Katsotaan yhdessä sydäntietoisesti!
Joulun ihme!!! Joulu koitti koteihimme – Joulu toi meille tuon ihmeen niin monenlaisen – ihmeen ihmeteltäväksi niin jokaiselle aivan jokaiselle - tuo ihmetys nostattaa mieliä – mieliä melkoisia – ajatuksia ihmeiden – ollen kokemuksia niin raikkaita niin ihmeellisen sydämmellisiä kuin jäjrellisesti havaintomme ymmärtää voi – ollen niin ihmeellisiä että ylitse vuotavaisesti koitti arjen keskelle juhla niin aito ja ihmeellinen – koitti siis joulun ihme – ihme tuo joka meitä hyvinkin syvältä koskettaa – se kutkuttaa – se rapsuttaa – se sykähdyttää niin sehän onkin ihme – ihme Joulun – ajalla Joulun se meille tuodaan ihmeltäväksi vaikka se aina meillä ollut on ja ihan itsellä sydämmissäin – koitti niin aika joka meille ja meidän matkallemme tarkoituksen tuo – tuo ihme – tuo elämän ihme ikuinen – ikuinen kertomaan meille meidän olomme turvallisen turvatun – turvatun jonka tuo ihme tuo – ihme kertomaan miten ihmeellisiä me olemme – miten ansiokkaasti me olemme Rakkaus – tuo kaiken kattava ja kaiken voittava Rakkaus kertomaan meille tuosta ihmeestä – ihmeellä on niin monenlaisia nimiä ihmisten sanallisessa mielen tulkinnassa – ihmeet nuo kertoo miten täydellistä totuus on vaikka arki olis miten ankara tai rajallisen kestettävä – mutta tuo ihme tuo tunteet kertomaan tuosta ihmeestä mitä ja mikä totuus on elämämme polulla – ihme kertoo toivosta – ilosta – onnesta olevaisesta – ihmeestä ihmeiden on tuo ja kaikkea muuta niin syvää rauhaa ja levollisuutta – siis kaiken kattavasti se tuo kaikille kaiken – kaiken kohdata kaiken ja kaikki – kohdata ne ihmeellä – jä näin ihme on astunut sydämiimme tuomaan kaiken Rakkauden kaikkiin hetkiin – kaikkiin tilanteisiin – ihmeelle siis kiitollisesti syvään kumartaen kiittäen että me kaikki olemme ja olemme ihmeitä!!!
ON VIHDOIN AIKA. Aika rakkauden sen olemuksen kohtaamisen sekä jokaisen sen omanlaisella ymmärryksellä varustaen. Astumalla omiin isoihin saappaisiin on vain pienen ajatuksen päässä, josta sitten aukeaa tuo elämän vahva punainen lanka. Vaikka egomme ja arkinen minä kaikkine velvoitteineen matkustaa nyt vielä tiiviisti kansamme on hyvä tietoistaa jokainen omalla laillaan millä matkalla olemme. Niiden tietoisuuden hetkien ei tarvitse olla kovin kummoisia vaan jo pienikin sydämen ilo ja syvemmän rauhan tietoinen kokeminen tuo levollisuuden meidän olemukseemme. On siten kiva arjessa kulkea kevyemmin mielin - tässä olevaisessa mielen maailmassa. Kun meidän mielen sopukoissa asuu ja sen erilaisissa tulkinnoissa on jokin syvempi perimmäinen oivallus elämän syvimmästä olemuksesta. Ja niitä totuuksia kyllä me kaikkien asioiden keskellä kuitenkin haluamme löytää - löytää sitä totuutta mitä me olemme - mitä olemme tulleet matkallemme tänne oppimaan niiden elämän kaikkien kokemusten sekä koukoroiden keskellä. Voimme kyllä myös kulkea virran mukana hakien sitä kautta itseämme. Ja arkihan voi silloin näyttää hyvin tavanomaiselta sekä turvalliselta. Kun vain talous ja muut velvoitteet pyörivät riittävän hyvin peruselämän tarpeisiin. Saamme silloinkin palkitsevia hetkiä, jossa ympärillä on kaikkea nautittavaa sekä nautintoja monenlaisia. Nuo ulkoiset elämän pirtelöt tuovat kuitenkin tavalliseenkin arjen tavalliseen menoon hyvin tasapainoisen meiningin. Mutta silti kun vain aidosti pysähdymme niin...
ON VIHDOIN AIKA. Aika löytää itsensä - löytää elämän "sielu" - löytää tarkoitusta monille asioille - löytää meidän oma voimamme - löytää yksinkertaisuus ja ymmärrys jostain mitä emme vielä tiedä - löytää se suuri salaisuus - löytää ja löytää... Niin monia asioita mitä olemme - miksi olemme juuri nyt - kaikki kuitenkin kiireettömästi vain jo tiedostamalla elämää - vain niillä askelin mitkä tuntuvat omilta. Vähitellen irroittautuen vanhoista uskomuksista ja rutiineista sekä olettamuksista mitä me olemme - mikä tää tilanne tai elämän eri vaiheet ovat elämään tuoneet noina menneinä aikoina. Tai vaihtoehtona jäämällä jumiin tähän oravan pyörään näkemättä mitä se pitää sisällään. Ja kuitenkin kysyen aidosti haluanko juuri tätä - haluaako sisimpäni juuri tätä. Ei meidän ensin kuitenkaan tarvitse rynniä murtamaan vanhoja rajoittavia tekijöitä tai liikaa ohjaavia käsitteitä vaan astua ensin esiin kaiken tämän osin sekämelskan keskeltä katsomaan - kuulemaan laajemmin - vapaammin ja luottaen elämän kuljettavaan voimaan. Tulkitsemalla tilanteita uudelleen - kyseen alaistamalla kaikkia asioita - olemalla ennako luuloton nyky hetkelle - valitsemalla pelon ja sen synonyymien sijasta näkemään meidän sisältä ulospäin suuntautuvalla elämän rakkaudella - eikä ulkoa sisäämpäin. Vaan kohdaten rakkaudella kokemaan tilanteet uudella lailla. Ja näin matkamme jatkukoon harmoonisesti kohti uusia seikkaluita ja...
