Katsotaan yhdessä sydäntietoisesti!
YKSEYS. Oi ihana rakkaus tiedon ja ymmärryksen kultahipuista joita koemme sekä todeksi tiedämme. On hyvin arkinen aika tää ihmiselämässä kaikkine ulkoisten asioiden, jossa nyt olemme. Nyt olohetki on samalla auttava hetki, mutta myös hyvin ristiriitainen. Kun ristiriita isompi tai pienempi kokoluokaltaan meitä ja ympäristöä ravistelee on se meidän arkinen todellisuutemme, vaikka? Vaikka olemme täysin ykseydessä ja yhdessä kaikkeen, vaikka? Vaikka lähipiiri ja lähiasiat ovat ylivoimaisesti päällimmäisinä mielissämme. Vaikka kaikki olisi ulkoiset puitteet kohdillaan sekä oma sisäinen tunne vakaa ja normaalinen normi totuttu omaksi itseksi. Ja tuo itse sekä sen identiteetti - ego - vertaaminen - arvosteleminen - arvioiminen tai vaikka vain olla tila levollinen. On aika ja ymmärrys syvenevä - syvenevä ymmärryksellä miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Vaikka ne monasti etäisiltä tuntuvat sekä ei koske mua tai meitä. Mutta emme voi kuvitella kun tarkemmin ajattelememme miten kaikki energia on yhteydessä toisiinsa niin olemme silloin kaikki samassa ykseyden tilassa. Koemme sen tämän hetken ymmäryksessä miten tahansa niin tietomme tarve sekä kaipuu on turva - turva päästä sielumme kanssa auvoiseen kotiin. Mutta ilomme on nyt tässä ja koemme asioita niistä lähtökohdista. Silti olemme ikuisessa ykseyden tilassa oli arki arjellinen tai juhla. Kiitämme arjesta ja juhlasta olemuksesta ykseyden joka tuo sielulle tyyneyden sekä rauhan.
YKSEYS. Asia etenee kun annamme vapauden kohdata sydäntietoisesti ymmärrys elämän. Elämä on isossa kokonaisuudessa ainut selkeä meitä kaikkia koskettava läsnäolon hetki ajattomasti juuri nyt. Ja kaikki on yhtä elämää - kaikki maailmassa on energiaa vain ilmaantuen eri lailla. Kun kaikki yhteydessä energian kautta kaikkeen. Ajatuksemme - tunteemme sisäinen maailma ja kaikilla eläväisillä sekä kaikki ulkoinen olevainen on energiaa. On kaikilla yhteinen alkulähde - alkulähde josta eri uskonnot käyttävät eri nimikettä. Meillä se on Jumala iankaikkisesti aina muuttumaton kaiken alkulähde. Meidän kehomme - mielemme on yhteydessä kaikkeen. Vain egomme yrittää luoda ja kertoa olevamme erillisiä olentoja täysin muista riippumattomia. Mutta egon hiljentyessä tulee hetki tietoisuuteen jota me olemme. Aistimme koemme sen pienen ajatuksen kulun pysähdyksen. Pienen uloshengityksen loppu pysähdyksen viiveen pysähtymisen, jolloin olemme täysin siinä hetkessä. Kaikki elämässä on silloin elämää jossa kaikki on ja kaikki yhtä elämää. Vain meidän auramme joka meitä ympäröi pitää meidät ja meidän energian liikkeessä tuon auran sisällä. Ja tuosta energia kentästä käsin me kommunikoimme - vaikutamme - olemme yhteydessä toisiin ihmisiin - luontoon ja ihan kaikkeen. Vain vanhat uskomuksemme ja ego pyörittää omaa erillistä uskomusta erillisyydestä. Ja kaikille meille tuo hetki avautuu eteemme kun kaikki harha - unikuvat katoavat edes hetkeksi kertomaan meille miten "minä olen sinä - sinä olet minä" kaikessa ykseydessään. Joten...
YKSEYS. Ollako yksi - ollakko yksin - olla missä yksin vai ykseydessä kanssa itsen - yhdessä elämän kysymyksissä? Vastaus on helppo, mutta samalla niin vaikea. On esteitä - on mielen kokemia joukkoja jostain muusta - kuin ykseys. Mitä ykseys voisi olla - järjellinen selitys elämän viidakossa, jossa kaikki näyttää erilliseltä. Vai vain päättäen olemme ykseys. Mutta mistä sekin ajatus tulee kuin yhtälailla ajatus erillisyydestä ja vieläpä hyvinkin erilaisuudesta. Mutta ykseys sanana kiehtoo ja se samalla saa aikaan ristiriidan kanssa mielen. Ristiriita kaikkien kokemusten summa on jo sinänsä sekava vyyhti sanasta ristiriita. Kun myös ne ristiriidat ovat jo erilaisia eri suunnalta katsottuna ja ne ovat muuttuvia ajanjaksolla tällä sekä ajanjaksolla viime. Voiko totuus ykseydestä olla ristiriitainen ja muuttuva? Kun kaikki joka muuttuu katoaa kuin taivaan tuuliin - voiko se olla totuus ykseydestä. Helpompi olisi vain olla jättää ajattelu ykseydestä ja jatkaa vain rutiineissa arjen totuttujen. Mutta kun mieltä ja jota se kiehtoo tuo sana sekä sen merkitys että lopputulos. Lopputuloksella on merkitystä jos vaihtoehtona on erillisyys tai ykseys. Tulee ajatus jostain syvemmältä - nousee ajatus pintaan kertomaan että ykseys on. Mutta mieli jää askartelemaan mitä se sitten se ykseys on ja...
RAKKAUS. Tuo rakkauden syvin olemus kun avaa sielumme portit tähän aikaan tähän hetkeen on sen voima ja harmonia aito sekä luottamusta herättävä tälle elämän matkalle. Kun matkamme näin jatkuu vakaasti ymmärtäen mikä on tuo rakkauden syvimmän olemuksen luonne on. Ne ovat sellaisia kokemuksia lähteitä pulppuamaan elämän virtaa, jolloin mikään niitä ei voi kumota kun ne tulevat suoraan sydämestä. On vaikka aika arkisen myrskyn - on vaikka aika ajan hankalien ei rakkaus katoa mihinkään. On aina ja vain sen olemus muuttumaton - on aina voima kantava ja eteenpäin vievä - on se itse elämä. Kun kokemuksemme näin pääsee syvenemään - on löytynyt jo löydetty ilo tuo olemisen taika tässä hetkessä. Ja vahvistuu tuo ajatus tästä hetkessä miten tässä jo kaikki on ja miten kaikki on ja miten voimme turvassa jatkaa matkaa vaikka kompuroimme - vaikka olemme eksyksissä kanssa mielemme varjon ja varjoisissa hetkien. Ei meillä ole kuin matka lyhyin tuohon rakkauden lähteeseen. Se on vain yhden ajatuksen päässä - yhden kokemuksen päässä jonka olimme jo kokenee ja oikeaksi vahvistaneet. Näin elää rakkaus meissä näin se hoitaa meitä itseämme toisten kautta. Yhteisesti antaen anteeksi - yhteisesti ymmärtäen että olemme samassa veneessä ykseyden yhteydessä. Kiitollisesti rakkaus!
RAKKAUS. Kun huomaamme miten tuo anteeksi anto tuo meille vapauden tunteen arjen keskelle. Se tunne on hyvin palkitseva ja uskoa luova miten rakkaus meitä kantaa, joka tilanteessa vaikka se on vaiennut arjen melskeen taakse. Se on silti täysi ja täydellinen vaikka arjen vauhti tai haasteet meitä koettelevat hyvinkin voimakkaasti. On nuo vaativat haaste tilanteet tai asiat kadottaneet sen hetkisen tunteen vain hetkeksi sivummalle. Ja kun annamme huomata ja palata tuohon hetkeä aikaisempaan vapauttavaan tunteeseen olemme taas kiinni vapaudessa nähdä ja kokea asiat toisin. Voi olla että aaltoliike jatkuu suuntaan ja toiseen sekä tuntuu kestävän ikuisuuden. Voi olla että tuo kokemus on hyvin myrskyisä tai vain uuvuttavan tuntuinen. Ja silti vain tuo vapauden tunne - tuo rakkauden voiman tunne on ajatuksen päässä kokea toisin. Ja palata tämän hetken ainutlaatuiseen rakkauden iloon sekä vapautuvaan onneen. Siten olemme oppimassa ymmärtämään miten rakkaus onkin aina läsnä ja auttamassa meitä huomaamaan sen voiman. Voiman joka kantaa meitä todellisesti kotia kohti johon matkamme on suuntautunut tällä henkisellä sielun polulla. Tuo hetki ja matka ovat siten hyvin antoisia ilon ja onnen täyttämiä eikä niiden hetkien tarvitse olla mitään ihmeellisiä vaan pienikin häivähdys antaa suunnattoman sekä rajattoman voiman tunteen. Kun vain annamme sen tunteen kasvaa olla voimissaan kaiken arjen arkisessa puurtamisessa. Ja rakkaus jakaa meille kaikkea mitä elämässä tarvitaan niin ei meiltä mitään silloin puutu vaikka haaste vuori onkin iso. Olemme löytämässä rakkauden syvimmän olemuksen ja...
