien ero - ero meihin jo tuttuihiin? Pitäiskö olla erilisia ja millä lailla. Lähtökohdat nuo etelämmän oloista ovat niin erilisia. Herää sanasta etelä mielikuva aina niin erilainen. kuin olemme kyseisessä kulttuurissa outoja - outoja meille. Ei tuttua eikä tuttuja vaan käsityksiä vaille todellisuuden pohjaa, vailla tietoa ja ymmärrystä. Kun nuo kulttuurien erot voivat olla niin isolla lailla erilaisia on siten loppulos mielikuvisamme myös hyvin erilasia. Lajittelu erilaisiksi voi myös hyvin voimakas. Siitä alkaakin sitten muodostua pieniä ja isoja ristiriitoja eri kulttuurien välille. Nuo ristiriidat tai hyvin erilaiset näkemykset ovat yhteen sovitettavisa vähitellen jos me vain haluamme. Koskaan se ei tule olemaan helppoa, mutta kaikki jossa me kohtaamme pohjoisen ja etelän erot kohdaten ne tasavertaista lähtökohdista olisi lopputulos jo heti vähän suopeampi. Kohdataan siis kaikki ihmiset ihmisinä eikä ennakko käsitysten pohjalta jo luokiteltuina. Näin olemme päässeet itsessämme kohti kaikkien parempaa ymmärtämistä - ymmärtämistä rakkauden ja hyväksynnnän sävelin. Ja tuosta on jatko...
LAPPI. Olet antanut meille kaikille kaikkea työtä tai lomaa tai vain olemista Lapin. Valtakunta sisäinen on ruokaa saanut luonnosta Lapin. Tuo ruoka ruokkii sieluamme onnella ilolla ja kaikella elämällä. Vaikka kaikessa on valot ja varjot niin Lapinkin varjot voi valoksi muuttua. On kaamos aika nyt syksyinen - olet talvi aika pirteine pakkasineen - olet kevät kohisten viiveellä tuleva - olet kesä niin oikukas Lapin. Olet otat ja annat - annat ajatuksia kokemuksia - tunteita elämän. Olet kuitenkin saman arvoinen eteläisen vyöhykkeen Suomenmaan kanssa olemisen - olemisen elämän tärkeiden päätösten keskellä - olet joukkue pelaaja ja me yhdessä kaikki ihmiset ja eläväiset etelän sekä pohjoisen ne yhtälailla yhtä on. Kaikille ja kaikkialle näin Joulun alla soikoon laulut Joulun rakkauden - auttamisen - yhteisen elämän ajassa tässä. Kaikki me yhdessä iloitsemme luonnon ja elämän vesistä - vesistöistä vetten - tunteiden aitojen viesti Lapista tai muualta tuo viesti kertoo Sinä olet tärkein - Sinä olet siellä tai täällä tai vieraissa maissa olet tunnelma Lapin tai eteläisen Suomen. Tuo tunnelma näin Joulun alla soikoon vuohisista Joulutorvista maailmalle kaikkea elämän sävelmää viestiä välitämisen ja rakkauden - rakkauden voiman suurimman. Se lempeästi - leppeästi meitä hyväilköön tuon liplattavan tuulen lailla, kiitollisesti!
LAPPI. On se työ tai harraastus Lapin maisemissa se on elämää - elämää ja mahdollisuuksien valtakuntaa. On lähtökohta ihmisen elämässä mikä tahansa on sen joka hetki sen mahdollisuuksien valtakunta. Kun olet matkannut Lappiin olet joko valinnut puitteet loman tai työn. Nuo puitteet ulkoiset ovat Lapissa sen sisässäkin hyvin erilaiset. Valinnat jotka tai joita teemme olossa Lapin tai sinne matkakohteen valintamme on ollut. Valinta johon jotkin perusteet ovat olleet on ne jotka päätöksen aikaan saa. Päätös josta seuraa tunteet ja kokemukset ovat elämän sen hetkinen suunta - suunta jossa matkaamme sen hetkisellä parhaalla ymmärryksellä. Tuo ymmärrys on aina paras sillä hetkellä ja valinta sekä päätös se eteen tuo tilanteita uusia tai yllättäviä sekä vanhoja tuttuja. Tunteet - kokemus ja reagointi niistä se elämää koostuu. Ollessa lomalla Lapissa ja olkoon se mitä sitten tahansa on luonnon läheisyys ja erilaisuus "etelän savanneihin" niin erilainen. Liikkuminen mihin aikaan tahansa luonnon helmassa on pysäyttävä - pysäyttävä ihmismielen. Tarvitsee vain antaa sille aikaa huomata - pysähtyä ja katsoa pysähtyä sekä hiljentyä vain olemaan vaikka menoon ja hälinään tottunut mieli sitä rauhan tilaa vasten proteistoikin. Mieli keksii aiheita tyytymättömyyteen on liian kuuma - kylmä - pimeä - sateinen - ötököitä noita tms. Vaan antaen niiden jutttujen vain mennä niiin Lapin luonto pääsee hiljentämään mielemme turhista metelöinnistä hiljaisenkin. Kun vain huomaamme ilon ja rakkauden pisarat ajatuksissamme niin...
LAPPI. On tuo ymmärrys että pohjoisessa se on ja tuo aito Suomen Lappi se on aito kuin että siellä se oikea Joulupukki on myös paikassa Lappi. Missä olet raja Lappi tai ei? Oletko täsmällisesti metrilleen vai ihmisten mielissä hyvinkin erilailla - erilailla käsitys tuo. Ja kun mennään aiheesseen Lappi on käsitys tuo aivan erinomaisen erilainen. Hyvä niin sillä rikkautta se on ja meillä kaikilla on vapaus ajatella ja kokea tuo paikan taika tai sitten ei. Mutta ne jotka ovat perus lappalaisia ovat ja asuvat siellä missä yleensä ihmisten lomanvietto on harrastusten ja lomailun tai matkalla työ. On ne niin monet kasvot Lapilla tuolla salaperäisellä taialla tai luonnon lumolla. Nuo lumon hetket eivät unhoon jää. Muistot ja kokemukset niin monet jotka niin monen reissut Lappiin ovat suunnanneet - suunnanneet yhä uudellleen. Vaikka matka useimmiten autolla nelipyöräisellä käy ja tunne puutumisen kun tunnit jo kymmentä ylittää eikä vielä matkan määränpää vielä nyt näy vaan odotus tuo vieä sijansa saa. Mutta perille pääsy palkkion maksaa niin monenlaisen - niin monenlaisen kuin on matkaajaa etelästä - pohjoiseen. Jo pelkkä loma tuo ihmisen kokemaan muutosta arjen oloon. Mutta luonto elementti kaikialla tuo mielen lähemmäs ymmärrystä kuka minä olen kokemusta. Mutta kenelle Lappi taikamaa ei ole niin "in" vaan paikka kodin, työn tai menenlasen olemisen on sen taika erilainen. Kaikki erilaisuus kokemisessa niin rikasta on, josta koppi ottaen ja sekä...
PELKO. Tuo tunnustamaton - huomaamaton tai koettu näkyväinen. Se lamaannuttaa tai aikaan saa väristyksiä tai virettä taistelun. On se mielen yhtälö aito tilanne elämän tilanne niin monenlainen, jossa se kohdataan ja hallitusti siirtää syrjään sitä yritetään ja käsitellä sekä loppuun saattaa. Siitä jäljelle jää otsikko kun se on ymmärretty mielessä omassa - ymmärretty miten se oli sen mielessä kokoon kursinut ja toimettomaksi saanut. Mutta helppoa se ei ole sanoo mieli ja ymmärrys sen miksi se niin vaikea on ja taisteluun mieli sen kanssa joutuen.kuitenkin - niin sanoo mieli Lopputulos oli hyvä tai keskiinkertainen tai heikko. Mutta pelkällä järjellä ja taistelulla se ei katoa täysin varastosta tunteiden. Mutta sen kohtaaminen löysikin aivan uuden lähestymisen eikä silloin taistleua tarvitse vaan se harhaksi mielen jää, josta ei sille roolia enää löydy mielestä oman. Ymmärrys rakkauden - ymmärrys että rakkaus todellista on eikä sillä ole vastakohtaa niin kuin mieli sitä väittää yrittää. Kun selvisi että pelko oli harha kuvaksi muodostunut vaikka se kuinka todelliseeksi luultu oltu. Irti päästäminen yhä uudellelleen ja uudelleen siitä aikaan saa vapauden. Rakkauden ymmärtäminen että se meissä täydellisesti itsessämme on kertoo että pelkoa ei ole. On rakkauden voima valtaisa ja sillä on monet keinot todeksi näyttää että pelkoa ei ole vaan on kaikki voipa rakkaus kaikkeen eläväiseen ja olevaiseen täydellistä on!!!
PELKO. Sana tuo sen vaikutus syvempi vai pinnallinen vai vain sana sanojen joukossa. Mutta arjen rytinässä ja sen hiljaisissa tuokíoissa se voi hyvin voimallinen olla. Tuo voima puskee pintaan aivan iholle ja kanan lihalle se ihon saada voi. Yksi sana pelko voi olla todella mielemme manifestissa pelottava. Kun sana pelko tulee eri muodoissa kaikista tiedotus välineistä voimalla näkyvällä tai piilossa tapahtumien maailman, jossa maailman raadollisuus on kurjat olot saanut. Sieltä se puskee vaikka sitä ei tunnista, koska se niin kaukana olla voi että turvasatamassa itsensä kokee olevan. Mutta tiedostomattomasti se jonkin muun sanan vivahteen synonyymin saa - saa nuo tapahtumat maailman melkoiset. Mutta mutta kun se lähemmäksi saapuu - lähemmäksi osuu nuo tapahtumat maailman joutuu mieli tunteisiin tunteviin hetkeksi muodossa epävarmuuden. Vaikka tunteen sävy olisi sama kuin surullinen tai muuten tunteva. Tuo viite pelosta on, jossa maailma menee. Kaikki ulkoiset tapahtumat aikaan saavat tunteita ja reaktioita kullekin omanlaisia. Nuo omat lähtökohdat niin erilaiset ovat kullakin, jotta niin tunne kuin sen reaktio erilainen on. Mutta pelko tuo mielen luomus olla voi niin moninainen aihe aivan myös mitätön - aihe aivan oma omissa ympyröissä oleva tietoinen tai tiedostamaton ja vain vaikka synonyymina epävarma olo jostain, joka tunteita herättää... Mutta todellisuus pelosta on jotain muuta siitä jatkuen...