KAIPUU. Ei piilottaen - ei epäröiden - ei ole mikä tahansa tunne meissä meidän sisissämme. Kun nyt alamme antaa vapauden meidän tunteiden koko skaalalle niin löydämme hyvin uusia piirteitä itsestämme ja todellisuuden kaipuusta. Asiat eivät etene mitenkään nopeasti vaikka niin mieli toivoisi ja koemme siten noita tärkeitä totuuden tunteita etsiessä sekä kokiessa reitin niin kiviseksi että hitaaksi. Haluamme paljon ja nyt heti vaikka tiedämme että niin se ei mene. Ja kun turhaudumme niin haluamme vältellä noita tärkeitä tunteita syventymällä meidän päivän askareiden uniin pois nytaiheen ytimestä. Mutta toisaalta hetken tauon jälkkeen ne palaavat taas estranaatille kukooistamaan ja kertomaan mitä haluamme - mitä odotamme ja kaipaamme. Ne pienetkin vahvat hetken jolloin koemme kaipuun alkulähteen kokemuksen olla jotain aivan muuta kuin mitä luulimme olevamme. On ilo palaamassa elämäämme heti kun annamme itsellemme tämän hetken ja siihen olevan vastauksen sanasta kaippuu. Niin vähitellen kaipuun alkaa täyttää ja täyttyä kokemuksia rakkauden olemuksesta sekä olla sen läsnä että luona ymmärtäen olevamme jo perillä vaikka me olemme vielä tässä harhojen unimaailmassa kiinni vähintääkin ajoittain. Niin matka kaipuu kautta jatkukoon kohti koti sataman rakkauden alkulähdettä. Siitä kiitollisesri kiittäen!!!
KAIPUU. On jotain sellaista mitä tarvitsemme - mitä odotamme vaikka se olisi jo tiedossa meillä mitä se on - meidän sisissämme kirkkaana vain tulemassa tajuntaamme kokemukseemme aitona olemisen elämänä. Mutta kun se voi olla yksinkertaista, muttei samalla mielen mukaan helppoa ymmärtää mitä tuo kaipuu on mistä se tulee? Herää kysymys vain mitä me oikeasti kaipaamme - mitä haluamme - mitä olemme saaneet kokemuksina jo nyt tähän asti todellisiksi tunteiksi sekä olemisen totuudeksi. Vaikka kaipuu saa hetkittäin voimakkaitakin kaipuun tunteita tai kaipuun täyttämiä hetkiä, joissa tietää olevansa totuuden lähteillä. Vaikka silloinkin me oikeasti ehkä ymmärrämme että ymmärrämme ettemme tiedä vielä mitään mikä olis korkeinta kaipuuta Alkulähteemme pariin - kotiin. Monasti tuo ulkoistettu kaipuu on hyvin aito muttei sama asia kuin sisäinen kotiin palun kaipuu. On kuitenkin matka kulkemassa kohti sitä ja eteenpäin arkisessa elämässä, jossa elämä kantaa ja antaa hyvin vaihtelevia kokemuksia sekä elämää itseään sen kaikissa muodoissa. On kuitenkin nuo kaipuun tunteet hyvin vahvoja niin lähikumppanin - kuin lähimmäisen - kuin ystävien kanssa. On hyvin herättävää ja antoisaa kokea niitä niin arjessa kuin juhlassa. Vain kuitenkin vaihtelevasti tai silloin tällöin kaipuu tunnetaan haluna kohdata aidosti eikä silloin sitä siirretä piiloon odottamaan vaan...
KAIPUU. Niin konstikkaan yllätykselliseksi tai salaperäiseksi sekä niin vaihtelevaksi kaipuuksi muuttunut olemisen tie. Kaipuu on helppo koskettaa ulkoista elämää, jossa olemme tai olimme kiinni kaksin käsin. Niin vankalla kädellä jossa kaikkin tuntui olevan aika lailla järjestyksessä eikä siinä kaipuulle jäänyt paljon tilaa. Oli vain elämän pyörrettä, jossa tuntui olevan kaikki käsin kosketeltavan selkeää - selkeää tunnetta - tunnetta varmuudeksi ja vakaaksi olettamukseksi olla yhteydessä toisiin olematta - kokematta kummoisempaa kaipuuta. Vaikka se vahvasti oli välillä noussut esille omiin tunne kirjoihin. Niihin kirjoihin joihin elämän elämisen tekstejä kirjoitetaan. Mutta ei tuo kaipuun tunne vain katoa siirtämällä sivuun - peittämällä monien asioiden sekaan - sekaan ikään kuin piiloon pois meidän aistmme päänäyttämöltä. Ja kuitenkin aiheuttaen ristiriitaisia tunteita tarinoilla ollako vai eikö olla. Kuitenkin tuo kaipuu nostaa päätään sieltä sekamelskan keskesllä saaden aikaan tunteita tuntemusten olemuksia elämän eläväisestä elämästä. On kuitenkin tuo sisäinen kaipuu ainostaan sisäistä tunteiden olemusta eikä sillä ole mitään tekemistä noiden ulkoisten "taikuuksien" kanssa jotka olivat roolinsa ottaneet. Onhan ne kuitenkin ajan tuomia säröjä tai muita ulkoisia kommervenkkejä. Mutta kuitenkin tuo sisäisen todellisuuden...