RAKKAUS. On ilo huomata miten kaikki voiva tuo rakkaus on vaikka vain huomaamme sitä pienissä palasissa kaiken arjen keskellä. Kun arki rutiinit ja oma tuntemuksemme sekä tietoisuuden taso on tässä nyt näkyvässä olemisen tilassa juuri sellainen, joka on meidän tämän hetkinen totuutemme. On uskomus olla siinä tehdä arkea tosissaan ja kohdata sen haasteita niin ulkoisia kuin sisäisiä, joissa on energia joko + tai - merkkinen. Kaikki kohtaamamme asiat ovat meidän oppiläksyjä ja ne vievät meitä kohti rakkauden valoa sekä olemista sen tunteen palossa jossa rakkaus on täysi. Kun nuo haasteet ovat oppiläksyjä niin haluammeko ne kohdata sellaisina vai emmekö halua nähdä niin. Ja tuo näkökyky on juuri se jolla meidän pitäisi kohdata kaikenlaiset haasteet. Ja kun kohtaamme haasteen, joka voi olla iso tai pieni mitoiltaan - katsottuna oman mielen tasolta käsin. On sen haaste aina kuitenkin aiheuttanut meille jonkin ajatuksen ja siitä seuraavan tunteen. Ja se tarjoaa meille oppiläksyn. Tuossa hetkessä saamme paikan ja ajan antaa anteeksi - on anteeksi annon paikka antaa - haluta antaa anteeksi toiselle tai toisille. Ja kuitenkin me loppujen lopuksi annamme anteeksi itsellemme, jolloin meidän vapautuminen tuon asian tunteen taakasta vapauttaa meidät kokemaan hyvää oloa - hyvää onnistutumisen tunnetta - tunnetta rakkauden, joka meistä vapautuu olevaiseksi ja se tuo aidon ilon sekä ilmapiirin elämäämme. Tuo vapautuminen tuo tunne rakkauden, joka voi meissä alkaa siten kasvaa sekä levitä, joten...
RAKKAUS. Olemme suuren kysymyksen ääressä, jossa jo kaikki on. On llut ja on aikakausia jolloin ympäristö on suurten muutosten myllerryksessä ja arkinen meno vie kaiken huomiomme sekä voimavarat. On vaikea ymmärtää tilannetta eikä silloin tunnu jäävän aikaa että enrgiaa huomata rakkauden "nyt läsnä" olemassa olo. Vaikka huomaamme sen hetkittäin sekä tunnemme nuo rakkauden signaalit, jossa ne nousevat meistä pinnalle. Nuo pienetkin asiat jotka tuovat pieniäkin tunteen poikasia tai tunteiden sinfoniaa tuo meille aitoa olemisen tilaa edes hetkeksi. Kuitenkin samalla ymmärrämme miten haastavaa on kohdata ympäristö vaateineen sekä oma itsensä sisäinen todellisuus. Mutta kuitenkin tuo pienikin häivähdys antaa iloa ja jaksamista jokaiseen hetkeen, joka on todellisesti aito ja jossa meissä hymyn kare päsee pilkistelemään silmän kulmasta kuin sinne salaa hiipien. Rakkaus on aina kuitenkin täysi ja rajaton vaikka se luullaan olevan vaikeasti tavoiteltavissa tai ansaittavissa. On se kuitenkin meidän nykyisessä muutosten ja haasteiden valtakunnassa iso haaste. Haasteeseen vastaaminen vaatii hiljentymistä sekä pysähtymistä, jotta huomaamme. Että onnellisuus on silloin onnea löytää tuo rakkaus, joka meille on haaste matkojen päässä vaikka se on meidän todellisuutemme vakio - täysi - täydellinen siaäinen olemus. On myös ilo huomata...
MUUTOS. Kun pelko ei enää ole niin hallitseva ja elämän ajatukset alkavat selkiintyä. Olemme tiemme alussa, mutta erittäin hyvässä alussa kohtaamaan tarvitsemaamme muutosta. Tuon muutoksen ei monestikaan tarvitse olla kovinkaan suuri, mutta se on hyvin tärkeä ja todella lopulta antoisa. Kun voitimme pelon aloimme nähdä asioita vapaammin avoimemmin sekä ilon kautta myös niitä muutoksen vaikeita kohtia. Kun tuo muutos on päässyt hyvään vauhtiin tai se on ottanut merkittävät ensiaskeleet kohti sinne minne meidän tulee mennä. Kun olemme nyt tuon muutoksen sisällä se vaatii aikaa ja aikaa sekä kärsivällisyyttä olla tuon muutoksen takana. Ja vähitellen tuo muutos on kantava hedelmiä sekä antava merkittäviä tuloksia. Mikä se sitten sen aikajana on se on niin tilanne kohtainen. Olemme nyt huomanneet miten avoimuus, rehellisyys itseään kohtaan tuo aivan uusia tuulia, joissa soi uudet sävelet. Vaikka ne muutoksen tuulet eivät aina samettisia ole olemme kuitenkin kiinni uudessa kasvavassa tilanteessa, jossa huomaamme miten energiamme sekä lähipiirin synergia alkaa kutsua lisää uutta energia ja uuden laisia kokemuksia että onnistumisia elämäämme. Siitä olemme hyvin kiitollisia kun uskalsimme voittaa pelon ja saimme tilalle rakkauden oloa. Kiitos!
MUUTOS. Onko meillä tilanne uusi - uusi kun alamme pelkäämään tuota muutosta. Tuo muutos mielellemme kannalta on valtaisa se kertoo meille ja jatkaa pysy entisessä - olet turvassa. Mutta olemmeko silloin omassa kuplassa vai muiden tekijöiden ohjattavissa ja kuitenkin kärsimme sekä olemme tyytymättömiä. Pelko - pelko jostain joka nousee jostain syvältä tiedostamattomasti ja pitäisi uskaltaa kuitenkin tehdä muutos. Ja tuo on olisi kyllä ihan ok ja sille on syvä ymmärrys että se on meille tarkoitettu ja hyvin tarpeellinen. Jos jäämme potereihimme - poteromme alkaa jopa ahdistaa ja tuska syvenee. Vaikka emme tiedä miksi niin on. Mieli seikkailee ja yrittää ratkaista - arvioida - analysoida tilannetta. Mutta kuvio toistuu aina silloin kun tuo tyytymättömyys nykyhetken tilanteeseen kasvaa. Se voi mikä tahansa olemisen tila, jossa pitäisi toimia ja aiheet voivat olla laidasta laitaan - jotka tarvitsevat muutosta. Mutta pelko on liian suuri että sen kohtaaminen ei tunnu eikä ole uskallusta siihen. Tarve muutokseen on kuitenkin olemassa ja tiedämme että ennemmin tai myöhemmin meidän täytyy tarttua tuohon muutoksen kahvaan ja toteuttaa tarvittava muutos. Ja kun tuo tarvittava muutos alkaa olla hyppysissä niin huomaamme että pelko ei enää...
MUUTOS. Olet saapunut tänne monessa muodossa - olet läsnä joka hetki - olet muuttuvainen. Kun maailma ympärillä muuttuu - muutummeko me sen mukana? Muutos on kehitystä se on oleellisesti todellista kaikkien kohdalla halusimme tai emme. Mutta olemmeko ohjaksissa? Määrittelevätkö ulkopuoliset tekijä muutoksen suunnan, suuruuden. Ei sen tarvitse niin mennä kun olemme itse ohjaksissa aidosti sisimmästämme asti. Silloin näemme sielumme silmin mihin muutos on menossa emmekä ole sokkona sokko leikissä - olemme ohjaksissa elämän. Kysymme mitä hyötyä on muutoksessa - miksi tuo ja tuo muutos ympärillä on tarpeellista. Niin maailma ei pysähdy alkuaikaiseen alkutilaan. On vain niin että egomainen muutos tuo mukanaan täysin tarpeetonta muutosta, jossa asuu epäoikeuden mukaisuus - epäsopu ja kaikenlaisista dramaattisesta muutoksesta alkaen asioihin jotka ovat aivan ihmeellisiä maan ja taivaan välillä. Muutos on mahdollisuus ja tuo mahdollisuus kannattaa käyttää eikä jäädä poteroihin asemiin lähes pysyvästi. Tuo mahdollisuus kasvattaa meitä valtaisasti ja se antaa voimavaroja sekä nähdä asiat niin monet uudessa päivänvalossa. Nyt vain tuota muutosta tarkastelemaan ja...
MUUTOS. On muutoksen aika - aika niin monenlaisen muutoksen. Tuo aika ei ole sen erikoisempi milloinkaan vaan jos muutokselle on tarve on sen aika juuri nyt. Mitä ja miksi muutosta tarvitaan? Mikään tässä maailmassa ei pysy paikallaan vaan se ainaisessa liikkeessä. Kaikki ulkoinen maailma on muutoksessa. Mutta miksi se on - miksi olisi tarvetta muutokseen? On toisaalta taas luonnollista muuttautua ja mennä muutokseen mukaan - mutta edelleen miksi? Onko nyt aikakausi pandemian aika muutokselle ja millaiselle muutokselle? Onko mikä tästä tekisi erilaisen - merkittävästi erilaiselle tarpeelle muutoksiin. Mutta kaikissa asioissa muutos ei itsessään ole muutosta eikä edes tarpeellista. Kuitenkin muutos tulee tapahtumaan - tapahtuuko mihin suuntaan ja mikä on sen pääagenta vai onko sillä edes oikeutta aiheuttaa muutosta? Niin voimme ihmismielellä ja omalla intuitiolla katsoa kuulla sekä aistia tuon muutoksen suunta mitä meille tarjotaan. Onko se meistä ja meidän sisimmästä oikein resonoiko se järjellisesti meidän itsemme kanssa. Siten nähdä sen muutoksen todellinen tarve eli tarve oikea muutokselle. Ja mitä se oikea muutos on - onko se mitä yleisesti luullaan vain onko se jotain aivan muuta. Miten voimme sen nähdä - miten voimme todeta sen muutoksen oikeanlaiseksi? On paljon kysymyksiä mitä muutos on ja tulee olemaan sekä miten aidosti voimme vaikuttaa sen lopputulokseen joten...
VÄSYMYS. Tuo voittava tunne hei minä ymmärrän luonnetta väsymyksen - ymmärrän sen taustoja - ymmärrän sen vaikutusta juuri nyt. Koen sen aidosti - koen että olen nyt puikoissa kanssa itseni. Ja myös toimin ja toiminta ohjautuu uudelleen enkä jää ns. vanhoihin energioihin kuin tulessa makaisin. Vaan ymmärrän - ymmärrän että minun jokainen ajatus ja siitä seuraava kokemus ohjaa tätä hetkeä kokemaan sitä aidommin. Kun huomaan jo pienimmätkin väsymyksen tunteet niin tiedän missä mennään ja miten huomioida tilanne. Aina ei ole aikaa huomioida tilannetta ja joutuu puskemaan kohti väsymyksen lisääntyvää tunnetta selviytyäkseen tilanteesta aivan jopa voimakkaastakin tuosta väsykmyksen aallosta, jossa surfailu on hyvin haasteellista. Mutta silloinkin tiedän ja ymmärrän miten koen sen mahdollisuutena nähdä toisin sekä toimia jatkossa toisin. Hei olen nyt voittavassa elämän fiiliksessä! Tuo fiilis kantakoon ohi väsymysten - ohi mielen harhan - ohi ajatuksen, jossa harha vahvistuu. Olemme itse puikossa elämään luottaen sen korkeampaan tietoisuuteen, jossa kaikki voimamme säilyy täydellisen vahvana. Ja se antaa voimaa ja jaksamista tähän hetkeen luoden siitä ilon ja riemun aikakauden. Kiitos!