ONNELLISUUS. Olet kanssani mun - olet kanssamme kaikkien yhteinen olotila, joka jo on kunhan vain sen huomaamme. Tuo onnen tunteen syvin olemus sisältämme se kumpuaa - kumpuaa aivan jostain läheltä - aivan ymmärrettävästi ja samalla ymmärtämättä mistä se tulee - mitä se on? Onko se samalla noin vaikeaa ja helppoa? Onko se niin mystinen vai viaton yksinkertainen? Mikä ja mitä on onnellisuus? Kysymykset tulvii mieleemme jos niihin annamme aikaa - aikaa sisäiselle pohdinnalle - aikaa ymmärtämiselle - ymmärtämisen elämän olemuksien syvimpien. Niin mitä tuo sana syvempi sitten tarkoittaa asiassa tässä? Eli kysymyksen jälkeen kysymys. Vastaus jokaiselle omanlainen - jokaiselle totuus on omanlainen. Tuo kertoo että olen totta ja sen tiedän olevan totta eikä sitä siksi muuksi muuta. Vain elämän kokemus nyt ja ymmärrys syvempi tuo totuudelle täsmennystä, mutta totuus ei ollut muuttunut - muuttunut mihinkään oliha se kiveen hakattu. Vain asioiden syvempi ja määrätietoinen kokeminen toi sille apuja. Nuo avut saivat meidät kokemaan yhä useammin todellisuutta, jossa onnellisuus asuu. Vaikka tuo välillä katosi tai katoaisi ajaksi pitemmäksi oli meillä tuo kokemus todellinen, jonka nimi oli onnellisuus ja me jokainen omaksi koimme - omaksi omanlaisen ja siitä kiitos!
ONNELLISUUS. On kiva ja ihana olla onnellinen kertoo tarinat nuo - on onnellisuus voimavara elämän sanoo viisaus tuo. Kun onnellisuus on aikamme tää vai onko aikamme tää onnellinen elämän olotila - olotila itsestään selvyys on kenties - kenties aivan liian harvoin koemme kohtaavamme tuon tilan onnen onnellisuuden. Mihin se välillä katoaa - missä se välillä piileksii vai mikä se onnellisuus yleensä on? Kysymyksiä mielen niin monia ja aitoja sekä tarpeellisia tässä vauhdikkaassa elämän pyörteessä, jossa välistä rakettina lennämme. Mitä olet onnellissuus - aistinko sen aisteilla viiden? Halu on olla onnellinen ja jakaa sitä muille. Mutta mihin katoat välillä niin pitkäksi aikaa. Oi ja hei tule takaisin huudan hiljaa ja kovaa sielustani asti - tule takaisin onnellisuus - hei elä jätä minua yksin etsimään sinua onnellisuus. On syntynyt leikki nyt aivan uusi joka lähtee mielemme syövereistä - leikki piilosilla oloa - oloa aidon onnellisuuden. Tuo leikki voi olla sanaton - tuo leikki voi olla vauhdikas ja jo josta yhtälailla tulee siitä onnellisuus mielen olotilaksi. Mutta oletko onnellisuus riippuvainen ulkoisista olomuodoista kaikenlaisista lähteistä elämän. Tulet ja olet joten olen kiitollinen että huomaan sinut onnellisuus - huomaan että sinä onnellisuus kumpuatkin minuusta itsestäni. Oi kiitos - pidetään yhtä hei onnellisuus ja kun...
INTUITIO. On tullut aika todellisuuden - on aika kanavan siihen intuitio melkoinen. Tuo kanava vie suoraan ydintietoon - tietoon jossa kaikki tarvittava on. On vain aika reagoida intuition säveliin ja tarttua härkää sarvista kiinni sekä antaa mennä. Meno tuo on sellaista johon emme järjellä olleet saaneet otetta. Meno on sellaista jonka vaistoamme oikeaksi tuolla sisäisellä tunteella. Meno voi olla vain hiljaa oloa - oloa yksin kaksin tai ryhmässä isommassa tai se on kyytiä ralliauton kyydissä. Ja silti oli vauhtia tai ei se ei sulje pois intuitiota. Sen havaitseminen sen huomioiminen sen toteuttaminen tuo sisäisen rauhan ja elämän ilon aidon. Ei elämä tää pelkkää intuitiota ole. On siinä kaikkea mitä tähänkin asti, mutta ollessa kuulolla sisäisen äänen kanssa aidosti haluten oppia ja toteuttaa aitoja asioita. Se ei tarvitse mitään - mitään muuta kuin halun aistia kuulla tuo intuition saundi. Se ei ole suorittamista - se ei ole vaikeaa - se vaan on ja me olemme siinä mukana luonnollisesti. Tuo luonnollisuus ulottuu kaikkeen elämässä - ihan kaikkeen mitä arki tai juhla tuo. On tullut aika löytää jo löydetty sisäinen intuitiomme - on aika alkaa elää sen kanssa tiiviimpää elämää. On tullut uusi aikakauisi eikä ole "menneen talven lumia" kuin muistoissa. On olemisen elämisen syvyys kasvanut halusta ymmärtää elämää tätä sekä halusta elää sitä täysillä. Kiitos - kiitollisesti!
INTUITIO. On tullut aika ymmärryksen miten tärkeä tuo intuitio kanava on - on aika kertoa itselle että se syytä ottaa tosissaan ja luoda sille puitteet, jossa en aistii kuulee tai suorastaan näkee. Sen ilmentymismuoto voi siten monenlainen ja kaikilla se on omannäköinen. Siitä tietoiseksi tuleminen voi tulla kuin salama kirkkkaalta taivaalta tai sitä etsii etsimistään ja sen löytää suurten haasteiden kautta. Tärkeintä että sen löytää - löytää nuo kultaharkot ja timantit ikuiset - ikuisesti kertomaan intuition salaisuuksia jotka piilossa olivat tai niitä oli huomaamatta käyttänyt kaikkeen elämäseen liittyvissä asioissa - käyttänyt niitä tiedostamatta aikalailla onnistuneesti - onnistuneesti elämän eri vaiheissa. Tiedostamattomuus intuitiosta jättää meiltä kuitenkin huomaamatta tuon meidän todellisen tiedon liian usein. Siksi nostamalla se tietoisuuteen sen käyttö lisääntyy ja elämän kortit jakaantuu paremmin pelikädeksi tässä ja nyt. On tuo intuitio monasti mystinen ja siten sivuun siirretty eikä sitä aistittu - saatu käytöksi itsemme voimavaraksi elämän. Kun pysähdyt vaikka keskellä kiireen - pysähdyt aidosti vaikka kuinka pitäisi jatkaa - pitäisi puurtaa jotta valmista tulisi. Pysähtyminen ja ajatuksen aito hetkellinen hiljentyminen tuo meille syvyyttä, onnellisuutta, onnistumista, elämän eri vaiheisiin. Nyt olemme ja alamme olla aidossa ytimessä. Otetaan tästä koppi heittäytymällä, jolloin...
INTUITIO. Se meitä suojelee - se meitä ohjaa - se meitä hyväilee - se on tarpeellinen sisäinen kanavamme todellisuuteen. Todellisuuteen josta meillä on jokaisella jonkilainen häivähdys - häivähdys elämänvirran suurista kokemisista ja ohjauksista. Mutta kun jarrut elämässä astuvat peliin ei tuo intuitio ole kuin hetken välähdys huomioissamme ja silloin se jää varjoon maailmasta jossa olemme - olemme uraputkessa - tekemisen putkessa - tai tekemättömyyden putkessa. Kuitenkin luulemme sen meidät hylänneen tai päivämme sujuvat ihan mallikkaasti ja siististi onnellisesti - onnellisesti sisäisen tai ulkoisen olemisen. Meillä on paljon ilon ja olon hetkiä jotka auttavat kruunaamaan elämämme kenties joka päivän. Mutta astuu kuvaan hankaluuksia, joita voimme vähätellä tai siirtää syyt itsemme ulkopuolelle. Olemme alakuloisia tai vireisiä - ärtyneitä - tai maamme myyneitä kiinni menneessä tai pelossa tulevavan epävarmuuden. Työt tai muut toimet sujuvat melkein tai sitten takkuavat kunnolla - tulee sutta ja senkuntaa tai epäonnistumisia sekä taloudellisia tappioita. Ja kaikki on samalla hyvin tai kaikki samalla kehnosti. Uskottolemme asioita itsellemme ja luulemme olevamme samalla vahvoja ja heikkoja - mielestä egon. Mutta kuulemalla intuitio kanavaamme huomaamme asioiden olevan aivan toisin...
MISSÄ MENET MAAILMA? Kun olen huomannut - kun olen ymmärtänyt sinua joka hetki enemmän tulet siten tietoisuuteen rakkauteni. Tuo tietoisuus kertoo miten kaikki me täällä omaa osaa vähentämättä - lisäämättä olemme kaikki yhtä kaikki yhtä maailman kanssa. Maailma ei ole yksinoikeus kenenkään vaan se me olemme itse. Yhdessä me muodostamme vaikka egon erillisyys halu kertoo aivan jotain muuta. Miten voit olla yksin ja vain erillinen niin ettei mikään maailmassa vaikuttaisi toinen toiseensa. On kysymys luonnosta, ihmisistä ja elämästä yleensä. Kun nykii yhdestä narusta se vaikuttaa heti muihin naruihin. Siksi oletus itsemme vain pienuudeksi maan matosen ei ole todellista. On aika huomata miten yhteisesti me näemme ja koemme aivan eri lailla kuin yksin kulkien laput silmillä. Ja silloinkin emme voi välttyä yhteiseltä taipaleelta. Ei meidän tarvitse olla suoranaisessa yhteydessä toiselle puolelle maapalloa, mutta silti me olemme samalla pallolla ja samassa veneessä. Täsmällisesti miten kukakin omalla polullaan haluaa nähdä ja kokea oman tahtiin mitä tämä yhteisyys ja ykseys pitää sisällään. Kenenkään ei siitä tarivitse olla samaa mieltä - eikä väittää miten pitäisi minkäkin olla. Ajattelun ja oman tahdon vapaus on meillä jokaisella ja sitä kautta näemme myös maailman, jossa olemme omanlaisesti. Siitä kaikille tasapuolisesti kunnia ja arvostus.
MISSÄ MENET MAAILMA. Niin olet kiintoisa kuin herkullinen hillo pannukakku vaikka pallona et ole muotona pannarin. Pallomme tarjoaa meille kaikenlaista - kaikenlaisia ääripäiden ilmiöitä tai näkymiä. Sen luonnon monenlaisuus on aivan kaikuvien ilon olevien ja kauneuden loiste tai sen tuskanhuuto en kestä tätä olen lujilla auttakaa minua. Ihminen on pyrkinyt valloittamaan alamaisekseen ja kohteeksi ryöstön jota nyt jo onneksi Robin Hoodin lailla Shervoodin metsissä käsin on alettu puolustaa. Missä menet kysyy moni maalimalta mutta kysyykin samalla itseltään kuka olen ja misssä olen sekä mihin olen menossa? Tuo verhoiltu - tuo ulkoistettu mielemme peilaa tai siirtää maailmaamme ulkoisesti kaikkea mitä se ei omassa mielessä tahdo kohdata. Maailma vastaa - se vastaa jos kuuntelemme - tuo ääretön äärettömyyksien maailma vastaa jos avaamme mielemme sille - avaamme ohi viiden aistin ymmärtämään kokemaan jotain ihan muuta mitä toivoimme maailman meille vastaavan tai antavan sen kaikkia rikkauksia tai sitä tai tätä. Nuo rikkaudet niin hengen kuin maallisen maineen tai materian se yhtä on kanssamme elomme olon. Ei se ole erillinen koska se on mielessämme joko isossa glopaalisessa tai yksilö kohtaisessa tajunnassamme. Maailma kertoo ja me tajuamme sen rakkauden määrän jota me olemme kaikkialla kaikki, vaikka...