KAIPUU. Kaipuu niin monenlainen mielessä käy ja asuu - kaipuu niin tietoinen tai tiedostamaton se on. Nousee pintaan se monessa eri muodossa. Välistä aivan selvänä ja voimakkaana tulee se meille koettavaksi. Luulemme silloin tietävämme mistä se johtuu vai tiedämmekö kuitenkaan syyn tuohon kaipuuseen sen aivan perimmäisen tunteen. Se voi ollakin vain järjen paloa ja oloa luullen ymmärtävän sen luonteen. Mutta kumpuaako se kaipuu silloinkaan mistään niin järjellisesti niinkuin sen luulemme tulevan tai johtuvan? On myös niitä selviä viestejä miksi kaipuu pintaan nousee - nousee tuomaan mieleen muistoja tai hetken juonteita aistittavaksi. Mutta mistä ne kumpuaa - kumpuaa aivan todellisesti - herää kysymys? Onko kuitenkin jokin vanha uskomus kaiken tuon kaipuun pohjalla? Olemmeko jääneet jumiin menneisiin tunteisiin joihin tila kaipuu kuuluu ja se myös tuntuu. Mutta on tuo kaipuu kuitenkin niin hyvin pinnallinen on - pinnalliseksi luultu vaikka sen taustaalla pyörii kokonainen elämän kasetti - kasetti josta kenties tuo kaipuukin tunteeksi kohoaa. Mutta onko se edelleekään sitä kaipuuta miksi se itsensä näyttää? Kun on tuon kaipuun alkulähde monasti niin tuntematon ja epäselvä on sekä mistä tuo kaipuu mieliin heräsi. Kuitenkin tunne tuon kaipuun kertoo jostain meille niin merkittäväksi muodostuneesta seikasta, jossa hyvin konkreettisesti se tulee näkyväiseksi tunteiden kirjoksi - kirjoksi elämän niin vietävän hauskan ja samalla niin...
ON VAIKEAA. Niinhän väitös oli - oli mutta asioiden ei tarvitse niin olla vaan kohtaamme haasteena ne ns. vaikeat tehtävät - vaikeat ajat. Kun kerta aloimme ymmärtää asioita sanojen symboliikan ja niiden tuovien mielikuvien yhtälöstä käsin niin saimme makean oivalluksen että asiat voi nähdä toisin. Nähdä ne kohdattavina - kohdattavina ilon kautta jolloin palaa arvostus tähän hetkeen eikä meillä ole kiire olla jo tuo vaikeampi asia tehtynä - tehtynä päässen eroon siitä. Sisäinen juhlamieli oli jo aikaisemmin oppinut hyvän sykäyksen verran miten meistä alkaakin pursuta ilo tuskan asemasta. Käykin niin että menot muuttuvat saataviksi ja koittaa juhlahetki, jossa elämä hymyilee. Kun tuo aito tunne pursuaa suoraan sydän tietoisuudesta vaikka me sitä ei niin ehkä ymmärretä tai koeta on tuo tunne kuitenkin tervetullut. Olemme siten oman aikamme ja oman tonttimme mestareita sekä olemme paremmin itsemme johtajuuden puikoissa. Huomaamme miten asioiden sujuminen ja kepeys tuo taas lisää iloa sekä onnistumisia. On tullut aika olla kiitollinen ja oivaltaa miten me voimme joka aamu tai päivisinkin olla kiitollinen elämän vaikeistakin haasteista. Voimme tietoisuudella myös oppia kohtaamaan noita elämän vaikeita hetkiä - hetkiä joihin ratkaisu on meissä itsessämme jo olemassa. Se vaati vain tuon tietoisen itsensä kohtaamisen, jolloin se juuri on täydellisen tarpeellinen. Ja elämä rullaa arkisesti tuottaen juhlahetkiä sekä auttaen kiitollisuudella sisimmän sielun matkaa kotiin. Kiitos!
ON VAIKEAA. Niin usein joutuu toteamaan tai kuulemaan että jokin asia on vaikeaa. Ja kun on vaikeaa hommat joko pysähtyvät tai alkavat takkuilla tai jopa ei saa edes aloitettua tuota tarpeellista juttua. Mieli myös mittailee kun se on vaikeaa ei myös minun tarvitse aloittaa tai tehdä sitä eli voin sen väistää tai siirtää myöhemmäksi - myöhemmäksi kun sitten on aikaa tms. On ilo kuitenkin todeta että tuo mielentila on vain meidän oma uni harhamme. Ja siten ei se ei voi olla kuin ajatuksen päässä onnistumisesta, jos siihen on yleensä edes tarpeellista paneutua. Asian mittasuhde tai sen luonne saavat aikaan mielessämme koko joukon epäselvyyksiä ja jopa sen kokee pelkona sen jossain muodossa. Jokin tehtävä voi olla todella myös vaativa tai riskialtis. Mutta kun ei pakenemalla tai asioita siirtämällä voi jättää tarpeellista toimenpidettä tekemättä. On siis kohdattava tuo tilanne. Välistä kun taas ns. laiskuus tai saamattamuus tila iskee päälle, jolloin ei saa otetta kunnolla mistään vaan väistelee ja siirtelee asioita milloin mihinkin odottämaan - odottamaan muka parempia hetkiä. Välistä se niin onkin hyvä siirtää tuon sanan vaikeaa tehtävän siirto sivulle odottamaan sopivaa hetkeä. Kun taas vaikeaa voi olla taas aidosti vaikeaa ja vaatii joko valtavasti ponnistelua tai ottaa asioista selvää sekä opiskella vaikea pois. Kun alamme päästä sanan vaikean meille tuottaman haasteen ylitse niin on koittanut silloin mielemme juhla-aika ja...