VÄSYMYS. On tullut aika iloita - on tullut aika herätä iloon energiseen vaikka tuo väsymys puskee joka soluun myrskytuulen lailla tai salaperäisesti vain tuulla lepattaen joka heiluttelee meitä tunteeseen ja reagointiin sanaan väsymys. Tuo väsymys tuntuu - tuo väsymys on aito tunne, mutta kohdata ilolla sen haasteet - kohdata ilolla sen mahdollisuudet - mahdollisuudet ymmärtää itseä uudella lailla. Väsymyksen ei tarvitse lannistaa se vain on silloinkin hyväksyttävä ja kohdattava uudella lailla mukaellen sanaa kepeys. Väsymystä voisimme analysoida paljon ja perusteellisesti. Mutta jo kun jo nostamme sen yksinkertaisemmatkin piirteet esille pöydälle niin koemme ja näemme väsymyksen luonteen tilanteen selkeästi. Se vain vaati pysähtyä itsensä kanssa ja katsoa tarkkailijana sen luonteita mitä tämä nyt pitää sisällään. Saamme varsin nopeasti käsityksen kuuntelemalla aidosti itseämme ja olemalla hyvin intuitiivisesti läsnä tässä hetkessä. Silloin hiljennymme mielen kautta ja alamme ymmärtää väsymyksen syntyä sekä sen tunnetta. Emmekä jää siihen isommin analysoimaan vaan löydämme sisäisen levollisuuden ja rauhan jolloin alamme...
VÄSYMYS. On tuo tunne melkein aito vai totta syvintä vai ja tai muodossa jossain - jossain josta se tulee pintaan - pintaan tähän hetkeen. On sen luonne mitä tahansa tai miten voimakas tunne hetkessä tässä. Tuoko se tämän hetken kalkkiviivoille mä en jaksa - mä oon kuitti vai ilmentyykö se salaisesti - piilevästi hetkeen tähän, jolloin me sitä tiedostamatonta tai se on työnnettävä syrjään pois juuri nyt tästä hetkestä. On vain jyrättävä eteenpäin - on vain jaksettava. Onko tuo tunne sitten kuviteltua vai nuuhkahdanko seisoalleni aiva rättinä väsymyksen. On sen luonne tuo tai tää se hallitsee tätä hetkeä ohjaavasti tai hyvinkin merkittävästi. Se on tunne joka on ja vaikuttaa kaikkeen vaikka sen kuitenkin kuinka syrjään työntäisimme tai täyttäysimme sen tilan suorittamalla ja pysyen kiinni suorittamisessa, jolloin väliaikaisesti taas jaksamme eteenpäin. Mutta tarvitseeko väsymyksen hallita tai edes vähäisen vähäisesti ohjata sekä vaikuttaa tähän olemiseen juuri nyt? Ei tietenkään - ei ainakaan siinä mittakaavassa missä se välillä on. On tullut aika heräämisen - on tullut aika nähdä asioiden lävitse mistä se väsymys kumpuaa - nähdä mistä sen syyt ja seuraukset astuvat meidän elämän peliimme liian vahvoina - liian voimakkaina. On tullut aika herätä joten ja jolloin me...
HARHAKUVAT. Kun alkaa siintää totuus tuolta taivaanrannan siimeksestä aivan kuin on näkyvän auringon nousun aika. Tuolloin alkaa huomata sisäisesti miten harhakuvat hämärtyvät tai katoavat kuin tuo auringon paiste poistaa pimeyden tai muun sumun silmistämme. Niin kirjaimellisesti alkaa aueta sielun syvimmistä todellisuuksista ne meidän kaikkien oma rakkauden kokemus - kokemus jossa totuus asuu. Tuo totuus on aluksi outo ja erilainen mihin olemme uskoneet ja mihin olimme aisteillamme törmänneet sekä uskoneet totuudeksi. Kun harhakuva joka on muuttuvainen saa uuden sisäisen kokemuksen alamme ymmärtää miten meidän oma mielemme rakentaa niitä ja ne ovat hyvin vaihtelevia. Ja kun taasen rakkauden totuudesta kumpuaa ohi näkyäväisten aistiemme nuo rakkauden aistimukset ja niissä olevan totuuden. Alkaa erottua askel kerrallaan mikä on ja vain väliaikainen ilmiö tai mikä on elämän syvällisempi olemus sekä tarkoitus. Harhakuvilla tämä arki pyörii mallikkaasti ja etenemme omalla henkisellä polullamme kohti aina vain ymmärrettävämpiä totuuden ilon - riemun - olemisen läsnäolevaa yhteistä sisäistä yhtenäisyyttä koko tästä universumista. Kaikki pienetkin kokemukset antavat pysyvän viitteen että harhakuvat ovat häviäväisiä ja totuudessa on kaikki rakkaudella pysyvää.
HARHAKUVAT. Miltei mahdotonta on välistä nähdä eroa todellisuudesta - luullusta todellisuudesta vai vain harhakuvista. Nuo näkeväiset ja kokevaiset aistit tekevät filmin tarinaa yksin ja globaalisesti yhdessä. Jolloin katsomme samaa tarinaa, jota muutkin kaselevat. Sitä ja siihen pureutuva järjen aallot ei tunnu yltävän eikä hyväksyvän mitä ohi näkevien - kuulevien aistien viesti todellisuudesta kertoo. Harhakuva on välivaihe kun kokee tätä elämää ihan arkista ja kivuliastakin kaiken ilon - surun vastakkaisuudessa. Vaikka todellisuus tuo muuttumaton kertoo aina sen rakkauden säkein olevaiseksi todeksi elämän. Ei harhakuvan muutos ja sen epävarmuus varmenna sitä totuudeksi ja siksi se jää illuusioksi muuttuvaisuuden. Meitä hämää tämä aikamme lineaarisuus missä kaiken pitäisi tapahtua loogisesti järjestyksessä. Ja se ei silloin anna meille vapautta kokea ohi harhojen. Harhat kuuluvat arkeen mutta on kysymys miten niihin jää kiinni tai nostaa ne todeksi elämän. Vapaus - vapautuminen näkemään harhakuvat vain tarpeellisina ohikiitävinä hetkinä vapauttamaan meidät ymmärryksen kautta uuteen käsittävään maailmaan. Joka kertoo vapauden vapauttavasta totuudesta muuttumattomasta, jota rakkaus meille...
HARHAKUVAT. Mikäkö olet harhakuva? Harhailetko jossain vai oletko aivan selkeässä tilanteessa ja kaikki tuntuu todelta. Mutta silti kun suljet silmäsi ajatus karkaa muualle aivan muualle. Ja kun viivyt siellä tovin eikä mikään sinua ulkoisesti häiritse vaivut tuon kuvan tunteisiin sekä kokemuksiin hyvinkin vahvasti. Sen ulkoinen tilanne samalla katoaa tajunnasta lähes kokonaan. Olet matkalla jo - matkalla jossain aivan muussa tai muualla - matkalla toisiin kuviin, jotka ovat kuin käsin koskeltelavissa, muttei kuitenkaan. Hetken päästä olet taas matkalla uusiin kuviin ja tilanteisiin. Kun avaat silmäsi, joko tietoisesti tai jokin herättää sinut. Olet nyt kuvissa mistä lähdit liikkeelle. Molemmat kuvat tuntuivat todellisilta vaikka tämän hetken todellinen tietoisuus oli juuri tämä ulkoinen olo tässä hetkessä. Mutta onko ja mitkä ovat harhakuvia - mikä on todellista, koska voimme jatkuvasti nähdä mitä erilaisimpia kuvia sekä kokea monenlaisia tunteita erottelematta mikä on ja mikä ei todellisuutta. Mutta mikä on todellisuus jos mielikuvat voivat tehdä hyvin toden tuntuista piirtuvaa kuvaa meidän valkokankaalle, josta me fimliä katselemme. Kuka on tuo tarinan käsikirjoittaja ja kuvaaja projisoimaan kuvia katseltavaksi. Ja miksi me katselemme samoja filmejä muiden kanssa globaalisti, mutta silti kaikki kuvat on vaihdeltavissa? Herää kysymys mitkä ovat harha...
AHDISTUS. Sanojen koettelemassa sanojen ja ajatusten viidakossa on tungosta - on ajatuksia ja seurauksia. Meidän mielemme summaa ja yhdistelee asioita "mestarillisesti", josta pulpahtaa ajatus ja tunne ahdistuksesta. Sen hetkinen tunne saa aikaan taas uusia tuntemuksia ja oranvan pyörä on valmis. Olettemukset kasvattavat tuota tunnetta sekoittaen siihe coctailiin erilaisia pelon vivahteita ja nostaen pintaan vanhoja tuntemuksia menneiltä ajoilta. Yhdistely voi jatkua ja tuska tiivistyy sekä se vie mielen matalaksi. On tullut matalapaine olemukseemme. Mutta kun kaikki onkin meidän omaa projisointia valkokankaalle, josta katsomme filmiämme. On aika muuttaa käsikirjoitusta - on aika muuttaa ohjaajan käsityksiä mikä on tarpeellista mikä on jatko-osan uusiutuva piirre ja juoni. Voimme kaikella ilolla alkaa muokata tuo "kässäriä" uuteen valoon - valoon jossa valo hävittää varjot "ahdistava pimeys" katoaa. On uuden ja uusiutuvan valkokankaan näytännön aika. Tuo uusi menestys tarina nousee mahtavasti ahdingon suosta kakkos osassaan. Ja sen käsikirjoitus sekä kuvauksen heijasteet muutettiin uuteen kuosiin - uuteen valon ja ilon tuotannoksi. On sen todellinen rakkaustarina aivan muuta kuin ajasta menneestä, jossa mieli oli ankkurissa ahdistukseen. On sen vapaus ja vapautuminen saanut elämän ymmärryksen sekä vapauden.