MISSÄ MENET MAAILMA? On tää maailma pienoinen - on suuri suuremmoinen. Maailma jossa elämme - elämme pallomme vauhdin pyörteessä enemmän kuin se pyörii akselinsa ympäri. Tuossa pyörrinässä on kuin välistä turbolenssi sellainen jossa pallomme akseli niin kovilla - kovilla että kestääkö se paineen niin kehä ilmaston vai ja tai meret veden täyttämät ovatko ne kalojen valtakunnan arvoisia vai ja tai jotain muuta. Koettelemukset koettelevat palloamme ja sen asukkeja monenlaisin ilmiöin - ilmiöin jotka ovat listalla ei toivottujen. Olet maailma mitä tässä arjessa koemme vaikka niin oikukas olevainen. Pallomme ja maailman rajattomuus tuo sana ääretön - äärettömyys. Niin missä menet maailma? Miten me sen turbolenssissa mukana kestäen onnistuen toivoen... Mihin huomiomme kohdistuu - mitä vastakaikua maailma meille välittää? Mitä se on - onko se ilmaa - onko graniittia vai olevaisen näkymätöntä olemista ilman kulisseja. Mutta mihin ole maailmani mannermainen merineen menossa? Pysytkö kasassa - pysyykö asuttavat asukit puikoissa oman mielen ja maailman globaalin mielen kanssa? On haasteita - on isoja yllättäviä haasteita on muuttuvainen maailma tää. Ei se enää koskaan samoja vanhoja säveliä soita vaan on aina aika uusi ja ihan joka sekunti. Ei ole tarvetta paluuta menneeseen vaan on tämä hetki joka samalla menneisyys ja tulevaisuus - kiintoisaa??!
IHANA ELÄMÄ. On tuo laulu satamien - satamien elämän - pysähdyksiä etappeja matkalla kotiin. Oli vauhti välillä ollut luja ja lujatahtoinen sekä päämäärä tietoinen sekä elämä niin täynnä kaikkea - kaikkea arkea. Mutta mihin katosit välillä tuo ihana elämä - elämä joka sisäisen onnen toit pysyvän - pysyvän eikä vain hetken onnen pilkahduksia - pilkahduksia onnistumisista tai olosta sisäisen, jossa asui totuus. Vaikka emme olleet huomanneet kuin hetkittäin - vaikka olimme jatkuvasti kiireettömiä - jatkuvasti kaikki elämän langat hallinnassamme oli tunne - tunne että jotain puuttui tai suunta ei ole riittävän oikea. Tuo tunne kertoo meidän halustamme löytää elämä ikuisuuden, vaikka se meistä tarpeettomalta tai ikuisuudelta tuntuisi. Kun meille riittää nyt elämän vaihe tää ja ei ole tarvetta mistään muusta. Kaikki muu on turhaa mielestämme, mutta sydän sanoo toista ja se haluaa muuta. Sydän haluaa löytää tiensä kotiin - kotiin tuo oikea totuuden tunne ja jota ihana elämä on - todellisesti. Huomaamme että tuo todellisuus ei löydy ulkoisesti eikä järjen valtakunnasta. Huomaamme että on satama johon jollamme myrkyisestä "elämän merestä" ajautuimme turvaan. Ja tuosta satamasta löytyi ajatus - tunne - että olen jo kotana - olen ja omistan jo kaikki mitä tuo ihana elämä on. Kiitos sinä ihana elämä!!!
IHANA ELÄMÄ. Hei sinä joka satamaan saavuit - saavuit mielenkiintoiseen vai outoon ympäristöön pelottavaan. Tuo pysähtyminen elämän satamaan johtuiko se siitä että outo raju myrsky pysäytti meidät toi jollamme tähän satamaan, jossa joudumme kysymään mitä, kuka.. -minä oikeasti olen mitä elämäni monianainen purjehdus matkani on matkallani kokeumuksia tuonut - tuonut noita arvokkaita ristiretkiä aiheeseen ja paikkaan sekä toiseen. Tää tunne - tää reagointi tilanteeseen on aivan uudenlainen - "oi ihana elämä laulaa" mieli samalla kun epävarmuus pieni varjoinen tässä satamassa on leijunut yllä itsen. Tuo laulu - tuo tunne herättää kiinnostuksen hetkeen ja paikkaan tähän. Tuon elämän väliaikainen satama johon nyt juuri rantauduin on odottava - on yllättävä kenties - on vain tuo tunne joka osin pakosta vie eteenpäin tutkimaan mitä tämän sataman lisäksi täällä on. Tunne intuition kehottaa suuntaamaan kohti uteliaisuutta - kohti innostumista - kohti elämän ydin ajatuksia. Ja aika on juuri nyt - nyt pysähtyä uteliaana - innostuneena tutkimaan kuka minä ja mikä tää juttu elämän on. Hei ymmärrän tarvitsen avoimen mielen - tarvitsen uskallaksun ohittaa rajat - rajat joita ei ollutkaan. Nyt uskallan - nyt avaan sydämeni kaikelle ja katson...
IHANA ELÄMÄ. On herkkä mieli - on laulu elämän - on aika ajaton elämän - niin soi ajatelma laulun elämän. Hei olet minun niin vakava vai iloinen - niin onnekas vai onneton - niin rauhallinen tai rauhaton. Olet kuitenkin elämäni mun - mun ja kaikkien - kaikkien yhteinen kaiken eläväisen elämä yhteinen. Niin olemme samassa veneessä vaikka tunne, tieto, ymmärrys väittää ja sanoo olemme veneessä joka eri on - veneessä joka eri vesillä on - veneessä eri tahtiin ja eri suuntiin soudetaan - niin olet vene elämän. Mutta ketkä soutaa - ketkä milloin, mihin tahtiin ja mihin suuntaan soutaa? Onko kukaan perämisessä minne veneemme ajelehtii vai ajautuu tai on suunta vakaa? Miten on minne menemme elämän veneellä - niin ketkä me ja missä kysyy mieli? On elämän matka jonnekin vai soudammeko yksi veto eteen yksi taakse? Niin herää kysymys edelleen tuo ymmynkäinen minne, kuka, miksi?? On välillä aika sataman - on aika pysähtymisen - on aika katsoa missä me olemme - mihin satamaan tulimme tai jouduimme myrskyisissä elämän vesissä tai aivan pläkki tyynesssä, jossa elämä tuntui pysähtyvän. Olimmeko silloin - olemmeko nyt satamassa katsomassa minne suunta vai onko aika rantautua johonkin - johonkin pysyvään - niin kysyy mieli mikä se pysyvä on - on aika selvitellä...
MIKÄ MIKÄ MAA. Ymmärrys tästä maasta jossa maailmamme on välistä kiven kova ja kova arvoinen hyvin ulkonen sekä räiskyvä yli äyräiden. Tulitusta arjen jossa näennäisesti lepäämme maailmassa tässä ja iloitsemme asioista monista. Mutta pinnnallisuus ja arjellisuus joiden vastakohtana juhla ja juhlavuus täyttää mielemme sekä maailmamme. Mutta mitä tuo mikä mikä maa satujen ihmeellinen tarinointi - tarinointi sadun joka ei muka todellista arkea kohtaa vaan on satujen hömppää - hömppää lapsille. Ja heille kuitenkin niin tärkeää. Minne unohtuu meistä viisaus - viisaus elämän rakkaudesta, joka vain hetkittäin kohtaa mielemme - niin vain liian harvoin. Mutta oppi lapsien - lapsienkin myös heidän kaiken kiukun ja taistelun keskeltä nousee vapautus. Synbolisesti olkoon mikä mikä maan tarina ihmeellinen - olkoon se meidän kaikkien eläväisten ihan kaikkien eläimien - kasvien valtakunta. Valtakunta jossa lähimmäisen auttaminen ja välitön kaiken huomioiminen mikä eläväistä on kuin olisimme mikä mikä maa - maa jossa kohtaamme arjen haasteet - kohtaamme juhlan ilolla joka aina jaksaa iloita pienistäkin asioista ja olemaan kaiken arjen yläpuolella. Nuo ihmeellisyydet elämän jotka kumpuavat sisältämme - nuo tunteet ja reaktiot jotka aikaan saavat meidän ihmeellisen sisäisen mikä mikä maan! Kiitos!
MIKÄ MIKÄ MAA! Tuo maa satujen tai aito tämän maan arkinen valtakunta on tarve kevennyksen olla vakaa muttei vakava - olla iloinen ja onnekas rajoittumaton. Ollen mikä maassa arki arvaamaton työteliäs ja olevainen. Tuo satujen maa ja valtakunta ihmeellinen on maapallomme omamme arkinenkin. Sen selviäminen keinoilla arvokkailla - sen mikä maan elämän arjellinen raadollisuus onkin mahdollisuuksien valtakunta niinkuin tuo satujen mikä maa. On yllättävää miten ajatuksen kulku kulkee - miten voi elää kiinni takertuen kaikkeen menneeseen ja jo olleesseen ikäänkuin kello kävisi siinä taaksepäin. Mutta arkikin väsyttävä maan arkisen asukin olo työteliäs tai helpottunut kysyy mikä maa täällä on? Sadut on vain satuja ja meidän täytyy olla kiinni arjen tuskasta raadollisesta muutenhan rakenteeni arvoni kaikki sortuu - kuin vain talomme henkinen et fyysinen olis ollut kuin talo korttien. Ajatuksen vapautuminen arjesta ymmärtämällä - oivaltamalla - kokemalla että olemme kuin mikä maassa ihmeellisten kanssa ihmeiden. Huomaamme miten kevennys mikä maa tuokin arjen arvot ja olemisen kokemukset pois tuskasta. Huomaamme että ei arjellisen arjen tarvitse olla raadollista raatamista kuin hetkittäin, josta heti huomaammekin tulla mikä maahan ilojen olemisen aitoon sadun tuomaan oloon. Ja mikä maa on avannutkin meidät vapauteen elämän, jolloin...