MAHDOTONTA. Oliko tuo jo tarina mennyt jo niin mahdotonta, jonka piti niin olla aivan mahdotonta. Ja se kuitenkin onnistui tai täyttyi moninkertaisesti. Oli silloin mahdottomasta tullut mahdollisuus. On siis ilo huomata että emme jumiudu tämän hetken olettamukseen, jossa uskomukset ja muut asiat hallitsevat meidän arkeamme aivan yleisesti tai speciaalisti. Kun ego mielenosa väittää et voi onnistua tai tms. on neuvottelu kumppani kovin vastahakoinen kaikkeen tai se välillä antaa siimaa että kyllä se siitä - mutta kuitenkin myöhemmin se kuittaa ei se onnistuu tai menee pieleen. Mutta emme anna egon häiritä vaan kuuntelemme sydämemme ääntä onko tuo mahdottomuus tarkoitus toteutua vaikka se haasteelta tuntuisi aivan jopa mahdottomalta. Kun tietoisuus kertoo että on se aito tavoite tuo mahdottomuus - on sen askel tarpeellinen - on aika siirtää syrjään vanhat ajatukset kuten se on vaikeaa - se on... vaan nähdä mielen aito voima ja sitä kautta avautuvat mahdollisuudet, jolloin tuo mahdottomuus alkaa avautua. Vaikka aluksi tulee ajatusmyllyyn vastaväitteitä niin silti kohdataan asiat sekä itsemme sellaisena niinkuin ne on. Nyt kumpuaa jo mielestä sytyttäviä ajatuksia miten edetä - miten uusi ajatus korvaa sen vanhan ajatusmallin. On tullut aika mahdottomuuden ja mielen voiman esiin marssimisen toteuttamaan mahdotonta mahdolliseksi. Ja matka etenee - ja on aika olla mukana mahdottaman matkassa joka osoitautui nyt onnelliseksi mielen voitoksi - voitoksi tämän hetken tarpeen ja rakkauden tien kulkevaisen. Kiitos!
MAHDOTONTA. Se on mahdotonta - en osaa se on mahdotonta - mahdottomuus vai mahdollisuus. Helposti asia todetaan mahdottomaksi tai suorastaa ylivoimaiseksi. Mutta toisaalta onko mahdoton myöskään tarpeellista? Mistä mahdottomuus kumpuaa - mistä itse ajatus muodostuu? Onko se vain olettamus, joka on muodostunut heppoisin tiedoin? Vai liitetäänkö mahdottomuus vain konkreettiseen kokemiseen tai käytännön kokemuksiin? Miten mahdottomuus ilmenee tai on mahdotonta näkymättömissä tai ennen kokemattomissa asioissa joista ei saa ulkoista otetta tai tieto eikä tiede sitä tiedä tai halua nähdä sitä mikä ei ole vielä tutkittu - tutkittu tieteellisesti. On ihanaa rakennella tai unelmoida ihan mahdottomia asioita - asioita jotka eivä näytä realisilta tai ovat olevinaan aivan mahdottomia. On kiva seikkailla noilla ajatuksilla ja virittää mahdoton mahdolliseksi. Mutta mikä voi olla kenties taustalla mikä on tehnyt tilanteen tai jutun mahdottomaksi. Rikkomalla rajoja - rikkomalla olettamuksia - rikkomalla uskomuksia päästään ohi ensimmäisten muurien. Mahdoton voidaan kokea myös pelottavaksi, koska juttu voi aluksi täysin tietämätön tai ymmärtämätön. Mutta kun kohtaa asioita ilman ennakko asenteita ei luo ennakko rajoja. Mutta tuo tiedostamaton pelko voi olla silloin merkittävä jarrutus kohdata mahdoton. Kuitenkin voidaan kohdata mahdoton ensin pienin askelin jos se on tarpeellista kohdata. Kun muurit alkavat murtua niin...
TYHJÄ TUNNE. Oli ollut tuo yllättävä tilanne kun ei ole yhtään ajatusta tai pää on täynnä kaikkea. Joko elämän arki on tuonut paljon asioita pöydälle purtavaksi tai jopa elämän tärkeät voimavarat tuntuvat olevan vähissä. On kuitenkin tilanne mielemme projisoiva ärsyke tai ongelma joka ei meinaa selvitä. On kuitenkin tilanne hyvin vaikka tyhjyyttä tuntuva tila on liiankin hallitseva. Mutta onko tila tai tilanne noin kuin mielemme väittää? Onko tuo ajatus vain harhaa vaikka niin todelta tuntui, josta tuo tyhjyyden tunne kipusi hallitsevaksi. Ei tyhjyydessä ole mitään mikä missä ei olisi mitään tilalle. Ja silloin yleensä tarjoutuu tilalle jotain arvokkaampaan jotain todellisempaa. Meillä normaalisti on elämän pää täynnä kiertäviä ajatuksia joista ainakin 97 % on tarpeettomia. Tai meillä voi olla vain 10-12 todellista sisäisesti tärkeitä ajatuksia arkemme pyörityksessä, joilla on jotain aitoa merkitystä. Ja tuo merkitys vie meitä ymmärryksen ja kokemuksen kautta eteenpäin henkisellä polullamme matkalla kotiin. Ja arkinen työ sarkamme tms. kulkevat ilon kautta eikä egomme meitä enää paljonkaan häiritse. Tietoisuus on vallanut mielemme todellisuuden - todellisuuden joka meissä asuu aina iankaikkisesti. Ja kun päämme tuntuu tyhjenevän ja tulee tyhjyyden tunne niin silloin meillä on mahdollisuus huomata miten nuo mielemme todelliset ajatukset valtaavat tilan. Ja mielemme täyttää rakkauden ja ilon tunne jolloin tyhjyys saa mennä. Siitä kiittäen!!!