AHDISTUS. Olet sana vaikuttava tai vain sana. Ketä tuo tunne tönii tai koskettaa kunnolla on kokijan kokemus oikea. Mutta myös jokaisella se on tunne joka katoaa - katoaa antaa vain sen mennä ja tilanne muuttuu merkittävästi. Myös mieli ruokkii tunnetta ahdistuksen eikä uskalla siitä irti päästää. Vaikka järki sanoo anna sen mennä on silti tuo tunne ahdistava vielä läsnä. Mutta tarvitseeko sen olla - mihin sitä tarvitaan? Tuo tunne on aito kokemus ja se on tarpeellinen herättämään meitä näkemään ja kokemaan toisin. Valitsemalla ja ymmärtäen että sen voi kokea jotenkin toisin - toisin vaikka ei juuri silloin se helpolta tunnu. Mieli on jäänyt kiinni - kiinni se on jäänyt kiinni jonkin tarinan juoneen, josta ahdistava tunne seurasi. Missä sen tunteen juuret oikein ovat ja miksi tunne tuo tunne tuli joko voimakkaana tai lievempänä? Mieli hakee selityksiä se haluaa kaiken selvittää järkevästi järjellä. Kun se on sen selvittänyt niin tulee vapaus. Vai tuleeko se todella vai siirtyikö se välillä pois palatakseen. Mieli voi olla epäleväinen eikä sen ego-osa halua juuri silloin kuin polkea sitä alemmas. Mutta tarvitseeko se olla noin - mihin tarvitaan ahdinkoa ahdistusta? Ei sitä tarvita mihinkään eikä sen tarvitse "asua meillä". Vaan kautta kaiken elämän kokemuksen ja sen hetkisen ymmärryksen kautta voimme...
INTOHIMO. On sen taika merkittävä - merkittävä siksi että voimaa se antaa elämälle ja sen kaikille alueille. On merkittäviä intohimon sektoreita, joissa tuo palo on merkittävästi merkittävin. Tuo palo on alkanut syntymän jälkeisestä elämän alusta ja jatkuvuus on jatkunut vaiheissa elämän - elämän kokemisen kaikissa muodoissa. Tuo palo kertoo aivan jostain - ihan jostain muusta kuin pelkästä innokkuudesta intoilla tekemisissä monissa. On myös syttynyt tuo elämän palo roihuvampi matkalla vaiheiden niin totisten kuin huumoristien kokemuksissa aivan ihan arkisen juhlavasti. Ei se tarvitse mitään isoa merkillistä boosteria vaan aihe tai koettu elämän syke antaa taas sisältöä elämän ihan kaikkeen. Syke tuo joka kunkin elämän virittää - antaa sille yhdessä tai erikseen "potkua" elämään toimivaan. On myös tuo intohimo maltillinen ja se antaa huomaamatonta taikavoimaa monen tekemiseen. Eikä siinä tilassa tarvitse kuin olla - olla hyvin olevaisesti - olla intohimoisesti kuitenkin aivan tyynnä ja rauhassa rauhaisan olemisen. Ei se näy isona kuvana ulopäin vain hyvin neutraalina niin ulkopäin katsojalle kuin kuulijalle. Yhteisesti ja iloisesti huomaten miten arki kantaa sekä miten siinä on erilaisia voimanlähteitä. On aika kiitollinen ja kohde rakkauden intohimon toteuttaa elämää merkityksellistä. Kiitos!
INTOHIMO. Kun syttyy elämään - syttyy elämään täysillä on intohimo tuo sana kertomus mitä ja missää mennään - mennään säkenöinnissä elämän. On aihe hyvin moninainen mistä sytyke sytyttää tunteet - sytyttää läsnäolon - läsnäolon elämään. On tapahtunut ihme - ihme ihmimielen syövereissä - on syke ja sisältö kaukana tylsyydestä olemisen tuskasta. Vaikka tuo tuska muuttunut on intohimon aihioksi, jossa elämä kulkee - kulkee keskiössä aitouden aivan omassa stadosfäärissä kuin sytyke intohimon palaa syvyyksistä mielen sytyttäen toiminnan - sytyttäen sykkeen elämään. On tuo sytyke hyvin monenlainen - on tuon kokeminen ainut kertaista ja omakohtaista, jossa intohimo on vahva oman värinen sekä kutkuttava tunne sisäinen. Ei sitä toiselle voi kuvata mitä ja miksi juuri aihe tuo herättää kiinnostuksen johonkin mitä elämä kautta itsensä parhaaksi tuo. Nuo tunteet - nuo ja tuo halu toteuttaa olla aihiossa intohimon missä haluten olla ja kokea uudelleen. Syttyä tuolla sytykkeellä elämään - elämään sisälle. On ymmärrys että olen matkalla kanssa intohimon - mutta on ymmärrys että se on vain matkan vauhdittava sytyke, jota elämä tarvitsee. Intohimot jotka sytyttävät elämässä - elämän oman tarkoituksen kokea elämää matkalla kertokoon...
ARVOITUS. Kun tarina arvoituksellinen astui kuvaan mukaan alkoivat ilmeet muuttua. Tuli uteliaisuutta mikä on tarinan tarina. Oli poika nimeltä tarina. Hän oli aina kova kertomaan omia tarinoitaan jo pikku pojasta asti ihan kaikille. Ei hän ujostellut - ei pelkoa olla esillä tarinan kertojana. Tuo poika innostui kerran lähtemään tarinassaan "ilmalennolle". Tuo oli aito oikea matka kuuma ilmapallolla korkeuksiin. Aluksi vähän jännitti ja hän oli hiljainen tuo tarinan kertojista vilkkain. Korkeuksissa josta hän katseli mykistyneenä alas niin tutuille kaikille paikoille. Hetkeksi katse pysähtyi ja kroppa jännittyi mitä näin - mitä ymmärsin - miten se näytti täältä korkeuksista sellaiselta, josta oli aivan toisenlainen mielikuva. Tuohon mielikuvaan nyt yhdistyi tuo vapauden tunne täällä korkeuksissa kuin taivaan lintu. Tuohon astui mukaan tuo perspektiivi ylhäältä käsin ja syvä yhteys koko tilanteeseen, jossa kaikki elämä pallollamme majaili. Tuo katsen vangitseva pistemäinen piste oli yksinkertaisesti hänen synnyin kotitalonsa ympäristöineen, jossa hän oli kasvanut tähän asti. Ja nyt ymmärrys kertoi se miten pieni pistemäinen kotitalon piste oli hyvin pieni. Ja noita pisteitä oli maailma täynnä ja yksi piste oli jo niin antoisa sekä kaikki muut yhteisesti aivan valtoimesti äärettömiä. Oli kokemus syvästi ymmärtävä miten pisteistä muodostui kaikki ja kaikki oli yhtä yhteisöä.
ARVOITUS. On arvitukset arvoituksellisia. On arvoitukset salaperäisiä. Ne voi olla aivan mielen magiikkaa. Ne voi olla aivan mitä vain. Ollaan visailevia - ollaan nokkelia - ollaan tosikkoja tai humoristeja - ollaan taiteilijoita tai kadun kulkijoita elämän. Tulee pilke silmäkulmaan - tulee ryppyjä otsaan mietittäväksi tai iloksi huumorin. On elämä yhtä arvoitusta täynnä - on elämä sitä vaikka laskemoimme - järkeilemme on se arvoituksellinen. Se on arvoituksellinen monessa mielessä - mielissä mielien koettuna kukin omalla tavallaan - kukin omista taustoista lähtien. Tuo arvoituksellinen arki yllättää - se voi tylsyttää ajatuksen jatkuvalla arvoituksella - arvoituksella väsyttävän - arvoituksella ilotulituksen. Kun arvoitus sattuu oikeaan saumaan oikealla lailla on se melkoinen makupala tai väärään aikaan väärässä paikassa on se nolo tai jopa draamaattinen. Arvoitus olla voi hyvin laskelvoiva suunniteltu silti samalla kertaa hauska tai epämielyttävä. Mutta kohdata arvoitus sen omalla logiikalla eli vapaudella vastata tai olla vastaamatta - reagoimatta ohi sivuuttaen. Se on kuulijassa tai näkijässä se arvoituksen anti tai voima miten se halutaan nähdä tai kokea. On arvoitus aina tarinan arvoinen onhan se joko arvattavissa, mutta yleensä...
IKUISUUS. Selvisi se että selvittämätön paikka järjellä tuolla. Mutta intuitio - asioiden selvä tunteminen - näkeminen yms. on reitti päästä näkemään kokemaan ripaus ikuisuutta - ikuisuutta jota ei ymmärrä eikä tarvitse ymmärtääkään järjellisesti - se vain koetaan. Koetaan jokainen omalla lailla eikä siten ole oikeaa ja väärää kokemusta miten kukin sen kokee. Koska meidän kokemuksemme toisen kokemuksesta on vain meidän näköinen kokemus eikä me siten tiedetä miten esim. toinen todellisesti kokee ns. saman asian. Se voi olla aivan eri näköinen aivan eri mitä mikään ei sitä osaa jäljitellä. Mutta tietoisuus kohti ikuisuutta avaa ovia ja avaa kokemuksia jotka ovat tarpeellisia meille jokaiselle. Vaikka nuo niin erilaille koettuja olisikin. On hienoa astua askel sisäiseen maailmaan edes hetkeksi kaiken informaatio - tapahtuma - kaiken pakenemisen tarpeen pois hetkestä. Siksi tietoisuuden avatessa ovia alamme oivaltaa rajatonta rakkautta täynnä olevan elämän missä ei ole tilaa egon höpinöille. Tietoisuus - rajattomuus - täysin täynnä totuutta oleva sana tai sanaton olemisen tila, jossa alkaa saada hieman kiinni Jumalallisen tiedon olemuksesta - olemisen ihanasta rakkaudesta. Vaikka elämä onkin ja tulee olla oppimista hyvinkin kaikella lailla matkalla kohti täydellistä IKUISUUTTA!