KEHO. On tullut uusi aika uusi aika ymmärtää saundit elämän syvyyksien, jossa kehomme vain väline avuliain ja tarpeellinen on tässä hetkessä aikamme on. Nuo laulut kertovat sävelistä rakkauden - rakkaudesta elämään, jossa keho on avustava apuvälineemme mitä erilaisimmassa tarpeellisissa tehtävissä. Kun huomaamme että keholle ei tarvitse kumartaa vaan olla sen kaveri - kaveri jota autetaan ja se auttaa mielemme majataloa. Kun huolehdimme kehomme ruokinnasta - levosta - hoidosta ja monista pikkujutuista isompaan. On tullut aika jolloin kehomme laulu soi meille ilolla - ololla vaivattomalla se palkitsee ja laulut jotka elämä tarvii on tuon kehon instrumentti vireessä ja asiat sujuvat sydämen rakkauden äänellä. Musiikki joka soi mielessämme on löytänyt sävelet sointuisat, jossa kehomme toiminut on. Mutta kun instrumentti epävireessä on siitä tullut helposti soitin - soitin joka muut orkestirimme soittimet allensa jyrää. Ja itse kehon ääni kuuluvin on vaikka sielumme sävelet sen huomaa ja omaa musiikin oman - se tahtoo jäädä alle äänten voimakkaiden. Mutta on löytynyt kokemuksella musiikin että keho vain instrumentti on ja sen hetkittäinen ylivalta on sammunut. Soi nyt musiikki täydellä sydämellä ja on olo huoleton, mutta samalla niin levollinen - osaavainen - on tullut aika jossa kehon paikka on auringossa, mutta on kertomus tasapainosta olosta elämän. Ja siten soi ymmäryslaulu musiikin niin ikuisen. Kiitos!!!
KEHO. On tullut aika huomaamisen missä kulkee kehomme ymmärtämisen aika - aika tuo jolloin ymmärrämme sen oikkuja - ymmärrämme sen ajatusta olla ulkoinen apuvälineemme. Eikä tuo joka johtaa orkesteriamme vaikka välillä sen johtajuus tuntuu vahva olevan. Mutta missä se muuallakaan johtajuus voisi olla kysyy mieli? Niin vastaus mielessämme se on - se on aina mieli joka päättää mitä ja miten on aika tää. Keho kuitenkin tahtoo olla egon lailla puikoissa meidän. Mutta onko se vain tarkoitus ulkoistamisen samaistumalla kehoomme ja sen lauluun. Lauluun joka välistä valittava tai iloinen sävellaji soi mielissämme ja ajatuksissamme saundien mitä erilaisempien. On jymisevät aallot kaiuttemen kun kun hajota kehomme meinaa - on kauniin kepeät soinnut suloisen järven pinnan kun kaikkine seireenin lailla korviimme kantaa musiikin tuon kehon taian. Mutta vaihtelu niin raju mistä se tulee - miksi kysyy mieli? Niin siirtäminen vastuu keholle, joka kaiken kantaa yrittää taakat nuo tai helpommin askeleet kepeämmät. Mutta kestääkö keho kaiken tuon ja mitä sitten tapahtuukaan - kun keho tuo vain väliaikainen on. On aika ymmärtää että keho vain apuväline on ja ajatuksen - tunteet - kokemukset ne mieli kokee tai valitsee. Nyt on loppu siirtää taakat kehoon - nyt on aika loppu samaistuminen kehoon. Mutta on aika löytää ajatelmat oikeat, jossa keho on vain instrumenttimme, joten...
KEHO. On tuo instrumenttimme mitä mainioin välistä aika lailla epävireessä tai soi mitä soi?! Keho taipuu moneen tässä maallisessa vaelluksessamme. Se arjen - juhlan - monenlainen käyttäväline. Sen kulttuurinen erilaisuus erilaisissa ympäristöissä merkitsee aivan erilaisia asioita toisaalla kuin toisaalla. Keho tuo monimutkainen "soitin" kun se on varttunut vauvasta vaariin ja nuo vaiheet ovat olleet aikamoista Linnanmäkeä vuoristoratoineen. Jo luonnollinen ikävaiheiden kehitys on haaste. Haasteeseen lisätää ulkoiset puitteet milloin millaisetkin on päivittäinen "keitos - koitos" valmis koettavaksi - selvittäväksi. Sen kanssa on monenlaisia selviytymis tarinoita - tarinoita joista on bestsellereitä kirjoitettu tai vain hiljaa hyräillen hiljaiselossa aherrettu omassa hiljaisuudessaan. Ja aina tuo keho ja sen tarina on yhtä tärkeä. Tärkeä juuri siinä hetkessä ja juuri sellaisena kuin se on. Ei ole menneisyyden taakkaa muuta kuin mielessä vaikka se kehossa näkyy - ei ole tulevaisuuden huolta kuin mielessä vaikka kehossa se näkyy. Miksi kysyy mieli jälleen - miksi minä se aina olen se jolla on taakka eikö tätä voisi ulkoistaa ulkoiseksi haluaa mieli. Pitää löytää syy jostain muualta niin tietty ulkopuolelta itsemme. Mutta tarvitseeko niin olla - löytyisikö vastaus jostain muualta. Sitä odotellessa olkoon keho kaverimme - kanssamme jess...
IÄISYYS. On löytynyt tukipinta iäisyyden. Se ei ole sen vaikeampi asia kuin käydä kaupassa - olla katsomassa jotain peliä. Iäisyys on tullut läsnä olevaksi eikä siten ole mikään kummajainen kuten voisi uskonnollisesti ajatella ja kokea. Mutta löytyykin ilo - löytyykin kaikessa olemisessa selkeä ajatus eikä jokin työ tehtävä ole vain välttämätön tehtävä juttu tehtäväksi hampaat kirskuen tai tehtynä sisulla ja kyyneleillä. Iäsiyys tuo rauhaa - se tuo tyyneyttä, koska ei ole minnekään kiire ja ymmärrys siitä kertoo meille ei ole olemassa mitään stressi aiheitakaan siten. Vaikka vauhti ja tahti ois aivan hurja ei kokemus ole kiireinen eikä tuskainen tuskasteleva. Koska tuo iäsyys on luonnut syvän rauhan meidän sydämmiimme eikä sitä mikään järkytä kuin ohi kiitäväksi hetkeksi. Ja nuo pienet hetket vain vahvistat paluua rauhaan sydämmien, koska sana iäisyys on luonut iäisyyden kestävän syvän olemisen. Eikä tuo vienytkään meiltä arjellista rutiineja minnekään ei minnekkään. Tuo sanan kaiku toi meille rauhan vaikka aluksi se meille vieras ja kaukainen oli. Sen sävy kertoo elämän suurista asioista halusimme sitä tai emme. Kaikki etenee aina kunkin kohdalla omassa aikataulussa eikä sillä ole merkitystä mikä se on vaan se joka tapauksessa etenee ja kohtaa meidät kaikki. On tullut aika ymmärtäväisempi ja on tullut aika iäsyyden ihan tavallisessa arjessa. Kiitos!
IÄISYYS. Sinä joka minut herätit ajattelemaan jotain - jotain aivan syvällistä - syvällistä elämää. Miksi aina syvällistä kysyy mieli - miksi ei vain normaalia rutiinia jota on helppo lähestyä ja jossa on vain hyvä olla?! Miksi aina - kysymyksiä ja pohdintaa kysyy mieli? Mutta voisko olla toisin tuon sanan iäisyys voisikin kääntää asiaksi normaali. Ei mitään syvällistä - ei mitään exstraa vaan ihan normaalia. Jospa tuo sana ja samankaltaiset muutkin olisivat vain normaaleja sanoja muiden joukossa. Muuttuisiko niiden merkitys - muuttuisiko niiden luonne toiseksi. Ei ne minnekkään muutu - ei ne asiaa muuksi muuta, mutta ne voisi olla siten tasavertaisia sanojen muiden joko innoittavien tai rutiinien kanssa kavereita elämän. Asiat tulisivat samanvertaisiksi sanojen kertomana. Kertomus olisi aina tässä nyt tarpeellinen eikä sanojen kaiku toisi niistä etäisiä eikä pois työntäviä. Tuo iäisyyskin saisi arjessa sijaa ymmärrykselle, jossa se koskettaisi meitä kaikkia omalla laillaan. Ja kaikille se toisi elämän tähän hetkeen syvyyden tuon vaikka sanat ja keskustelu arkista olisi. Olisko meidän helpompi kiitää sanojen maailmassa vapaammin ilman vanhoja sanojen taakkaa. Olisko meille koittanut vapaus elää ja ymmärtää elämää toisin - toisin jossa rakkaus ja tuo iäisyys olisikin merkitykseltäään tasavertainen arjen kaiken puuhan ja olemisen kanssa. Ja me olisimme vapaita sekä valmiina näkemään kaikkea laajemmin. Jep taidan saada kiinni tuosta, joten...
IÄISYYS. Tuo sana kuuluu kaukaa - kaukaa syvälle menneisyyteen ja tulevaan. Tuo sana on jo nukkavieruinen ja hyvin kaukana arjesta meidän arkisen. Hei onhan jo nykyisyydessä tarpeeksi purtavaa askaretta elämän. Mitä vielä iäisyyttä miettimään ja ymmärtämään sen olemusta tarkempaa mitä se meille kertoisi. Voi arjessa jokin hetki tylsältä tuntua ja olla kuin iäisyys tuo joka ei vähempää kiinnostaa jaksaisi. On sanan saundi niin myös uskonnollinen ja kaiku siten etäinen. Vai onko se niinkään - vain mitä me kuvittelemme sanasta tuosta?! Sanojen kaikkinaisessa vilkeessä tuohon sanaan tuskin pysähdyn ja miettimään jäisin. On aika arjen jossa selviytyminen tärkeää on ja kaiken huomion se vie kaikesta muusta. Mutta sana iäisyys ei ole eikä tule olenkaan vain muinaus jäänteistä vaan se on sana jolloin olemme pysähtyneet arjen vilkeestä tähän hetkeen mietteisiin elämän syvimmistä vesistä mitä ne on. Silloin me kohtaamme sanojen symboliikan jota ne viestii meille. Silloin sana iäsisyys avaa meille ovia elämään ja sen syvimpiin olemuksiin. Kun nostan sanan tuon mieleni piippu hyllyltä aivan pöydälle purtavaksi päivälliseksi tai iltapalaksi. Huomaan sanan merkityksen sekä sen tuoman viestin - viestin joka tuo hyvän ripauksen arkeemme juhlaa tai syvällisyyttä olemisen, joten...
VÄSYMYS. On ilo huomata että väsymys ei ollutkaan sitä nukkavierua nuutuneisuuden. Olimme samaistuneet arkeen - arjelliseen kehoomme ja luulimme että väsy siellä oli sama kuin väsy itsessämme mielen tai sielun syvyyden. Ei se ole sitä ymmärrän - ymmärrän että kehoni instrumenttini arjessa jota soitan lauluin moni vivahteisten sävelmien noiden. Ei väsy kehossa ole todella sama kuin minä ja minun todellisuuteni. Väsy tuo vain väliaikainen on lihaksissa - hermoissa - koko rangassa töiden tai muiden rasitusten valtakunnassa oli vain vaille lepoa kaiken - kaiken tämän kanssa missä arkeni pyörii. Olin sinne kasannut kaikkea - ihan kaikkea tarpeellista tai tarpeetonta velvoitteita noita ja aivan liikaa - liikaa rankani kestettävksi. Olin ankkuroinut mieleni siihen samaan vyyhtiin enkä siitä irti päästänyt vaikka jo tehdyt arkeni askareet oli jo hoidettu. Oli se jäänyt päälle - päälle ei täysillä vaan liekillä liian isolla joka energiaani poltaa samalla kun jo uudet haasteet mieleni on rakentanut. Mutta huomaan tuon nyt jo ajoissa ja annan tilan menneiden menemiselle - taakse jäämiselle ja vain kokemukseksi jaloksi historian. Nyt todella huomaan löytäväni voiman tuon sisäisen ja tieni kulkee vakaammin tässä ajassa sekä väsymykseni vähitellen hiipuu virkeydeksi elämän eliksiirin. Tuoksi iloksi elämän kokemukseksi kohdatessa taas uusia hetkiä haasteista vaativien jotka nyt ymmärrän jo kohdata toisin. Siitä oivalluksesta kiitän kiitollisesti rakkaudelle ihanalle elämän uuden tuon!!!