TYHJÄ TUNNE. Voi olla tunne tyhjiössä - voi olla tyhjä tila - voi olla tyhjänpäistä olemista ei missään - ei mitään merkityksen tunnetta. Se voi olla hyvin aitotila ja rehellinen eikä ole tarve sitä muuttaa - paeta - tai kieltää se itseltään. Tarve saada aikaan jotain - tarve päästä asiassa eteenpäin eikä olla jumissa tyhjässä tunne tilassa. Pitkittyessään pelon aste voimistuu - voimistuu tiedostamatta - hyväksymättä olevaa hetkeä ja sen tunne tyhjiötä. Edelleen tilaa ulkoistaen vähätellen ja täyttäen sitä jollain mihin paeta - paeta selittemättä - selittäen asiat itselle paremminpäin. Kun kaikki nuo tuntuvat normaalilta ja samaan aikaan epävarmoilta on tila tuo odottava joko tiedostamaton tai tiedostettu. Halu löytää - halu onnistua - halu kokea jotain nautinnollisesti - halu vain olla. Olla tylsistyen tai tylsistymättä ja ajan vain antaen kulua. Jäämättä kiinni mihinkään antamalla tilaa itselle - antamalla ajan hoitaa noita ajan menneitä varjoja ja harhoja. Olla tekemässä uusia mielen valintoja - valintoja jotka johtavat todellisempaan pysyvämpään onneen ja iloon. Kun tuo tyhjä oli syvimmillään ja pelottavimmimlaan oli se epäsuotava - epämielyttävä. Vaikka kaikki oli hyvin - hyvin elämä rullaavana ja toimeliaana eikä murheita maallisiakaan. Oli tila täydellinen ja sen yllätti tuo tyhjä tunne - ei ajatusta - ei yhtään ajatusta, mutta tuo tilanne oli uudenlainen ennen kokematon tyhjä tila, mutta se ei ollutkaan sitä mitä mieli oli valinnut ja luuli...
AJANKOHTAISTA. Vaikka tunne että putoamme tyhjän päälle hiljaisuuteen on kuitenkin tie tuo joka herättää meidät ajankohtaisuuteen. Jää ensin joitakin ylimääräisiä asioita toissijaisiksi ja siten ne jäävät pois listalta joko myöhemmäksi tai kokonaan listalta pois. Tulemme taas arkiseen todellisuuteen sisälle, jossa matkustamme eteenpäin - eteenpäin tietäen että olen hyvällä kurssilla ja vallitsee syvempi mielenrauha. Moni ajankohtaisuus voi olla hyvinkin kiirreellinen ja välttämätön arjen sujumiseksi. Mutta kun olemme levollisessa tilassa ei enää ne kiireellisetkään asiat enää aiheuta stressi oravanpyörää. Olemme vahvemmin kiinni hetkessä ja arvomme sekä arvomaailma saa syvän luotauksen hyvinkin merkittävästi. Ja yllättävää ne mitkä pelisiirrot jäivät mukaan saavatkin paremman "statsin" sekä paremman toteutus tunteen että käytännön tuloksia. On iloista meininkä - on iloisia ilmeitä - on oikeaa tekemisen ja olemisen makua tullut elämän sisällöksi. Ollaan kiinni hyvinkin hyvässä omassa fiilingissä sekä synergisemmässä yhteistyö kuvioisssa mitä arkisimmissa toiminnoissa. On ja olemme astuneet parempaan tietoisuuteen itsestämme. Emme tarvinneet mitään uskonnollista heräämistä vaan pelkästään hetkellisiä pysähdyksen hetkiä riittävästi lisää. Ja niistä hetkistä tuli avain ja niistä nousi sisäinen voima sekä olemisen ilo korvaamaan entisen uurastamisen. Niin koitti uusi aika joka on hyvin meditatiivinen sekä ilon juhla. Kiitos uudelle ajankohtaisuudelle.
AJANKOHTAISTA. Mikä on ajankohtaista milloinkin - mitä se on - miksi se on - missä jne? On joka hetki ajankohtaista - on joka hetkessä jo kaikki vaikka mieli hakee uutta tai on kiinni menneessä. On tiloja että pitäisi - pitäisi jotain, mutta onko sekään ajankohtaista vai onko sekin vain mielen tai egon luulemaa todellisuutta. On tietty asioita jotka tulee olla ajankohtaista, jotta voimme toimia arjen tarpeellisissa asioissa joustavasti ja ajoissa. On kuitenkin monasti oravanpyörä valmis kun noita tarpeellisuuksia tuppaa kerttymään liikaa ja iskee vauhtisokeus sekä siitä seuraava aivosumu. Tilanne alkaa ja kehittyä jo noista tarpeellisista tarpeellisiin jutuista. Ja tuovat mukana paljon aktiiviseen toimintaan toimenpiteitä yhtäaikaa - olisko stressipyörä valmis poljettavaksi? On välillä hyvä silloin pysähtyä tietoisesti, koska tuo vauhti ei todellisesti ole enää meidän hyppysissä. Silloin mieli joutuu jo selittämään itselle miksi tilanne on näin tai näin. Voimme sen tilanteen tuomat tunteet ja reaktiot kokea siten stressinä tai vaihtoehtoisesti alkaa olla ja ymmärtäen että on aika pysähtyä sekä aloittaa kelaamaan sekä relaamaan - hei olen tässä - hei ei minun tarvitse - hei nyt tulen valitsemaan toisin. Astui kuvaan siten mielenrauha ei tarvitse edes tehdä niitä vähäisempiäkään asioita pois alta, jotta voi vain relata. Vaan pudota suoraan pois vauhdista - pudota suoraan hetkeen hiljentyvään mieleen vaikka mieli haluaisi jatkaa vauhdilla asioita altapois. On tuo pysähdys vaikka aluksi näennäinen tiedostettu opittu olemaan vailla onnistumisen tunnetta. Mutta tuo tietosuus ja pienikin jarrutus laskee pölyjä alas ja tilanne selkiää vaikka...