IKUISUUS. Tuo sana on ajaton se on sana jolla ei ole alkua ei loppua. Se on vaikea ymmärtää ajatuksella järjen. Mikä jatkuu ja vain se jatkuu ja ajatus tuo taitaisi aivan solmuun mennä jos sen pitäisi järjellänsä selvittää - ikuisuus. Kestäisikö se ikuisuuden tuo tutkimusmatka sen selvittämiseen - kestäisikö se aikaa logiikkaa järjen - niin ikuisesti se ja sen selvittäminen kestäisi - kestäisi, mutta mikä olisi vastaus. Vastaus on nyt tiedossa se on ikuisuus. Täysin ajaton ei lineaarisuutta ei mikään mihin puhdas järki riittäisi. Mutta selivittääkseen pitää ottaa tuo kuudes aisti avuksi elämän - olla kuulolla sen avulla mitä on nyt niin se on sama kuin ikuisuus. Ei kuitenkaan tämä egon arvelu järjellinen ja rajallinen ratkaisu vain mitä kuulen mitä näen... ja monta muuta ymmärryksen poikasta asiasta ikuisuuden. Mutta tuo intuitio menee taakse verhon, jossa ymmärretään ja tiedetään mitä elämä on ja miksi kaikki on ikuista ja ei taaskaan meidän järjellisessä merkityksessä vaan rajattoman rakkauden valtakunnassa. Kun ei ole rajoja ei ole aikaakaan, koska aika on vain meidän kehittämä oma rakenne missä elämän pitäisi tapahtua ja se on rajallinen. Se on myös hyvin katsottuna erillisesti kaikkien kannalta - se totuus on siksi unta minkä järjellisyys meille selittää, siksi onkin...
VASTUU. Oli tilanne hankala ja vaativa - nuo kaksi kalastajaa pitivä kiinni uppoavasta veneestänsä ilman pelastusliivejä tietty. Näin vähitellen pulassa olleet kalastajat vauhdikkaat sai auttaja kalastaja saanut nuo haaskirikkoutuneet kalastaja soutuveneesensä. Oli kolhujakin heillä monenlaista tuosta äkkipysäytyksestä kiven. Mutta tilanteen karkaaminen vauhdiksi oli sokaisut pään. Allapäin hieman vaikertaen alkoi soutuveneellä matka rantaan ja kohti hoitoja. Toinen avasi sanaisen arkkunsa tilanteesta. Oli matkaan lähdetty avoimin ja kevyin mielin oli meno ollut maltilista ja asiallista. Oli saatu kaloja oli vain kaikki ihan jees. Mutta mieli tuo oli halunnut kokeilla vauhtia egon. Oli unohtunut säännöt - oli vain vauhti itsensä - minä itse ajatus näyttäväinen. Nyt jälkeenpäin tajuntaan alkoi iskeä että on aika selviämisen on aika kohdata itsensä - kohdata tilanne miksi näin oli käynyt. Jatkaen sanoi aihetta muuttaa kurssi tää ja ymmärtää vastuu itsestä se on sama kuin vastuu toisista. Ollaan samassa veneessä - ollaan samassa matkassa kaikki yhdessä. Näinhin sanoihin yhtyi toinenkin kalastaja vauhdin kokenut. Mutta oli tää kokemus pienikin mittakaavassa maailman herättynyt mielen sopukoista aidon tunteen elämästa jota kohti elämän on hyvä alkaa kulkea. Omin voimin rantaan päästyään he nousivat veneestä kiittäen kiitollisesti. Kalastaja sydämmestänsä antoi heille mukaan kaloistansa evääksi elämän kiitollisen niin pyyteettömän.
VASTUU. On sanomattakin selvää kun selkeitä ulkoisia asioita mitkä ovat vastuu alueella tai ei. Vastuu hankaloituu kun mennään henkilö kohtaisiin sisäisiin vastuihin. On helppo luokitella omalla kokemuksella monikin asia vastuullisesti. Tuo mielipide tai toiminta täyttää joko yleiset tai yksityiskohtaiset toimenpide vaateet. Mutta kun leikitään vähän vastuullisesti, oli tarina ja kertomus tuo joka astui kuvaan kun alettiin puhua jekuista noista vai oliko se vain illuusiota kertomus vastuusta. Tuo kalallinen ja kaksi kalastajaa. Oli tuo kalallinen saanut saaliin melkoisen meren rantakaislikoissa eläväisten kalojen vesillä katiskalla tuolla. Ja nuo kaksi kalastajaa "tykkipurrellansa" vauhdikkaalla välittävitkö säännöistä yleisistä. Oliko säännöt jääneet vain asteelle epämääräisiä toimenpiteitä kertomaan omasta ajo-oikeudesta päällä vetten. Aallot tuo hurjastellen syntyivät aivan häiriöksi asti. Häiriöksi luonnon kaikkien eläväisten vesillä noilla. Oli tuo kalallinen katsonut kaislikoista menoa tuota. Mutta sammui ykskaks meno meno tuo tykkiveneen - pysähtyi tyystin ja löysi kivenkin - oli pula melkoinen. Tuon kalallinen aivan lähellä oli todistamassa tilannetta tuota. Paikalle hän kiirehti mitä soutuveneellä soutaen pääsi. Oli tarve auttamisen - oli tuo tarve sisäinen säännötön aito - aito vahva tunne ja velvollisuus. Paikalle tuo kalallinen kun saapui...
PELKO. Mutta mikä se "mättää" kaiken pitäisi olla - olla hyvin kiilotettua vahvaa itseluottamuksen oloa. Ja juuri kun kaikki tuntuu olevan hyvin tulee jokin hyvin epämiellyttävä olo tai pienikin tilanne joka vie tuon hyvän vireen. Selitämme itselle tai siirrämme sen ulkoiseksi tai jopa toisten syyksi - miksi minulla on huono olla. Mutta täytyy olla keino tai asia miten kohdata pelon tunteet ja oppia niitä käsittelemään. Kohdata suoraan ne tunteet jotka tulevat pelon synonyymeistä - verhoutuneena susi lammasten vaatteisiin. Kohdata ne avoimin mielin ja avoimella asenteella face to face periaatteella. On ilo alkaa huomata niitä mörköjä nousee nousemistaan pintaan mielen syvyyksistä. Ne on joskus kuitenkin kohdattava tai ymmärrettävä miten voin ne uudelleen nähdä uusin ajatuksin - uusin valinnoin - uusituvin tuntein tai kokien niiden energian tasoittuvan. Kaikki ne sipulin kuoren kerrokset jotka vapautuvat tuovat meille uutta tilaa kokea rakkauden syvempää olemusta. Vaikka niitä kerrostumia tulee ja tulee lisää ollen enemmänkin epämielyttäviä. Saada tuo vapauttava kokemus aina kun huomaamme tarvetta sille. Se on jo silloin meille aika tähän hetkeen hyvin antoisa. Se tuo iloa ja riemua sekä aivan uudenlaista elämän sisältöä jakamaan se meidän kaikkien kanssa. Jolloin pätee se että "kun annan iloa ja riemua muille se ei ole minulta pois vaan se lisääntyy", jolloin me kaikki saamme siitä rakkauden olemista - olemusta meistä - pursuten näkyväiseksi!!!
PELKO. Ennenkuin huomaamme valon pilkahduksia sisällämme taaperramme syvästi suossa - ajatellen en mä jaksa - ei mua huvita - ei mikään suju... Ego tuo nuo pelon vivahteet mielemme sopukoista. Suureksi osaksi me voimme olla urheita ja todeta ei nuo meitä koske - me olemme niiden yläpuolella tai vain emme tee mitään huomiota niihin vain mennä puksutamme tiedostamattomassa unessa asiasta toiseen luullen olleen vahvasti mukana ja asioiden kunkku. Myös kaikki elämämme rutiinit vievät meitä asiasta toiseen lievästi tai voimakkaasti otsa kurtussa ollen - tuskailua - ärtymystä - sellaista kaikenlaista asioissa pyörimistä. Monasti hetkessä myös tulee huippu boosteri johonkin ja kaikki sujuu. Mutta pelko on kuitenkin, jossain muodossa mielemme päällä viemässä pois tunnetta onnen - ilon - sekä kaikkea luonnollista elämän sisäisyyden esille tuomista aidosta rakkauden tunteista. Valintamme on ollut pelon voittoinen vaikka sen mielestämme miedommassa muodossa. Mutta silti yksittäinen valinta tai valinnat voivat olla pelosta lähtöisin eikä sitä edes huomata. Ihmetellään omaa tunnetta - olotilaa - kysyen miksi näin? Oma valintamme on joko juurtunut johonkin vanhaan kaavaan tai se lähtee suoraan pelosta. Ja näin teemme tai muunnamme suuntaan, jotta voimme kokea turvaa ja onnea. Mutta jokin ei täsmää...
PELKO. Todellisuudessa pelko on mielentila jossa arki tai juhla ovat saaneet varjostavan varjon estämään valon pääsyn mieleemme (vaikka valo jo siellä asuu). Mutta miksi kysyy mieli? Eikö olisi helpompaa olla ja elää tyytyväisenä elämäänsä tuli mitä tuli. Mutta miten helposti se onnistuu? Se onnistuu kun alamme nähdä kaiken rakkauden silmin syvältä sielusta asti. Mutta kun pelko - pelko vain omissa mielissämme on kasvanut pienestä epävarmuusdesta aina jätti tornadoksi saakka. Ja tuo kaikki kasvaminen tarpeettomasti on aiheuttanut mielissämme syyllisyyttä, joka kumpuaa tiedostamattomasta mielen osasta. Kaikenlaisista vanhoista ja monista erialaisisa uskomuksistamme - kaikenlaisten heijaisteitemme projisoitumisista valkokankaalle ei toivottuna pelon synonyymeistä kasaantuneista vuorista - vuoren kokoisista esteistä elämän sisäisen vapauden tuntemiseksi sekä olemiseksi tässä hetkessä, jossa luottamus tulee aidosta rakkaudesta - tuomaan ja luomaan elämää aitoa kaikelle arjen keskelle. On luottamus elämän avautuvainen elämään itseensä kun vapautuminen itsestä ja se taakoista nöyryydellä annetaan mahdollisuudeksi. Eikä siten pelko kasva, koska valon tullessa pimeään katoaa pimeys. Ja sitähän valo tulee arjellisesti tuomaan...