VÄSYMYS. Oliko tuo väsymys sitä mitä luulimme - oliko väsymys pois pyyhkäisty kun nukuimme unen siivut pitkät ja makoisat. Oli välistä niin että uusi aika koitti jälkeen tuon välittömästi ja energiaa virtasi kaikkialla ja hommat sujui ihan kaikki kristallin kirkaasti. Mutta iski kohta tuo väsy uudelleen vaikka unet yön riittävät olleet ovat. Väsymys - väsymyksen tunne kehossa tuntuu ja piilevä ei jaksa on vienyt energiat alas. Työ sujuu mutta jokin mättää ei ole kuitenkaan olo sellainen kuin haluaisi sen olla. On salaisuus jossain muualla kysyy - kysymys mielessä tuossa. Se hiljaa hämärästi oivaltaa - syy on jossain muussa, mutta missä? Onko se jokin ulkopuolinen juttu jota emme huomaa joka tuo väsymyksen tuo vai onko se ihan jotain muuta? Mielen aatos syvenee ja oivaltaa sen täytyy olla jotain muuta eikä sitä voi ulkoistaa, jotta se ois ittestä pois ikäänkuin ulkopuolella mun. Tuo tunne jostain syvemmästä ajatuksesta on avain johonkiin vastaukseen, jolla on vastaus oikea ja totuudellinen. Alkaa kirkastua ajatus kun tuo aistimus alkaakin löytää jutun juonta jostain sisimmästämme. Sieltä jossa näyttää olevan valoja ja varjoja. Varjoja jotka ei auringon valollakaan väisty syrjään vaikka sitä täysin siemauksin nauttimme. Nyt ajatuksen kirkastuminen on aivan uuden ulottuvuuden saanut ja sitä seuraamaan jolloin...
VÄSYMYS. On aika heräämisen - on aika tehtävien - on aika kaikenlaisten asioiden arkisten. Mutta kun en otetta saa - en jaksa - en kunnolla asioihin noihin tarttua jaksa - väsyttää. Tuo väsymys vaikka nukkunut olen yön - yön yli pitkäänkin se vielä kolkuttaa ei nyt - ei vielä, kohta sitten kunhan jaksan ja herään. Väsymys on vallan saanut - vallan aidon tai vale vallan laiskuuden. On väsymys tuo fyysinen joko rasituksen jatkuvan - jatkuvan velaksi jäänyt. Tai väsymys tuo henkiseksi kutsuttu mielentila vetämätön tai haluton. Haluttomuus tarttua toimeen jaloon tai ihan pieneenkin tehtävään tarpeelliseen. Iskee tuo tunne epämielyttävä ja saamaton. Mutta miksi näin on päässyt käymään - miksi olen väsynyt? Syitä etsii mieli - syitä etsii järki, joka aina selityksiä haluaisi. Haluaisi löytää ratkaisun tarpeellisen väsymykselle tuolle, mutta vain väsymys tuo syveneekin pohdinnassa tuon. Iskee pelko miten jaksan - miten selviän. Selviän arkisista askareista päälle kaatuineista - liiallisesta. Tai nuo fyysiset ponnistelut tehtävien rankkojen, jossa taivun väsymykseen sen joko vain jatkuessa ja jatkuessa velaksi jääden. Tai hetkellisesti rasitus tuo liiallinen ollut on tehtävän tuon tai velvoitteen vaativan. Mutta tunne ja ajatus tuolta puolen - puolen ohi aistien yrittää kertoa jotain - jotain muuta tilanteesta tästä. Mutta huomaammeko me tuon ajattamon, sanattoman viestin - viesti ohi aistien, jostain sisältä totuuden tarpeellisen. Ja se kertoisi...
UNI. Tuo uni ja ymmärrys saavutti melkoisen harppauksen kohti todellisuutta hetkeksi punaisen tai vihreän sekunnin. Mutta se tunne ja kokeminen tuli lävitse kaiken hälinän arjenmaisen. Sitä ei pysäyttänyt mikään se vain iski tajuntaamme että on todellisuus joka ei ole tämä viidellä aistilla kokemamme maailma vaan se on unta valven - unta uneksintaa paluusta kotiin verhoiltuna arjen tärkeyteen - arjen kiireeseen - arjen tavoitteisiin. Se hetki toi ymmärryksen johon mieli palaa ja tietää että se on totta vaikka uni jatkuu arjen. Olemme hetken tuon aivan ihmeellisen kokeneet jotain jota muistamme keskellä sumumaista unta, jossa me pyörimme ja hyörimme täysillä kokien arjen ja sen ilot sekä surut. Mutta vaikka kuinka ankkurissa olisin ollut tuohon arjen koukuttavaan ja toimeliaaseen menoon niin tajuan silti että se vain unta on valve - unta kuin uni yön, mutta olo valveinen. Vaikka mieli väittää että tämä viiden aistin ja järjen välistä niin järjetön maailma on todellisuutemme. Niin tuo hetki jokin pysäytti meidät oli ohi kaikkien muiden kokemusten, jonka ainoaksi todellisuudeksi oletimme. ON tullut ihana hetki joka antaa meille voiman rakkauden - rakkauden jossa heräämme todellisuuteen - todellisuuteen elämän - elämän ikuisuuden ja samalla kuitenkin sekä paremmin sujuu arki ja arjen haasteet jossa matkaa jatkuu ilolla ja surulla. Mutta tiedämme nyt haluamme kotiin kun sen aika on ja se on elämä RAKKAUDEN!
UNI. Heräämme hetkeksi unesta valve - heräämme säpsähdämme kysyen mitä tämä on - mitä on elämä? Vaivumme taas uneen valve - valvetila tuo hereillä olo verraton - on samalla unta uneksintaan - on unta pakenevaa - pakenevaa jostain. Säpsähdään uudelleen tuosta unen valve ja huomaan on olemassa jotain sellaista mitä en ymmärrä mutta samalla tajuan kaikki - tuo pieni unesta valven herääminen pysäytti kaiken ihan kaiken. Löysin jotain todellista vaikka sen kesto oli tuo punainen sekunti - sekunniksi tuoksi heräämisestä valve unesta, jota kutsumme päiväin olotilaksi toimeliaan. Tuo päivän tekeminen silmät, korvat ja aistit auki vaipuu kuitenkin uneen valven. Mutta pelastuksen tuo - tuo ymmärrys jostain ihan jostain muusta kuin arjesta niin arkisesta. Vaikka tuo kokeminen oli niin pieni pyörrähdys pois tästä jota me kutsumme maailmaksi joka niin vaihtelevainen on - joka niin myrskyävä tai tyynni on - on niin todellinen, vaikka se valve unta - unta valven on. Heräämme noissa hetkissä johonkin jota ei ajatus oma riitä - ei riitä järki - ei riitä tiede - ei mikään sana ei mikään lause sitä kerro se vain on. Hei olemme kohdanneet todellisen heräämisen - heräämisen missä aikaa ei ole on vain todellinen hetki tää. Kaikki me näin yritämme herätä, mutta jalkoihin se tahtoo jäädä arjen. Pysähdytään kohtaamiseen elämän hereillä oloon jolloin...
UNI. On aika tullut unen maailman kokemisen - kokemisen ymmärtämisen - ymmärtämisen selvemmän eikä se ole vain pelkkää unta laput silmillä velvollisuuksien - velvollisuuksien minimaalisuutta - mitä vähemmän sen kovempi juttu. Ja jaksaminen jaksakoon vaikka uni vajavainen on eikä oma sisäinen tarve sitä kohtaa. Mutta uni tuo maailman kollegtiivinen on päivä jokainen, jossa tai josta herää kysymys mielen - onko uni ja unta tää päivä - päivä tää valveunta ja mitä se todellisuus on jos tämä unta on - kysyy mieli? Olemmehan valveilla kun ajamme autoa tai teemme ruokaa tai ihan mitä vain, mutta missä meidän mielemme liikkuu silloin kun huomio ei ihan sata ole tuossa kohteessa mitä teemme tai vain olemme. Mitä mieli rakentaa - mitä se funtsii hetkessä tuossa kuitenkin vaikka tekeminen aito olisi vaativakin. Mielentila - mielen hälinä vai asiaa asiapitoista ajatus tuo on vai mitä? Onko se silloin mietinnässä valveilla oloa vai unta näkymätöntä. Ajatuksissaan olo on kuin uni kun toinen kysyy tai sanoo jotain ja me nyökkäämme tai murahdamme jotain. Ja kohta kysymme mitä sinä sinä sanoit - oliko se unta vai - vai olinko omassa unelmien tai unimaailmassa auki silmät näkemättä kuulematta mitä tapahtui. Hätkähdän ja huomaan olleen aivan jossain muussa kuin missä luulin olevani. Mihin tämä unimaailma tai vai todellisuus johtaa...
UNI. Seikkailu unen maailmaan tuokoon se jotain ihan uutta ei samaa toistoa - toistoa että täytyy saada unta, jotta jaksaa taas päivän ahertaa... Mutta sisältö uusi unelle - unelle lisäksi entisen merkityksen tuokoon kerta jokainen uusi unitila yön ja päivänkin. Voiko unitila olla jotain muuta kuin pakollista rutiinia kysyy mieli kysyväinen? Voi olla vastaus tuo ja jatkuu se on jotain muuta ja ihan uutta ajatusta sekä kokemusta elämän. Sen sisältö on enemmän kuin arvaammekaan - sisältö voi olla paljon puhuva - paljon kertova - kertova meistä itsestä - kertova maailman syvyyksistä - tietoisuuteen. Unija on niin monenlaisia kuin unen uinujijakin. Ne unet jotka näyttää aivan tyhmältä - järjettömältä olemme siirtäneet mappi Ö:n suoraan - unholaan. Mutta moni muu unen ei haluaisi loppuvan, koska niin kiehtova se on. Toive älä herää haluan nukkua uudestaan jatkaa unta tuota. Mutta mitä uni kertoo tai miten paljon fysiikka sitä tarvii kysyy mieli? Se juttu on jolla ei rajoja ole, jota tiede pysty rajaamaan kun suljen silmät - suljettuani silmät ja vaivun uneen ei ole rajoja - rajoja mitä sitten. Ohjausyksikkö tietoinen on päältä pois ja seikkailu alkakoon - alkakoon unen maailmaan. Tuo rajaton seikkailu hyvin olla voi - voi olla hyvin voimakas tai hento tuulahdus jostain. Ja mitä salaperäinen uni tai unen tarve kertoo ja onko vielä jotain aivan ihan jotain muuta...