YLLÄTYKSELLISYYS. Kun matkaa ajoneuvolla yllätyksellisyys niin on aina uusi yllätys ja ihmetys mutkan takana odottamassa. Kun on heränneet näin aistit kokemaan matkaa yllätysten on läsnäolo vahvaa ja odottavaa?! Tuo matka itseensä saa aivan uuden ulottuvuuden se herättää tunteet - se herättää kaiken huomion kokemaan tämän hetken - tämän hetken syvällisen olemisen tilan. Ei silloin sitä häiritse arjen olemattomuus sen kaikkine tarpeellisene tai tarpeettomien tarpeiden melskeen. On aito sisäinen tunne ja tunne on rakkaus olla sekä kokea sitä että huomata miten rakkaus onkin meidän oma todellinen sisäinen olotila sekä voima. Tuo yllätys siis herätti meissä jo meihin ikuisesti istutetun rakkauden olemuksen enemmän näettäväksi koettavaksi. On siis elämä tuonut sen meille tarjottimella kattaukseksi aivan mielemme pinnalle jopa käsin koskeltavaksi tuo rakkauden viestin kaikkine iloisin nauru viestein tai hiljaisesti vain syvällisen rauhan kokemisen juuri nyt aidosti kanssa itsen. Myös huomaamme on sen tunteen jakaminen sekä sen kanssa toimiminen niin arjessa kuin vapaudessa loman saanut uudet iloiset kasvot hymyilevine ilmeineen - kanssa olemisen - kansa olemisen taiassa kokien hei meillä on jo kaikki - hei meillä on toisemme - hei meillä on kaikki asiat ympärillämme - meillä on elämän langat käsisämme ja me elämme niin kuin sielumme ajatus on ja silloin olemme ainaisella yllätysten matkalla joka sen kaiken toi ja järjesti, joka meille oli jo tähän hetkeen luotu. Kiitollisuus valtaa mielemme ilolla, kiitos!
YLLÄTYKSELLISYYS. On elämä täynnä yllätyksiä, mutta mitä tuo yllätyksellisyys tuokaan tullessaan? Tuo ihmeitä - tuo ilmeitä kirkkaita - tuo ajan tähän hetkeen ja matka jatkuu. On matka tuo siis yllätysten Liisa ihmemaassä. Mutta matka tuo tuokin yllätyksiä erilaisia ohitse tajunnan hyvin arkisen, jossa yllätykset ovat vain puhalluksia tuulee. Kun todellinen tunne yllättyneisyys ohitse järjen järjellisen matkan ja matkan hallinnan, jossa mieli luulee tietävänsä selitykset kaikkeen näykyvään ulkoiseen ihmetykseen sekä kauneuteen. Mutta ohitse ja ylitse rajojen käykin tie olemisen valtakuntaan, jossa loiste ja kirkkaus valaisee varjot valon lähteiksi. Mutta tuo ulkoinen yllättävyys avasi ovet ja portit kaikkiin suuntiin aivan rajattomasti. Ilman ulkoista yllätysten maailmaa ei välttämättä tuo sisäinen tunne - ajatus heräävä horroksestaan olisi tapahtunut niin kuin se tuli tapahtua. Mutta aivan ihanaa kun tuo järjellinen puoli oli matkan luonut ja virttänyt meidät sellaisille taajuuksille, jossa ihmetyksen maailma avasi sielun aivan avoimeksi juuriaan myöten. Matka omaan sydäntietoisuuteen asti, jossa rakkaus kukoistaa, jossa on hyvä olla keskellä arjen ymmärtäväisen ja aivan tarpeellisen. Vaikka kaikki tää unta vain ois - oisko tuo uni ilman yllätyksellisyyttä aivan ihmeelllinen antanut meille niin paljon juuri nyt tärkeään hetkeen ja matka jatkuu...