RAJATON RAKKAUS. Kun tietoisuus on saanut välähdyksen omaisesti rakkauden syvimmästä olemuksesta on se kokemus täysin rajaton - täysin ajaton - täysin ennen kokematon. Mutta kun arki puskee päälle kaikkoaa tunteemme ja tuo kokemus taka-alalle. Kun kuitenkin on olemassa tuosta syvällisestä kokemuksesta pienikin muisto on sen vahvuus rajaton. Vaikka arjessa joka kun puskee tuo kehon tunteet raskaat - kivuliaatkin pinnalle - häilyy luottamus itseemme ja sen syvimpään olemukseen. Mutta vaistoamme ja ymmärrämme että joka hetki on kuitenkin täydellinen mahdollisuus kokea iloa - onnea - elämän aitoutta. Hyväksymme vain kohtaamamme vastoinkäymiset, jotka tuovat tuon kolean pohjoisvirtauksen omaisesti avoimista ovista ja ikkunoista sisällemme sieluun asti. Tuo ja nuo vilun värähtykset säväyttävät sisintämme ja tunteemme saa vahvan vasta-aallon kohti elämäämme arkisesti ajatellen. On vilu - on nälkäkin - on epävarmuus arkisista asioista ja kiirrettä tiedossa. Niin yhtälö tuo säväyttää näinkö tämä pitää olla ja mennä. Olla kova vasta-aalto - olla raastava epävarmuus - tai mikä tahansa joka ilon alleen talloo. On tie elämän muuttunut suorittamiseksi - suorittamiseksi elämän osa-alueiden kaikkien niin sanoen "mä romahdan". Mutta silloin tietoisuus muistikuvista rakkauden tuo herätyksen ja...
RAJATON RAKKAUS. On aika arvoituksellinen - on aika vakauden - on aika elämän. Elämän maku - maku joka arvoituksellinen - monivivahteinen - aistien havaittavissa elämää olevaisessa ihmiskehossa. Mutta on jotain muuta - aivan muuta - aivan oivallista tunnetta kokemista aivan jostain muusta kuin ilosta ilon vuoksi - surusta surun vuoksi. On aika - on aika joka hetki tunnetta ja kokemista ohi aistien - ohi mielen koukeroiden - ohi arkisten toimien. Kaikki tuo, joka ymmärtää ne ulkoiset kokemukset ja toimet, mutta ymmärtää samalla aivan jotain muuta mikä se ja minkä kohtaa elämän ydin. Tuo ydin on aina ollut - aina oleva todellenin muuttumaton totuus joka on pysyvästi ikuinen. Tuo elämän elementti on rakkaus rajaton - ajaton. Sen kokeminen sen todeksi tekee. Ei kokeminen, jossa tuo ulkoinen oleminen pitää käsityksen kiinni taistelussa paikasta työn - harrastusten - opiskelun yms. putkessa ulkoisen. Sen sisälläkin vain kaikuu laulut - pyörii kuviot mutkikkaat elementeissä elämän arjellisuuden. Pitäen sisällään myös kaiken tarpeettoman polulla elämän. Arjellisuuden ilo kuplii kyllä - se kuplii niin pienissäkin asioissa. Mikään ei ole vähäpätöistä eikä arvoista arvojen sen enemmän toinen kuin toinen. Mutta se sisäinen tunne aidosta rakkaudesta kertoo jotain...
TIETOISUUS. Olen nyt matkalla kotiin ajatteli poika hyvin nukutun yön jälkeen tuolla kaukana erämaassa. Tuo viime yö oli vahvistanut sen tunteen - sen aidon tunteen ja kokemuksen tietoisuuden syvyyksistä, jossa elämän syvin olemus ilo ja rakkaus asui. Poika hymähdellen totesi itselleen niin miksi puhutaan syvyyksistä - miksi pitää lähteä kauas jotta ymmärtäisi löytää sen mikä jo ja se on lähellä sekä aivan tässä? Mutta poika ymmärsi että aikaisemmin hän ei vain niissä monimuotoisissa maailman koukeroissa ja sen armottomassa menossa yksinkertaisesti pystynyt pysähtymään kuin oman rajallisen järkeilyn ja järjen avulla. Kun jo pelkkä matka herätti mielen katsomaan "verhon" toiselle puolelle avarammin ja luonnollisemmin. Mutta se ei viellä riittänyt vaan tarvitsi hänen kohdallaan tämän matkan kauas erämaahan ymmärtääkseen elämästä sen totuuden lähteen, jolla alkulähteemme Jumala asui. Sen viestin saamiseksi piti hänen hieman fyysisesti ponnistella - piti hiljentyä omiin ajatuksiinsa ihan itse kaikessa hiljaisuudessa. Nyt matkan ollessa lopullaan poika koki syvää rauhaa ja tiesi tietoisuuden syvimmän olemuksen olevan hänessä itsessään aivan vain ajatuksen päässä ja valittavaksi aina uudelleen jos arki vei liikaa mennessään. Oli hänen kokemuksensa uudesti syntymän aikaa, jossa rakkaus sekä kiitollisuus asui aivan kaikessa hänen arkisessa elämässään. Kiitos hän kiitti syvästi!
TIETOISUUS. Olet nyt läsnä poika ajatteli makustellen sanaa tietoisuus - matkallaan tietoisuuteen. Tuo matka oli johtanut kauaksi erämaille - erämaille kai siksi hakien tilaa olemiselle - löytyisi aikaa kokemiselle hiljaisuuden - hiljaisuuden joka tila ääretön oisi. Tuo hiljaisuuden, jossa vain luonnon äänet - luonnon ilmiöt seuranaan toi pojalle vapautuvan tunteen - vapautuvan kiirettömyyden - toi hetken tähän hetkeen. Elämä oleva kaupungin vaikka niin makoisa ja antelias onkin ollut. Se jotenkin kai turruttanut aistit nuo ja pysähdys sekä hiljaisuus ei siellä siksi muuttunut vaikka hiljaisuus kodin oli mahollista aivan. Poika ymmärsi tarvitsen tämän retken matkan itseeni. Tarvitsen luonnon juuret, jossa ja josta imen energiaa olevaista tajunnalle elämän. Oli tilanne kaupungin tuonut levottomuutta vaikka kaikki hyvin oli - oli vähintääkin kaipuu kaipuusta omaan sisimpään - sisimpää, josta poika ymmärsi nyt syvemmin täällä jo syvällä erämaassa. Olen ja olen äärellä tietoisuuden - tietoisuuden jossa ei sanojen helinästä ole kyse vaan hyvin symbolisesti kuuvaavaa se on, jostain muusta. Kun lähestyi matkan pää kohde tuo erämaan jonne pojan määrä oli retkensä tehdä. Hän ymmärsi jo paljon miksi oli tälle matkalle lähtenyt. Oli luotto ymmärryksen tietoisuudesta kasvavan tulevan ja vahvistuvan kun vielä yön yli nukkuen teltassansa sekä matkalle kodin päivänä seuraavan. Olen matkalla ajatteli poika ja...
TIETOISUUS. On se varsin merkillinen sana kun siihen ajatuksella tarttuu. Tuo tartuntapinta voi olla hyvin erilainen sanoo kukin tahollaan. On tietoisuutta ja tietoa, joista keittoa kerrotaan sekä ajatusta väännetään. Mutta meille ajatus tietoisuus tarkoittaa paljon ja paljon jotain muuta vaikka sitä emme joko hyväksy tai halua ymmärtää sen todellista tarkoitusta että luonnetta. Siksi kertomus lienee paikallaan. Pikkupoika lähti metsään seikkailumielialalla eli se ei ollut vain matka tylsyyden voittamiseksi tarkoitettu tiedostamaton retki. Ajatuksena eli tietoisesti poika ajatteli nyt minä selvitän tarinan mitä hän oli kuullut jo moneen kertaan iäkkäimmiltä henkilöiltä. Tuo ja nuo tarinat aina johti sinne kauas metsän erämaan kätköihin, jossa luonto ja maisemat olivat hyvin vaikuttavat sekä luonnollisessa tilassa. Aamuvarhaisella poika lähti kohti arvoituksellisia salomaita kauaksi kauas. Jo matkan alkuvaiheessa pojan ajatuksiin nousi hyvin vahvasti tunne sekä tuo tietoisuus jostain jota hän halusi löytää sekä kokea ja saada siitä selville?!? Saada selville jotain mitä mieli ei vielä ymmärtänyt. Mutta kokoajan oli tullut jo pitkään tuo tunne mieleen. Nyt vain se jo alkumatkalla voimistui sekä tuli tuoden uusia yllättäviä asioita mieleen. Ja asiat olivat ennen kokemattimia aivan uudenlaisia. Vähitellen nuo ajatukset veivät yhä syvemmälle - syvmmälle jota poika mietti tietoisuudeksi aivan uudella lailla. Ja matka jatkui...
VÄSYMYS. On ilo huomata miten väysmys harhaa on - on huomata miten elämä taasen voitta ilolla lailla lapsen mielen iloitsevaisen saa. En enää murehdi suotta - en enää katso taáksepäin enkä koe tulevauutta uhkana kun ymmärsin miten väsymys useinmiten harhaa oli. On ilo erottaa väymys tuo joka vain unella nukkumisen ohitse menee. Ja tuo nukkuminen pohjan luo ololle valvetilan. Emme voi jäädä uinumaan uneen erilaiseen kun tiemme - tiemme matkamme päämäärä kesken on. Siksi jo tuo puoli hereillä olo antaa mahdollisuuksia oivaltaa elämän syvimpiä ajatuksia ja sen olomuksia. Ja silloin ei enää väsymys ole este mielelle miettiväisen - ajattelijan ajattelevaisesti ymmärrys tuo joka antaa tilan pirteän sekä heräämisen todellisen todellisuuteen. Olemme läksymme osin jo oppineet ei väsymys ole kuin mielentila jota halumme on rakentanut kuormittavasti aina väsymykseen saakka. Jopa syvään uneen jaksamattomuuden. Mutta nyt on oikeasti aika uusi kun laajasta universaalista saakka virtaa virta elämän energiaa uutta. On sen merkki vahvasti niin positiivinen, joka kantaa meiltä kestämään nuot tunteet väsyneetkin. Antaen tilaa levolle - antaen tilaa olevaiselle niin arjen kuin juhlan. On unesta herääminen tapahtunut. On meillä nyt virittäytyminen aivan uudenlaiseen aikakauteen, jossa rakkaus ja sen aitous tuo ymmärrystä elämään. On kiitollisuus - on totuuden kiitollisuus arvokas ja aika hyvin ajaton sek on tie kohti itseämme, jossa rakkaus on.