UNI. Uni niin tuo niin tarpeellinen joka kaiken antaa ja se kaiken ottaa. Mitä se ottaa - mitä se sitten antaa. Antaa voiman jaksaa - ottaa lainana tuon ikävän olon niin väsyttävän. Väsy tuo niin epäkäytännöllinen ja haittaava - mieli kysyy miksi tulit - miksi et mennytkään pois. Mutta kun virkeys jälkeen hyvän unen - unen joka vallan energisen olon antaa ja kaikki avautuu eteen jaksamisen sekä mahdollisuuksien maailman. Mutta miksi ei valve- ja unitila ei pyöri rattailla pyörreillä tasaisiesti - onnistuneesti päivästä toiseen. Niin sehän olisi helppoa, mutta onko uni vaikeaa kysyy toinen? Ja toinen vastaa - vastaa tulisko sen olla - olla uni onnellinen ja millainen uni onnellinen on kysyy toinen joka vastasi? Mikä onkaan unen tarkoitus tuo? Ajatus tasolla järkeillen se on aivojen huoltotauko - tauko asioiden järjestelyille kopassa pään. Ja aika virkistäytymiseen kehon väsyneen. Näin sanoo tieto ja järki, mutta voisiko se olla toisin tai toisella lailla ymmrryksen ohi yksinkertaisempi?! Mennen vaikka unen maailmaan - maailmaan jossa yöllä katsotaan leffoja mitä erilaisempia. Mutta mitä nuo elokuvat - onko ne Oscar tai Venla palkittuja koko yön elokuvia vai olisko ne ihan jotain muuuta? Mieli kysyy mitä se jokin muu olla voisi , jos järkeily tiedon ei riitä tiedoksi kymykseen - kysymykseen uni?! Siitä nyt unta näkemään niin valve- kuin syväunta tuota ja...
TIEDETÄÄN. On tiedon valtakunta vallan mahdoton - mahdoton tietää kaikki ne miljardit ja äärettämät tiedon mahdollisuudet ja tiedot. Ja silti me vain ollaan varmoja sanoen tiedetään - tiedetään. Tietty tieto onkin tuossa hetkessä läsnä aivan uniikki ja akuutti niin tarpeellinen. Mutta luulo tietäväinen tiedosta kaikki pontisesti mahti, jonka egokin tietää - tietää kaiken - tietää kaiken niin kauan kuin se kuiskalee epävarmoin sävelin - epävarmoin tuntein et onks se kuitenkaan niin? Tuo epävarmuus tulee milloin missäkin tilanteessa yllättäen tai pitkän asioiden pyörittelyn jälkeen, vaikka asian jo varman piti olla. Mutta oliko se varma egon kannalta vai oliko se varma aidon tarpeellisen tunteen tai tiedon kannalta. Tiedon joka totuudeksi voi julistaa siinä hetkessä ja se joka on täysin muuttumaton vaikka asiat muuttuisivat ympärillä lailla melkoisuuden. Niin hauskaksi käy tuo tiedon tieto jos sen niin haluamme kohdata. Se on rikkaus kuin rikkaruoho viljapellossa, joksi sitä ei mielletä. Niin tuo muutos ajattelun kuin rikkakasvi joka piti olla tieto vihollisen olikin tässä elämän teatraalissa rikkaus kaiken muun aidon kanssa. Miten se avasikaan asioita tiedon hei me tiedetään - hei me tiedetään yli rajojen - yli vanhojen käsitysten - ohi kaiken jo tietäväisyyden. Ja me tiedetään sekä ymmärretään että ei tiedolla rajoja ole eikä totuudella ole vastakohtia. Niin tieto muuttui aidoksi tietämiseksi elämän. Kiitos!
TIEDETÄÄN. On hauska tietää ja hauskaa olla tietämättä. No mitäs hauskaa olla tietämättä tietoa tuota. Niin hauskuus piilee jossain takana puunko kuin piilosilla oisi tai leikki kaikki jota ihan leikkiä voivat. Tuo oiva leikki vaikka pihan se valloittaa ja saa aikaan kirmailun sekä ilon purskahdukset tai parun porun kommerventin. On tieto ja tietävyys arvossa monessa, sillä jalustalle voi päästä tai haluun paeta piiloon noloksi tietämättömän. Ei nolo ole ole noloa ellei me sitä noloksi tehdä. Niin se voi olla voitto tietämättömyyden - tieto jota ei ole voi olla voitto - tieto joka on voi olla häviö tappion. Niin kulkee tieto - kulkee raja - raja tiedon, jossain vedessä piirretyn viivan jonka jokainen näemme eri paikassa pinnassa lammen tai ison valtameren. Niin kuitenkin tieto lailla tietämättämyyden voi olla ihana yllätys elämän erilaisina muotoina ja tilanne komiikkoineen. Voi siis hauskaa olla tietämätönkin ja niin nukkavierua eikä yhtään noloa. Mutta tiedon olemus voi olla ihan mitä vain tai vain mitä? Mitä kutsutaan tiedoksi - mikä on arjellista rutiinia vaikka siinä tieto voi olla kullan arvoinen. Siis tieto on säikeinen monen - monen jonne ne ulottuvat. Voi olla siis tietoa tietämättömyyden - tietoa että voi olla tietämätön - tietämätön mistä tulisi tietää. Mutta missä kuljet tieto ja tiedetään ja tiedetään...
TIEDETÄÄN. On tieto tietäväinen - on tieto arvokas - on aika tiedon aina uusi ja merkittävä. Halutaan tietää - tuo mieli haluaa - halutaan saada selvitys - haluaa tuo mieli. Mitä me oikeasti haluamme tietää tai mitä me oikeasti tiedetään. Astuu kuvaa ego julkinen tai piilosta omasta sivuhuomautuksin - ihan salaisesti vain kertomaan totuuden ja arvioimaan tilanne. Tuo egomainen sanoo "tiedetään tiedetään" on vastaus sillä varma ja vakuuttava. Astuu kuvaan kuitenki väite toinen tai tunne epävarma, jossa sanat hukkuu tunteiden lomaan tai varmuutta tuovaan peite esiintymiseen. Viesti on me tiedetään tai se kertoo että sanoinhan minä - minä isolla että niihän se oli. Astui viisaus oman mielen sanomaan sana tiedetään. Mutta kuinka usein me oikeasti tiedetään - kuinka voimme tietää ettei vastaus tai toimenpide toinen olisi ollut parempi. Mihin voimme olla tyytyväisiä sanasta tieto - tieto tuo jossa tiedetään vaikka kysymerkki suuri mielessämme oisi. Mikä on meidän tarve tietää - tietää ja olla oikeassa vaikka periaate tuo sanoo että tiedetään. Mikä on tiedon asteikolla riittävä - kuka on tiedosta kaikesta tietäväinen? Ja mihin aina tietoa tarviimme - miten tieto auttaa ja mikä tieto on välttämätön päivittäisessä menossa tuossa? Mutta astuu suuri kysymys esiin päivätiedon takaa. Kuka mikä olen - mikä tää elämän juttu on - kysyy tieto tieväinen? Mieli pysähtyy miettimään ja...
YSTÄVÄ. On huomattu ystävä tuo tai nuo. Ystävät ilomme - ystävät olomme - ystävät kaiken tuo ja suo. On huomattu että vaalin ystävyyttä - on huomattu minun tarvitsee huomata ystävä tuo ja kertoa miten tärkeä olet. Tietoisuus astuu kuvaan kanssa ystävien - tietoisuus on tietoa ystävistä - tietoisuus ystävyyteen syvyyden tunteen syvemmän ja olon ystävyyden. Voiko ystävyyttä korostaa liikaa vai olenko olossa yksinäisyyden tietämättä ystävistä noista. Mutta ketä ne muut on jotka ei ystäviksi luokitella. Onko kansalaisia muita vai ihan jopa "vihamiehiä" vai ihmisiä muiden joukossa. Miten on olenko luokittelemassa ihmisiä ihmisistä perusteella ystävien - luokitella toiset paremmiksi kuin toiset. Minunko on valta - valtakunta jossa minä määrään kuka ihmisyyden ansaitsee. Erottelenko sanalla ystävä ihmiset loosseihin kategorioihin erilaisiin. Onko ystävyyden tarkoitus tuo vai onko se jokin muu? Ei logiikka ajattelun noin mene sanoo mieli - enhän minä muita mitenkään arvottomaksi tee siirrän vain ne syrjään - mitä nyt arvioin ja tuomitsen lailla jollain. Ystävä kallis on edelleen ystävä, mutta huomaan ei minun tarvitse muita luokitella eikä arvostella perusteella millään. Olen iloinen ystävistä rakkaista, joille ja joiden kanssa elää saan - olen yhtäläillä kaikkien kanssa ystävä, mutta ystävät läheiset ja ystävät joiden kanssa olen enemmän tai vähemmän - on vaikutus meille kaikille mitä merkityksellisempi ja rakkain. Kiitos ystävät ihan kaikki elämän olosta tästä - ihan kaikesta!
YSTÄVÄ. On huomio tuo hyvin laaja - laaja verkoston - verkoston ystävien. Mitä on ystävyys laajempi kuin luulla voisimme. Sen merkitys on vallan vallaton - vallaton ilman rajoja mitä se aikaan saa mitä se meille ja kaikille antoisasti tuo. On aika ja tunne kun luulo sekä olo olla että ystävät jättäneet on tai muuten unohtaneet meidät ihan kokonaan. On tunne tuo välistä pettynyt ja myrtsi kun luulemme kadottaneen ystävät nuo. Tai tilanne kaverin tuon ystävän parhaimman kanssa on katkos tunteiden - on tilanne "patti" aiheesta tuosta. Niin ei suju kanssa ystävän hetki tuo vaikka näin ei tulisi olla. Vai onko elämä meidät hyljännyt miettii mieli vai kunhan tuo tai toiset hoitais oman osuutensa - osuutensa niin kyllä minä sitten. Vai hei ei - ei se noin voi olla minä vastuuni siirtäisin vain toiselle - toiselle joka minun puolestani hoitaisi ystävän tehtävät niinkuin minä sen näkisin ja haluaisin. Ja minä voisin päästä helpommalla ja keräisin vain kultahiput ystävyyden. Mutta ei eihän noin mene sanoo mielen omatunto - olen minäkin vastuussa tuosta vuorovaikutuksesta ystävän ja ystävyyden. Niin sen sanoo järkikin vaikka tilanne kuinka "patti" olisi tai olisi ollut. On tilanne meidänn kaikkien vastuulla verraton. Hei sehän voi olla tilanne mahdollisuuden kun kohtaamme tilanteen "patin". Niin ilolla käymme käsiksi ystävyyden, jolloin...