MAALLINEN. Ilo joka on jo olemassa - ilo joka voi jäädä olemukseltaan joko maalliseksi vain hetken ilojen nautinnon hetkiksi joko ajoittain tai sitten jatkumoksi että jopas meillä menee hyvin ja miten kauanhan tämä kestää. Niin mieli epäilee ja alkaa kasata epävarmuutta, josta tulee pelkoja tms. Mutta nuo ilon siemaukset voivat herättää meissä myös meidän todellisen elämän kestävät ilot ja syvän rauhan tunteen, joita ei maailman murheet heiluttele. On ja olemme asioiden alkulähteillä ja niistä saaneet vivahteita missä pysyvyys on läsnä, jolloin ilokaan ei ole kiinni sen hetkisistä tapahtumista. Nuo ilon ja ihmeellisen ihmeelliset hetket kertovat että voit luottaa elämään - ne kertovat edelleen maallinen matkamme ja sen tarpeet ovat ulkoisia tarpeellisia asioita löytää todellinen itsemme sekä elämä juonteet mitä tämä on. Kun arjessa koittaa aamu, joka jatkaa matkaa yön unien jälkeen kohti kaikkea mitä arki tuo eteen. Eteen tulevat asiat ja tehtävät sekä tunteet voidaan nyt kohdata hyvin neutraalisti, jolloin arki on muuttumassa juhlaksi tämän tärkeän hetken olemisen taian lähteeksi. Ja tuo lähde kantaa maallisessa elämässä vaikeiden asioidenkin yli. Niin maallinen omaisuus - materiaali - maallisine tnoiminnan puitteet saavat keveyden siivet alleen eikä ne ole niin kuormittavia eikä polje mitään alleen vaan nähdään mahdollisuutena elää tätä elämää ilon ja syvenevän rauhan kautta. Elämä kertoo meille olemme matkalla - olemme täydellisiä rakkauden lähteitä - lähteitä ihan me kaikki. Ja kiitämme maallista maallisuutta joka toi meille tuon rakkauden esiiin. Kiitollisuudella kiitos.
MAALLINEN. Voi olla konkreettisesti ulkoista maallista materiaalia mitä erilaisimmissa muodoissa tai sisäistä vahvaa olemisen tilaa, jossa ympärillä on arkinen maailma. Voimme tuota ulkoista näkyvää ja tuntuvaa olemusta sekä tarvittavaa maallista maailmaa kulkea joko silmät auki tai kiinni. Kiinni siinä mielessä että se hallitsee aikaamme ja vie osin mukanaan kokemaan sitä lisää sekä hakemaan aina uutta että lisää. Kaikkihan voi tapahtua jopa huomaamatta pitkällä aikavälillä tai olla hvin hektisesti kiinni kaikessa mitä ympärillä on. Aistien kaikkea näillä viidellä perus aistillamme ja jopa luullen sitä kaikkea elämän tarkoitukseksi. Pakenemme tuohon maalliseen menoon ja sen tuomiin vain hetkellisiin iloihin. Nuo ilot ovat kyllä ansaittuja sekä oikeutettuja että suotavia. On vain kysymys miten me niihin suhtaudumme ja miksi olemisen olemukseksi ne määrittelemme. Teemmekö niistä totuuden vai ovatko ne tunteet ja kokemukset matkalla itseemme tarpeellisia. Ei ole sattumia - ei ole matkaa ilman maallista menoa - matkaa kohti totuutta - totuutta mikä se sitten onkaan. Totuus joka kertoo kaikille sen aivan omalla laillaan - totuus joka on sen hetkinen totuus - totuus joka syvenee kohti oikeaa totuutta mikä se sitten onkin. Kaikkien meidän maallinen olemus ja matka on aivan tarpeellinen sekä matka niin tarpeellinen kanssa ystävien - läheisten - kanssa elämän arkisen toimivuuden, jossa perustarpeet toteutuu. Näistä ilon sieministä jatkuu...
STRESSI. Iloita tunteista - iloita ihan kaikista tunteista. Levollisuus valtaa mielen ja päivä kirkastuu tai kaikkoaa se kiireyden tunne - olen tässä juuri sellaisena kuin olen. Alan nauttia myös aktiivisesta toiminnasta mikä ennen nosti tuon kiireen tai jonkun negatiivisen tunteen pintaan. Ja olin itseni kanssa "pinteessä" saatoin jopa siirtää nuo tunteet selkään hartioihin, jossa nuo tunteet tuskastuttivat omine tuntemuksineen. Ja ajattelin kaikki olisi muuten hyvin. mutta tuo selkä kun... Mutta nyt kun päästän irti monista ajatuksista sekä olen tyytyväinen että voin tehdä juuri tätä juttua vaikka olisi muka jotain kiirreellisempää tai muka mukavampaa tehdä jotain muuta juttua. Kun kuitenkin oivallan tuon irtipäästämisen jälkeen miten levollinen ja rento olo valtaa mielen sekä tuo selkäkin tuntuu paremmalta. Olen ilman yrittämistä levollisempi sekä kokien sisäistä rauhaa. Samalla nousee niitä kultahippu ajatuksia pintaan, jossa kerrotaan näin on hyvin sekä kohtaan niin pienet kuin uudet suuretkin jutut vapautuvasti. Näin etenee tämän hetken suuri voimavara vaikka välillä kompuroin itseni takia en ulkopuolisista asioista johtuen. Huomaan nyt osaan jälleen nauttia erilaisista tekemisistä eikä ole tarvetta arvottaa mitään vaan iloiten tämän hetken mahollisuudesta. Sellaisesti se rakkaus meitä itseämme kuljettaa elämän kaikilla hetkillä. Olemme todella kiitollisia tuosta sisäisen rauhan olotilasta ja näemme kirkkain silmin elämän uudistuvan ja onnen tuovan. Kiitos!