VÄSYMYS. Kun on ristiriitoja olenko väsynyt vai vain laiska-laiskottelija. Myös ristiriita siitä onko tää väsymyksen tunne vai hetkittäinen ilo vapauden tunne - raikkaasti. Onko ristiriita taistelua mielen jopa huomaamatonta tai selvää egon kanssa taistelua onko juttu balanssissa vai ei. Egon kanssa jos sitä seuraa liiaksi tulee väsymys kun sille ei mikään riitä. Ristiriita ja sen seuraukset ovat voimakkaita tai lähes harmittomia. Mutta yhtä kaikki kun väsyttää aidosti on levon aika eikä tarvitse murehtia mistään vaan antaa ajattomuudelle siivet ollakseen vapaa. Tuo vapaus antaa tilaa elämälle ja siinä mikä on tärkeää meille. Lepo on tärkeä jaksamisen kannalta, mutta miksi se on vaillinaista. Mutta samalla on mahdollisuutemme vetää jokeri kortti hihasta mukaan viiden suoralle. Ja niin väsymys kaikkoaa, mutta kun se tulee liian nopeasti takaisn kiinni lahkeisiin painoksi tunteen taakan. On kuitenkin aika uusi - on kuitenkin ilon ja olon energiat selvästi korkeammat universaalisti kuin menneinä aikoina. Tämä uusi energian virtaus löytyy kun tartumme kiinni ilon lähteisiin pieniikin. Innostumme - onnistumme - olomme on vakaa ja sisäinen rauha sekä tyyneys löytyy meistä itsestämme. Niin arjellinen meno joka vain väsytti - väsytti liikaa saa nyt ilon siivet - niin siivet pienetkin. Ilon alkulähde sisäinen vahva ymmärrys tuo meille arvostusta elämän kaikkeuden. Tuo yhteinen ilomme kumpuaa rakkaudesta, kun aika on sopiva. Vaikka me kuljemme välistä liikaa väsymyksen rajamailla niin rakkaudesta löytyy tila meille kaikille ja silloin me alamme...
VÄSYMYS. Niin tuttu sinä olet kaikissa omissa persoonoissaan. Niin yllättävä ja vaihteleva kaikessa elämän menossa - menossa jossa me vain mennään ja mennään - mennään lujaa tai vaikka rauhallisesti. Olemme elämän pyörässä omassa vapaasti vapaaehtoisesti tai ajautuen siihen. Olemme siksi yksinkertaisesti väsyneitä - väsyneitä mutta mihin? Mieli hakee selityksiä - mieli tekee valintoja. Olemme väsyneitä hetkellisesti tai pitkittyen. Mutta mitä sinä väsymys olet - oletko fysiikkaa vai psyykkeä väsytäävää vai ihan jotain muuta? Niin mutta emmehän me voi tunnustaa olevamme välistä tai liian usein väsyneitä. Väsymyksen myöntö kertoo "heikkoudesta" sanoo tai vain aistii mieli. Ja silloinhan seurauksena tulee tunteet - tuntemukset - reagoinnit niin tarpeettomat - tarpeettomat jäädäksemme niihin asumaan. Kun elämä hymyilee - kun ei tietoakaan väsymyksestä - alakulosta - saamattomuudesta tms. Tuo hymy kertoo meille että meillä aiheita ilon, mutta kun on tuo kaveri nimeltä väsymys, joka synkät pilvet päälle kaataa ja sataa rankasti - rankasti sataa elämän virtaa - virtaa jossa on miinus merkki. Tuo miinus on kuitenkin merkki että me elämme ja se antaa sysäyksen taas uuteen - uuteen iloiseen pirteään menoon elämän ihanan, mutta mielessä painaa jokin joka väsyttää ja kaataa meitä. Mutta tavitseeko sen olla niin, joten...
ELÄMÄN MAKU. Osuit oikeaan on maut elämän syvällisen sydämmelliset ja antoisat kaikkine niiden versovien muotoineen. Ja kun heittäydyn tuohon koko sydämellä ilman mitään pelkoa mukaan elämään aitoon. Tuo elämä kertoo paljon meistä - kertoo paljon kaikesta jota me emme ymmärrä. Kaikki maut ja makujen haarautumat kertovat pelottomasta heittäytymisestä ohi ja yli kaikkien rutiinien arkisten. Kaikki jarrut vapaina löydämme perille vaiheittain eikä ne pelot toteuneet jotka piti olla esteenä - esteenä ymmärtää elämää ja sen totuutta muuttumatonta. Tuo muuttumattomuus yllättää - yllättää näkemään lähelle ja kauas samaan aikaan. Katoavat ne sumuverhoiset unet jotka pyörrittävät arkista elämäämme. Jossa ilot ja tuska vaihtelevat niukkuudesta runsauteen ja kirkkain silmin luulemme että koemme elävämme täysillä keskellä noiden ilon ja tuskan kenties ahdistavien. Elämämme tietoisuus sen makuloista äärettömyyksistä aivan lähelle maito kauppaan kulkevaan tien päähän. On tietoisuus makuloista kaikenlaisista kasvanut laajaksi ennen kokemattomaksi makujen maailmaksi. Tuo ja nuo maut maailman matkaajana tuo meille aidon vaihtelevan matkan elämään itseensä kaikkine sen jokaisen omiin arvokkaisiin kuvioihin. Ja tuo kiitollisuus aihe kertoo meille suuresta rakkaudesta jota me olemme tässä makujen elämässä. Kiitos!
ELÄMÄN MAKU. Mahtavasti maut elämän tuo meille sisältöä elämän. Nuo maut voi olla hyvin karvaita tai makoisia maiskuteltavia. Siis elämän täyttä kirjoa ilman ennalta suunniteltua olemista vaikka kuin voisi tarkasti suunnitella yrittäen elää oman itsemme päättämää elämän makuista makua. Vaan nuo maut ja niiden vivahteet muuttuvat ja ennakko odotuksiin nähden suunnan muutoksiin saavat. On siis makujen maailma elämä tää ja siihen hyvällä ruokahalulla käykäämme. Maistiaisista isoihin päivällisiin käy elämä ja sen maut nuo. On yllättävää - on ilo - on surun makua, mutta niinhän sen elämän kirjon tulee ollakkin. Ilman katkeria-kitkeriä makuja ei elämä muutkaan maut tunnu aidoilta eikä ne ravistele meidän elämän makuhermoja. Vaan me jäämme poteroihin omiin kuvitelmiimme kaivettuihin vain aina samaa nakkisoppaa. Ei sopassa nakin mitään vikaa ole mutta elämämme kokemukset ja oppiläksyt laihoiksi jää. Siksi heittäytydään mukaan elämään tietoisesti - uskaltaen - rohkeasti - ennakko luulottamasti - ilman rajoja kokemaan makujen rikasta maailmaa. Se ei vaadi mitään rahallista setelitukkoa - se ei vaadi mitään ulkoista puitetta enempää kuin vähäinenkin joka joka on. Se vain aitoa avautumista joka tilaisuudessa olla avoin joten...
ELÄMÄN MAKU. Kun elämän hetket seuraavat toisiaan syntyy aika johon kulloisetkin tarinat menevät aika järjetykseen. Ja joka hetkessä on ns. "elämän maku". Tuo sanonta pitää paljon sisällään ja antaa kuulijalleen hyvinkin yksilöllisen kuvan mitä kulloinkin tarkoittaa. Mieli voi kysyä mikä tuo maku on - mikä tuo fiilis on - mikä ja kuka sekä miten mausteet elämässä menee? Kun makustelemme elämää pysähtymällä hetkeen eikä vain matkata asiasta toiseen. Jos vain matkaamme ja matkaamme voi tuo elämä virrata läpi sormien kuin hiekka tiimalasissa. Eli elämä vain virtaa ja virtaa. Olemme huomaavinamme olevan matkustaja tai matkaaja. Mutta kiire tai liian täytetty jokainen hetki luo meille melkoisen ja vaihtelevan selvitymis tarinan. Tuossa tarinassa emme vaan oikein kerkeä maiskutella tuota elämää itsessään ja sen makujan melkoisia olomuotoja. Ne ovat välistä hyvin lyhyitä hetkiä, jossa me olemme oikeasti läsnä sekä on se tunne ettei tarvitse olla mitään muuta kuin tämä hetki - juuri nyt. Silloin tuo elämän maku syvenee kohti sisäistä minäämme. Ja sisäinen minämme huomaa ja kokee iloa ja sekä oloa hetkestä tästä. Ja tuo elämän maku saa melkoisen lisä buusterin verrattuna vain lieviin makuelämyksiin pinnallisessa liidossamme. Niinpä jatkukoon matka sisäiseen elämän maku maailmaan...