YSTÄVÄ. On ystävä kallein tuo hetken iloisen vaik hetkel hädäs se tuntuis isommalt tuolt. Mutta yhtälailla ystävä onkin arvokas kaikissa tilanteissa - tilanteissa ihan kaikissa. Mitä onkaan ystävä tuo - mitä onkaan sen anti - mitä onkaan ystävät monet ja monenlaiset. Ystävät olla tilanteessa arvaamattomassa tai tietyssä jutussa arvokas kullankin kultaisemman. Mutta ystävän suunta luulossa on että olemme se vastaaottava puoli - puoli tuo joka sanoo sinä olet minun ystävä siksi että ja niin sekä niillä perustein. Mutta on arvokas yhtälailla ja yhtä suuresti suunta toiseen. Sinä tai minä tai me olemmekin ystäviä jollekin - joillekin arvokkaita kullankin kultaisemman. Suunta vaan on muuttunut saamisesta - antamiseksi. Arvokkainta ei ole vain toinen vaan lailla yhtä tärkeää on antaa ja saada ystävän kanssa kokemus tuo tai apu milloin millainenkin. Ei ole merkitystä onko apu tai avun tarve tai vain vuorovaikutus yhteinen kooltaan pieni tai iso. Se on ja sen merkitys on aina 100 vaikka kokoluokka olisi valtakunnan kokoinen tai vain sana yksittäinen ystävän. On vain olo 100 hetkessä täysi oli tuo kokoluokka se tai tämä. Olet sinä - olet minä tai kuka tahansa - on sana ystävä yhtälailla ja yhtä me kaikki yhteisesti. Leviää ystävyys ystävyydestä toisiin ystävyyksiin ja verkosto kasvaa ja kasvaa ulottuu yhä laajemmalle sekä kaikista kaikkiin. Miten iso asia ystävyys onkin... niin eli...
AUTTAMINEN. On kiipeily vuorelle niin korkealle voimille käynyt, mutta lepo hetki - hetki aikaa ajatukselle tuolle auttavaiselle toi. Hei kun autan sinua - autankin itseäni ymmärrän. Heijastan kaikkea iloa sinulle niin heijastus onkin minun sisäinen loisteeni. Niin mutta tuo kuulostaa monimutkaiselta ja oudolta. Mutta kun näen sinut autettavana niin todellakin heijastan silloin omia ajatuksiani toiseen, jotka onkin minun. Niin miten silloin näenkään toisen aivan erilailla ja se herättää minussa erilaisen ajatuksen - tunteen - reagoinnin. Tuo reagointi tuottaa ilon säteitä hänelle - hän ihmettelee miten tuo toisen lämmin heijaste tuo iloa meille molemmille. Olen antaja ja samalla vastaanottaja avulle konkretian tai ymmärryksen ajatuksen sanattoman joka välillemme syntyi - syntyi pelkästä ajatuksesta sinä oletkin todellisuudessa rakkauden totuus etkä egon ilmentymä ja pelokas. Ilmentyvä joka peitti tunteet ilon ja oli vain pelko epämääräinen. Nyt tulvehtien virtasi energia meille molemmillle lämmin ihanin. Niin ilo olla ymmärtämättä tarkemmin - analysoimatta tarkemmin. Olikin auttaminen yksinkertaista ja vuorikin katosi edestä - elämä astui tilalle auttavainen. Auttavainen näkemään ohitse egojen - ohitse olettamusten että kaikki on vaikeaa - vaikeea korkeiden vuorien. Niin löysimme toisemme - niin löysimme kaikki muutkin ja koimme auttamisen sekä saamisen meidän kaikkien onneksi - iloksi elämän.
AUTTAMINEN. On tuo vuori hyvin vuorekas ja mahtava kun päin sen jyrkkää seinämää kiipeämme. Käyttäen hakkua, jolla iskien kiilat sen kallion ahtaisiin koloihin. Tunne melkoinen päällä on omassa haasteessamme auttamisen pelko - pelko putoamisesta taas vaikka vain köyden varasaa hieman alaspäin tai aivan vaarallisesti - lopullisesti. Tottako noin on kysyy mieli - kannattakaako tää ja nää vaaran sekä pelon tunteet - tunteet tilanteiden. Kohdata ne vain jäädä vain alas vuoren juurelle murehtimaan ettei se taaskaan onnistunut. Mutta emme anna periksi vaan taas heräämme aikaan taistelun ja pääsemme korkealle rinnettä vuoren. Tuon mahtavan vaativan rinteen jyrkän ja niin vaarallisen. On matka näin hidasta mutta eteneväistä kuitenkin. Se välistä tuntuu ikuiselta vaikka oli kyse vain silmän räpäyksestä hetken tuon. Tuo hetki olikin nyt jo toisenlainen. Huomaamme ei pelkkä puurtaminen ei pelkkä taisteleminen tuo tahdo johtaa vuorelle kohdattavan. Kun pysähdyimme rinteelle sen kuin jo puolessa välissä olisimme - huomaamme. On tässä tää jyrkän rinteen vankka ja turvallinen tasanne johon majoitumme lepäämään ajaksi tuoksi. Aika tuo pysähdyksen tuo mieleen tuon sanan auttaminen - auttaminen mitä se on!? Se sisäinen kokemus herätti meidät tällä tauolla ansaitulla. Olemme löytämässä ajatuksen tuon ytimsessä auttamisen. Annetaan sille tila ja niin ilo palasi hetkeen tähän. Hmmmmmm!!!
AUTTAMINEN. On se lahja suurin kokea tuo sanan tuoma onni ja ilo sekä ennekaikkea tarve tulla autetuksi että auttavaiseksi. Se monasti todella vaikeaa on kun pitäsi - pitäisi kiivetä vuorelle tuolle jonne kivinen okainen tie vie. Toivoen - toivoen välttyvän tilanteilta noilta missä apua tarvitsisi antaa tai saada. Mieli haluaisin egoisesti vain itselle hyvää ja helppoa elämässä tässä ja sivuuttaen muut olan kohautuksella - ajatellen. Olen mukana - olen mukana ajatuksessa, mutta ei minulla ole aikaa - aikaa tarvitsen itse ja olethan tuon tilanteen itse sählännyt tai luonut - niin selvitä ne itse - olen kyllä sympatiasta mukana kunhan ei tarvitse osallistua. Voinhan kyllä "pienesti" auttaa jotenkin. Niin mieli tuo piilevästi väistää yrittää elämää tätä, joka ympärillä pyörii ja on. Mutta omat murheemme tai ilomme niitä ei tuo mielen oikku aina tahdo hyväksyä elämässä tässä. Ja nuo toiset avun tarvisevaiset pää sivulle kääntyen sivuutamme ja omaan itseemme taas käperrymme iloon tai suruun. Mutta muuttuu tuo vastaavasti myös ottavainen vastaavasti suuntaan itsen vaikeaksi. On sitä itse selvittävä - on selvittävä sanoo tuo "tyhmä" egoni - maailman kaikki tietävä. Vaikka olen tiedostanut - vaikka olen ymmärtänyt ja niin monasti noin kokenut - niin toistuu nuo vuoret piikikkäiset. Mutta nyt tuli muutos aion nousta rinnettä vuoren ja kohdata piikit sattuvaiset, mutta annan aikaa tuolle nousulle, mutta en aio väistää vaan nousta vuorelle rakkauden eväin. Kiitos!
AUTTAMINEN. On se aito - on se niin aito asia mielenkiintoinen. Ei itsestään selvyys ei missään tapauksessa. Mutta kun kohdalle sattuu - sattuu puolin toisin on se kultaa syvintä kaivettuna esiin syvyyksien syvyydestä. Voin olla kohde - voin olla avun tuoja on ne molemmat aitoja taitoja olla läsnä autettuna tai auttavaisena ilman mitään pyydettä. Mutta niin tarpeellisena - tarpeellisena elämän polulla isoin tai pienin elein. On auttamisen taika noiden leppeästi kulkevien puisen kujan lehtien huminaa tai rakeiden piiskaamaa tilannetta joka tuntuu - tuntuu kaikkialla. Ja apu tai auttaminen tuo kultainen ele pienikin tai aivan hädässä suuressa on hetki tuo käsin kosketeltavan merkittävä. Auttaminen - apu voi olla fyysinen tai henkinen aivan lähellä tai kaukaa - niin se vain on tilanne - tilanne joka muodostunut on ei sattumalta vaan jostain kaukaa tai läheltä ilmestyen. Tilanne tuo ei ilmoittele kun äkkiä kohdalle sattuu - tilanne tuo vaatii toimintaa joko nopeaa räpäyksessä silmän tai harkittua toimintaa hallitusti onnistuneesti. Ei ole ollut tilanteessa käsikirjoitusta ennen "ensi-iltaa" joka yllättäen saapui - saapui suoraan ilman kenraali harjoitusa. On myös toisinpäin on aikaa ja aikaa harjoitella antamaan apua kuin vastaan ottamaan. On aikaa ja aikaa - on väin tärkeintä olla halu - halu auttaa ja tulla autetuksi. Niin tulla autetuksi. Se voi olla vaikeaa pyytää tai ottaa vastaan apu tarjottu - vastaan otto vaatisi sanoa itselle minä en selviä minä tarvitsen apua - apua minä pyydän - apua minä jaan ilolla kykyjeni mukaan - opitaan...
MIKÄ ON ELÄMÄN TARKOITUS? Totuutta etsimässä on tuo mieli arkinen - totuus on olemassa se joka on täysin muuttumaton ja täydellinen. Ei ole kysymys mistään fakta-fiktio jutusta tässä. Kun kaikki muuttuva ei voi olla totta kuin hetken - hetken sen ajan kunnes se toisin on. Ei se voi olla totuus elämän tarkoituksen. On näkökyky todellisuuden aivan jotain muuta kuin aistien meidän tunnettujen. Ja joka hetki se jo on - ja se on koettavissa ohi aistien - ohi kaiken sen minkä mielemme luulee totuudeksi. Siksi tarkoitus tää jossa me matkaamme kohti kotia, vaikka se tässä arkisessa kodissamme EI tunnu järjelliseltä. Tuo järjellisyys - tuo hallinnan tunne kaikkine alaviitteineen yrittää ratkaista kaikkea ja olla kaikki tietäväinen. Mutta jospa antaisimme ohi noiden kaikkien aistien kuulla todellista näkökykyä - näkökykyä RAKKAUDEN SILMIN, joka meissä jo on. Ei arkinen taival enää silloin tunnu tuskalta sellaiselta - ei tarvitse sinne suon rämeikköihin upota vaan ne itsestään tieltä pois väistyvät ja matka kotiin käy kevein askelin. Matka sinne on kesken, mutta jokainen hetki sitä kohti ohjaa. Alamme muistaa kuka minä olen, mistä minä olen kotoisin. Muistan sen todellisuuden todelliset auvoiset niityt, jotka tuhat kertaa tuhat ovat arkisia niittyjämme auvoisemmat - pyhyyden - onnen ilon valtakuntaa. Tie sinne käy meille joka tapauksessa, vaikka välillä unohdamme kuka olemme minne olen matkalla. Olemme matkalla kotiin yhdessä ja täällä me olemme vain oppimassa muistamaan kuka olemme ja missä on alkulähteemme JUMALAN KOTI. Koska me olemme hänen luova laajentama RAKKAUS.
MIKÄ ON ELÄMÄN TARKOITUS? Se olisi helppoa jos sanoin tai muutoin sävellettävissä tieteen avulla se olisi. Sen oleminen on täysin sanaton - täysin tieteellistämätön - se vain on - se on jokaiselle sama vaikka sinne polku aivan erilainen on - on ajassa tässä lineaarisessa. Aika katoa kun polku on rastille vienyt - tuolle rastille joka koodi on täydellinen RAKKAUS - tuo rastin luo kaikki ovat löytäneet vaikka sinne ajassa tässä ollaan matkalla niin arkisessa aivan ihanassa - aivan ihanassa elämän vyyhdissä, vaikka siellä ns. kurjuuskin majailee. Mutta tuo kurjuus ei ole totta lopullisella matkallamme jonne matkamme käy noiden soiden rämeisin kautta - kautta kauniiden luonnon maisemien - noiden silmien hivelivien ihmeellisyyksien näyttävien nähtävyyksin. Mutta tuo matkan ihanuuksiin kuuluneet ovat niin makeat makoisat arkisen onnen elämän kokemukset, joita jo täällä taivaaksi on luultu. Niin auvoisia hetkiä meille jokaiselle sattunut ja kokemukseen tuonut mitä erilaisimpia. Hetkessä tuossa lause ja sanat onnen ymmykäiset ovat olleet taivasta tässä päällä maan. Mutta heilahdus onnemme kukkuloilta helposti heilahtaa puolelle murheen tai ikävän tms. joka pilviseksi sään saa tai jopa aivan tuhoavaksi myrskyksi elämän niin fyysisen ja raadollisen. Juuri kun kaikki onni oli - juuri tuo pitkä seesteinen perus onnen aika oli jatkunut ja jatkunut tuli tuo myrsky viljan kaatavan aivan maaksi matalaksi. Mutta tuo ei ollut totuuden totta siksi on löytymässä meille jokaiselle ratkaisu RAKKAUS!
MIKÄ ON ELÄMÄN TARKOITUS? On ihanaa - on tuskaa - on kaikkia tunteita - on kaikkea mitä elämä ja unifersumin meille tarjoaa - vai tarjoaako? Mitä tai mikä on meidän itsemme osuus päivän havainnoista - näkemisestä - näkemisestä elämän mitä se on? Onko se meidän oma luomus havainnointi - oma kutoelma ja hyvin laajasti sekä kollegtiivisesti - ihan kaikessa kaikki. Kaikki tuo mitä havainnoimme näemme koemme... Tuo ja tämä hetki antaa meille avaimet kaikkeen! Kaikkeen oppimiseen, sillä oppimatkalla me olemme - matkalla henkisen polun joka on kotiin vievä polku. On oikeasti ihanaa suunnistaa poluilla noilla, joissa ei tapahtumia puutu. Nuo suot - rämeet hitaat ja vaativat voivat helposti muuttua hyväkulkuiseksi poluksi, jolloin elämän askel kevyeksi käy ja matka joutuu. Näin ja niin elämän haasteet tuo meille oppiläksyn paikkoja - oppia ymmärtämään kuka minä olen - mikä tää juttu on. Tuo polku vahvistuu päivä päivältä vaikka välillä eksymme rämeikköihin noihin - upoten välillä syvällekin - aivan että tuntuis sattuvan syvästi ja miten täältä pois pääsevän. Mutta yllätyksemme saamme kiinni jostain karahkasta, jonka avulla kuiville pääsemme - maalle kovemmalle sekä alle taas polkua hyvää. Niin taas tuo apu instrumenttimme kehomme sekä elämä tää toi yhden oppikokemuksen että lähemmäksi ymmärrystä sen elämästä tästä tarkoittavasta minne menossa ollaan, odottaen...
MIKÄ ON ELÄMÄN TARKOITUS? On tuo arvoituksellinen ajatus tiedon ja kokemuksen kultahippu noussut esiin - esiin mitä tuo kaipuu haluaa - haluaa valtavasti, mutta vain pikkuriikkisen sen mieli huomaa. Kun on aika pysähtyä on aika ajatusten syvien - aika totuuden jota vain yksi on. Se on kaikilla - kaikilla aivan oma kokumuksensa - aivan oma sanansa riippuen taustasta tai elämän tilanteesta. On lause olemisen - on lause eri uskonnoissa eri ryhmittymissä omansa - tässä nyt olemisen jossa sanat JUMALA ON pitää sisällään kaiken olemisen syvyyden - ihan kaiken. Se vastaavissa sanoissa - kaikissa uskonto kunnissa kaiken takana ja samalla kaikkien ohitse - kaikkia yhdistävä tekijä se on. Koska siitä on vaan nimitys eri niin symbolinen, mutta totuus on aito ja yhteinen kaikille oli nuo uskomukset mitä tahansa kenelläkin. Olemisen olotila, josa vain kaikki on. Sanat eivät riitä kertomaan mutta sana oleminen sulautuu kaikkiin uskontoihin - kaikkiin uskonnottomiin. Kaikki sen kokevat muodossa tai toisessa olemisen ilon tai tuskan tässä mielen maailmassa - maailmassa, jossa mieli tekee jatkuvia valintoja. Valintoja yksinkertaisuudessaan pelon tai rakkauden maailmasta. Valintoja josta seuraa kokemus joka voi olla hyvinkin dramaattinen tai syvän rakkauden tunne ilman mitään sanoja - ollen se vain on. On jäljet näiden mietteiden - jäljet jostain korkeammasta järjestelmästä mistä tämäkin teksti kirjaantuu kirjaimia peräkkäin - muodostuen sanoja - lauseita. Aivan teksti tää automaattisyötöllä kirjoihin ja kansiin vääntäytyy - ei järkeillen vaan kanava jostai jossa elämän tarkoitus asuu - asuu meissä ihan kaikissa - odottavaisesti mitä sitten...
MIKÄ ON ELÄMÄN TARKOITUS?!!! Onko se - onko se tuo vai mikä kysyy kysyjä itseltään? Se on tuo tulee oivallus - ei vaan tuo tuntuu paremmalta. Ympyrä sulkeutuu - pallottelu jatkuu. Ajatuksen katkaisee jokin arkinen ajatusvirtaa kulkeva vastavirta ja syntyy pyörre - pyörre ajatuksista mikä oli ensin - mihin tämä johtaa - mitä tuo äskeinen ajatus ja tunne kertoi. Kertoi selkeästi jotain syvempää, mutta mitä? Tuo tunne on ollut toistuva - tuo olotila on ollut toistuva - toistuva jostain kaipuusta syvemmästä, jossa tuo elämän tarkoitus asuu. Niin lähellä on siihen vastaus eli meissä itsessä, mutta samalla niin kaukana kuin satojen taipaleiden - seitsemän vuoren takana sanoo mieli viisautessaan vai tietämättömyydessään. Arvoitus ja tarkoitus elämme tään on saanut pieniä kultahippuja kukin kohdallaan - kukin tahollaan omia arvokkaita olemisen tunteita hetkestä tästä. Tuon tarkoistuksen juuret on syvällä maaperässä symbolisoi mieli. Vahvat juuret jotka johtavat kaikkialle ja juurien tuottava kasvusto ulottuu kaikkialle - kaikkialle ilman rajoja - ilman rajaavia ajatuksia tai ulkoisia elementtejä - ihan kaikesta ja kaikenlaisesta. Kuin sana ääretön tuo lounaaksi tai päivälliseksi äärettömyyden ja äärettömyyden takana äärettömyyden. Vastaus on olemassa mikä on elämän tarkoitus. Se on ollut ja on ikuisesti, mutta nyt ja tässä etsii mieli sitä ja sillä syvä kaipuu sen löytämiseen. Sen se on jo löytänyt - sen se on kokenut, mutta tällä hetkellä se ei sitä muista tai saa otetta siihen. Siis nuo seitsemät vuoret suot ja rämeet on edessä silti meissä on tuo kirkas valon loiste jo näkymättömästä - näkyväiseksi - arvoituksellisesti...
MIKÄ ON ELÄMÄN TARKOITUS?!!! Hups hei siinäpä vasta helppo kysymys vain sanoo mieli - sanoo itselle ironisesti sävyllä samalla niin helpolla ja vaikealla - helppo se on. Vaikeako - ei mahdoton - ei todellakaan mahdollista ymmärtää / tietää. Mieli hetken miettii helppo vastaus onko sitä, jos niin mikä - vaikea vastaus niin mikä on vaikea? Mieli jo solmussa kysymyksestä ikuisuuden tuosta niin monelle jo selkeästä kysymyksestä, joka mielessä pyörinyt on. On pohdittu - on keskusteltu monien samankaltaisten kanssa. On saatu johtopäätöksiä, mutta todettu ne vielä hyvin kepoisiksi. Vastauksia kysymykseen löytyy yhtä monta kun on sanojaa. Ja se onkin oikein kunkin kohdalla, koska kokemus ja ymmärrys on aina ainutkertainen kunkin omalla kohdalla. Se kun on niin omakohtainen sen hetkinen ymmärrys tarkoituksesta tuosta. Ei ole olemassa sen arvo kenenkään kohdalla sen vähempi arvoituksesta käsityksestä kuin toisenkaan, vaikka se toisella olisikin täysin toisenlainen verrattuna johonkin. Mutta elämä kunkin kohdalla kulkee eteenpäin tahdissa oman. Tuo tahti kaikilla on aivan eri ja sen ymmärtämiseen sekä kokemiseen on aivan tie jokaisella omanlainensa. Mikä on oiken - mikä on väärin voi mieli kysyä? Vastaus voi ollut viime vuonna aivan toinen kuin juuri nyt ja ensi kuussa samoin. Mutta se on varmaa haemme ymmärrystä elämästä tästä tietoisesti tai tiedostamattomuuden kautta - kuin salaa itseltämme hmmmm?!
Uusimmat kommentit
05.12 | 06:22
Heips! Niin se elämä kuljettaa ja tuo eteemme asioita sekä tunteita että kokemuksia. Elämästä jossa on arki ja juhla samaan aikaa sekä matka itseemme että sen sisimmän aitouden kohtaamiseen. Kiittäen!
04.12 | 19:21
Wautsi! On todellakin tajunnan räjäyttävät sivut! Huokuu täälläkin sinun (ja myös Arjan) tasapaino, ilo, rauha, hyvä olo, hyväksyntä ja energia! Kiitos ajatusten jakamisesta!