MISTÄ KIRJOITAN? Jälleen automaattti kirjoitus päälle ja menoksi. Syvällisyys mitä olet millainen mauste vai pää arkkitehti aiheen tärkeän. Ajatus on kuitenkin kaiken ydin - ajatus mikä tulee rakkaudesta - ajatus jossa on rakkauden sisältö muodossa me olemme - muodossa ohitse arkitajunnan. Järjellisyys ei sitä ratkaise vaan se tulee ikäänkuin jostain "syvemmältä". Ja se voi symbolioida hyvinkin ytimekkäässti asian alkulähteen. Tuo alkulähde josta jokaisella oma käsityksensä ja nimityksensä, mutta Jumala on se helpoin ja selkein. Niin ajatukset jotka ovat paljon emmän kuin vaikka säätila tms. Ajatukset saavat aikaan tunteita ja nuo tunteet voivat olla hyvinkin aluksi hämmentäviä tai koskettaavia tai aivan käsittämätöntä meidän tajunnallamme, mutta samalla kuitenkin tajuamme että se mitä nyt juuri koen ja ymmärrän on sellainen että tiedän sen olevan totta. Ja tuo totuus antaa meille syvällisemmän rakkauden kokemuksen johonkin suurempaan. Tuo suurempi on sitä Jumallisempaa tietoa ja kokemusta elämän totuuksista, jotka eivät tule koskaan muuttumaan. Tuo vain lähtee syvenemään meissä ja meidän mielessämme tuoden rauhaa - levollisuutta - antaen arjelle sen käyttövoiman, josta voimme edetä eteenpäin henkistä tietämme. On ilo kirjoitttaa ilo on olla tekstissä sisällä ja kiinni sekä kokea syvää rauhaa ja rakkautta Jumalassa. Kiitos hetkestä tästä!
MISTÄ KIRJOITAN? Tälläkin kertaa en tiedä vielä mitä tähän tulen kirjoittamaan, mutta luotan kun asetan sormet näppäimille ja alan niillä "kirjailla" tekstiä ylös. Kun etenen en katso eteen en katso taakse vaan kirjoitan juuri nyt. Aiheeseen en tee jäsentelyä tai ennakko suunnittelua. Mutta asiaan mistä kirjoitan on ydin kysymys? Aiheet jotka tulevat tajuntaan ovat hyvin sisäisiä ja tärkeitä. Niiden tärkeys selviää vasta kun niihin pysähtyy, koska kirjoitusvaiheessa teksti vain soljuaa mielestä. Aihe joka kysyy kuka minä - mikä on tää elämän juttu - miksi tää etenee näin - miksi on haasteita välillä suuriakin yms. kysyttävää itseltä? Kysyttävää toiselta ymmärrätkö sinä? Vuorovaikutuksesta elämään, jossa matkaamme on avuksi erilaiset tahot ja henkilöt. Kirjoittamisessa yhdistyy tiedostamatta mennyt kokemuksen tuoma tieto tästä elämästä tai sen kokemuksista. Kun aihe alkaa purkautua alkaa se rakentua tähän hetkeen ja siihen tulee mukaan aivan uutta unikkia tekstiä. Nuo tekstit ovat paljon jalostuneempia kuin osasin kuvitella ennakkoon. Ja tekstin sisältöä kun lukee herää kysymys olenko minä tuon kirjottanut. Sen aiheen sisällä jossa matkaan on paljon uusia sudenkuoppia sekä selkeää faktaa mitä ja miten on tms. Syvällisemmin mistä kirjoitan siihen paluu jatkossa...
MISTÄ KIRJOITAN? Aihe ei ole itsestään selvyys vaikka se on täysin selkeä kun kymmenen sormea alkaa kirjoittaa tajunnasta tulevaa tekstiä. Vain rajoittuu pieniin ajatus ja teknillisiin taukoihin. Aihe nousee pintaan ja kanava aukeaa. Mutta mistä ja miksi kirjoitan? Herää kysymyksiä itselle ja kenties lukijalle. Ego se ei ole - ole pätemisestä lähtevää tekstiä eikä tarpeesta tulla esille. Mutta tämä on oman sisäisen kanavan aukaisua kuin laulaja oman äänensä aukaisussa tekee. Mutta aiheet mitkä mitä haluan kertoa ja miksi? On vain aika nyt juuri tämän hetken, jossa haluan olla antaa tekstin tulla. Tuo teksti on omintakeisa - oman näköistä tyylilttään ei tekstiä "suomeksi kirjakielelle". On vain aito oma intuitio, joka meillä jokaisella on ja jokaisella on kyky siihen sekä sen käyttö jossain muodossa omassa elämän tilanteessa kullakin erilainen. On edelleen tärkeää jostain kautta kuljettaa tajuntaamme ulos sisältä ja saada aikaan jotain mikä ei ole arjellista rutiinia - kauppalistaa - työtä tms. Kun lähestymme itseämme jollain muodolla ja sehän voi olla mikä tahansa. Jollekin liikkuminen - lukeminen - keskustelu - tai mikä muu muoto joka on yhtä arvokas "avoin kanava" itsensä kanssa ja itseensä. Niin tämäkin teksti on päässyt vauhtiin, joten...
"ÄLYUNI" Niin ymmärrän nyt on parempi olla - olla pois liiallisesta "älyunestani", jonka olin laitteineni kanssa luonut ja tehnyt niistä minulle teko onnen. Ja luulin kohtaavani niissä aidosti ihmisiä ystävyyksien. Niin kohtaankin ja olen tietoinen monesta asiasta "älyuneni" avulla ja se on ihan hyvä. Mutta huomaan nyt miten me olemme jääneet kiinni kaikkialla ja kaikki ikäryhmät kanssa laitteiden, jossa uni "älyuni" on. Mutta tietoinen tiedostaminen johtaa tilanteeseen toiseen. Tuossa toisessa tilanteessa ruutuaikani ei johda minua eikä miniun tarvitse kieltäytyä siitä vaan alan päästä luonnostaan tilaan, jossa olen itse "puikoissa" elämän. Eikä riippuvuus ja tarve olla heti hetkessä liikaa kanssa teknologian. Huomaan miten alankin elää enemmän kaanssa kaikkien läsnä kanssa heidän kaikkien. Olla livenä ja arvostaa live hetkiä enemmän ja huomata miten aiheet elämän tuovat tilaa ja syvyyttä meille kaikille. Tuo syvyys ja aiheiden syvempi kokeminen kanssa kaikkien. Se todella elämän suola on ja kaikenkattava ihana olemisen tila ei yksin unessa "älyuneni" kanssa vaan kanssa läheisteni, ystävieni ja vaikka virastossa täysin tuntemattoman ilolla kohdaten he kaikki ja iloa säteillen kaikkien kanssa. Eikä vaikeimmaktkaan asiat tunnu enää mahdottomilta. Vaan olen herännyt elämään ja aitoihin kokemisiin kanssa kaiikien. Kiitos rakkaudella heräämiseni!!!
"ÄLYUNI" Hei heräsinkö tänä aamuna elämään hereille vai jäinkö jo "älyunen" pauloihin jo heti aamulla. Vai olinko virkeä - virittäytynyt tähän hetkeen ollen valmis mihin tahansa mikä tarpeellista olisi nyt juuri nyt. Olinko ollut älykäs uneni kanssa samalla matkalla viime yönä ja nyt olen virkeänä tässä ja nyt. Olin jättänyt jo illalla "älyunessa" olemisen kanssa laitteiteni arvoon toiseen ja olin aikaa kanssa itseni tai kanssa toisen ollen ollakseen olemisen tilassa, jossa kaikki tuntui täydelliseltä. Täydellisyys ei ollutkaan jatkuvaa ajatusten poukkoilua tai tarpeetonta menoa. Olinkin hiljaa ja olimme hiljaa kuaitenkin läsnä, jossa ei ollut välttämättä ajatuksia eikä mitään toimintaa. Olosta tuosta siirtyminen luonnon älyuneen tapahtui vaivattomasti ja tuo uni oli hyvin syväluotaavaa sekä virkistävää kaikelle muille rasituksien jälki seurauksille. Ja aito älyuneni antoi minulle voimia sekä virkeyttä aamun hetkeen heräävään. Kaikki tuo aikaisempi oli tuonut minut selvästi aistillisemmaksi ja havaintorikkaaksi tähän hetkeen. Siitä kiittäen että olin pysäyttänyt tuon tarpeettoman riippuvuuteni mekaniseen "älyuneen" vaipumisen vastapainona - hei olen vahvaan tilaan. Kunpa nyt jatkaisin fiksusti päivääni, jotten vaipuisi laitteineni syvään "koomaan" mittaan päivän vaan jatkaisin...
"ÄLYUNI" Olenko älykäs niin kuin väität - kerro minulle millainen olet? Kerro meille kaikille millainen et ole? Miksi olet sitaiteissa noiden merkkien - oletko vain synonyymi vai illuusio jokin taianomainen tai egomme juttu salainen? Kenties kerrot - kerrot asioita jotka ymmärrämme tai sitten emme vaan vastustamme väittäen saduksi niitä. Tässä puheenvuoro "äluni" sinulle. Olen tulkinnallinen, koska voit tulkita minut kahdella lailla. Yksi aidosti oikeasti, joka kantaa meille hedelmiä elämässä selviämiseen ja jaksamiseen. Kaksi eli toiseksi voit ymmärtää tai haluamatta ymmärtää, että olen kaikki ne älylaitteesi, jossa olen sinun kanssasi "älyunessa" täydellisessä illuusiossa täydellisesti pois tästä hetkestä. Tuosta jossa sinun pitäisi olla - mutta sinä vastustat heti suoralta kädeltä asiaa - tietämättä mitä se haluaa kertoa. Niin "älyuni" virkistää se antaa meille arkeen ja juhlaan voimaan olla paikalla iloita sekä olla onnellinen sisäisesti. Kun tuo toinen versio minusta "älyuni" vie mukanaan pois ihmisten aidosta kohtaamisesta niin tuosta "face to face" tilanteesta. Olet minun älykkäässä valvonnassa laitteiteni avulla, josta tuo huume tarttuu sinuun uudelleen ja uudelleen. Ensin pienimpinä annoksina sitten huomaamatta olen koukussa. Olen sellainen kuin esim. youtube pätkäni Kulta-ajassa 5 Perälä / Tanhua kertoo https://www.youtube.com/watch?v=a0IRQv5-wG0 ... Huomaan herääväni jatkossa...
Uusimmat kommentit
05.12 | 06:22
Heips! Niin se elämä kuljettaa ja tuo eteemme asioita sekä tunteita että kokemuksia. Elämästä jossa on arki ja juhla samaan aikaa sekä matka itseemme että sen sisimmän aitouden kohtaamiseen. Kiittäen!
04.12 | 19:21
Wautsi! On todellakin tajunnan räjäyttävät sivut! Huokuu täälläkin sinun (ja myös Arjan) tasapaino, ilo, rauha, hyvä olo, hyväksyntä ja energia! Kiitos ajatusten jakamisesta!