STRESSI. Kiitollisena kohdattavaksi nuo aihiot jotka tuovat noita stressin tuntemuksia - olla siis kiitollisia asioista jotka meitä "kiusaavat" on meistä mahdoton asia. Kuitenkin ne ovat niitä asioita, jotka herättävät meitä ainakin jossain määrin huomaamaan tilanteen. Ja siten stressi kääntyy mahdollisuudeksi - mahdollisuudeksi kohta itsensä ja oppiakseen toimimaan sekä valitsemaan toisin kun kohdataan elämän tämä hetki. Tuo hetki voi olla pienimuotoinen hetki kiukkuineen tai siitä pikku hiljaa kasvava ajatusmyllyn vauhtipyörä joka vain kasvaa ja jää päälle. Kauemmin jatkuttuna se aiheuttaa sitten erilaisempia tilanteita ja tunteiden kuormittavaa lisääntymistä. Ja kuitenkin se on mahdollisuus olla kiitollinen ja tilanteen huomattavan muuttumisen omaksi eduksi ymmärtää sekä oivaltaa elämää syvemmin noiden tunteiden kautta. Koska yleensä meidän arkiminämme jauhaa ja pyörittää hyvin rutiineilla sekä suoriutuvasti asiasta toiseen että on samanaikaisesti kaksi kolme asiaa samalla meneillään. Niissä ei sinänsä olem mitään vikaa vaikka tekisimme välillä kuinka montaa projektia samanaikaisesti tahansa päämme sisällä. Mutta silloin meidän täytyy osata kokea yksi asia kerrallaan siinä hetkessä ja toimia siinä sen hetkisellä parhaalla läsnä ololla eikä anneta ajatuksen levitä kokoajan kaikkiin muihin tekemättömiin asioihin, joihin ei voi eikä kannata juuri nyt keskittyä. Vaan nyt hetkessä ilolla ja syvällä levollisuuden tunteella olla...
STRESSI. Tuo tiedostamattomasta mielestä nouseva reaktio tuo joko menneitä tunteita tai aivan uudenlaisia tuntemuksia sekoittuen jo noihin tuttuihin. Tuntemukset ovat elämän osa sisältöä ja pitävät meidät liikkeelle kun sellaiselle on tarve. Mutta silloin kun kaikkea on liikaa niin seurauksiahan siitä tulee. Alkaen pienestä ärtymyksestä joka toistuu tai unen kanssa sängyssä pyöriskelyyn. Kun samalla kaikki näyttää niin helpolta ja samalta niin vaikealta ymmärtää miksi näitä tuntemuksia on aivan liikaa. Mutta kun elämä yrittää opettaa meitä havaitsemaan että me ole mm. työ emmekä mikään ulkoinen, joka olisi totuus. Nuo ulkoiset toimenpiteet ja ajatukset ovat tätä tarvittavaa arjen pyöritystä tullaksemme toimeen perus tarpeiden osalta ja sekin voi olla hyvinkin vaativaa. Me muodostamme silloin identiteettiämme ulkoisista lähteistä käsin, vaikka sitä helposti myönnä. Kun totuus on muuttumaton niin voiko ulkoinen toiminta olla silloin meidän sisin korkeampi itse. Kuitenkin juoksemme tuon ulkoisen perässä joka tuo hetken iloja, jotka sitten katoavat. Ne ovat tärkeitä kokemuksia, josta mieli oppii näkemään vaihtoehtoja. Kaikki mikä ja mitkä ulkoisesti aiheuttavat noita stressi tuntemuksia ovat siten tarpeettomia. Mutta ne kuitenkin toimivat nostaakseen meille kohdattavaksi ajatuksia ja tuntemuksia joita meidän tulee kohdata, joten...
STRESSI. Tuo melkoisen sanan taustalla olevaan viidakkoon voikin helposti piiloutua sen taakse ja sen sisälle voi myös piiloutua tai paeta "mulla on stressiä". Mitä tuo sana kenellekin oikeasti merkitsee on kokijalla ja kuulijalla hyvinkin erilainen. Taustalla on koko joukko mitä erilaisimpia kokemuksia ja uskomuksia ja sitä kautta erilaisia tuntemuksia sekä ajatus vyyhtejä. Stressi on ja se ilmenee lisääntyneenä ajatteluna, huolena, huolehtumisena tai erilaisina tunteina. Mieli kokee sen ajatuksen oravayörän stressaavana ja tuottaa lisää pohdintaa sekä erilaisia uusia tuntenmuksia. Kierre kiertää ajatuksissa joko lyhyt aikaisena tai pitkäaikaisena. Kun lisäksi tuntemukset "tarttuvat kiinni" kehoon ne alkavat vahvistaa tai herkentää stressin tuntemuksia. Kun fyysinen siirtovaikutus summautuu ajatuskierteeseen niin summana tuntemukset lisääntyvät tai vaihtelevat. Kun huomaamme tämän saamme otetta tuntumuksiin ja niiden syihin. Kun pysähtyminen tai muuten ajatuksen rentoutuminen saa aikaan lievennystä. Tuo lievennys voi luoda onnistuneen ympäristön paluulle normaileihin tuntemuksiin. Mutta monasti päästään vain osittain vahvalle "jäälle" ja on sitä kautta hyvinkin vaihtelevia päiviä. Monasti elämän tilanne ja työt tms. saavat aikaan uudelleen mielen karkaamiseen liialliseen ajatteluun. Ja tuo ajattelu tuo esille tiedostamattomia reaktioita, jotka...
ISKEE KIPINÄÄ JA TULTA. Tuo elämä lanka jossa virtaa tuo sielun energia aivan arkisessa elämässä ei missään ihmeellisessä henkisissä ulottovuuksissa, jotka ovat kaukana jossain jonne pitää olla matkaamassa. Siksi tuo unimaailma voi kertoa monenlaisia tarinoita - tarinoita jotka ovat arjellisen toden tuntuisia. Vain yksinkertaisesti menemällä vaikka lähiluontoon tai vain sulkemalla silmänne ja avata itsemme sisäisen maailman ja ovi ollen kuulolla. Miten todelta se tuntuu kun vähitellen harjaannumme olemaan tietoisesti kuulolla ja jatkaa matkaa siitä päivätarinana. Vaikka sitten ymärillä olisi minkälainen hälyä ja vauhtia tai mitä tahansa menossa. Huomaamme miten elämä nikkaa meille silmää tuo kipinää - kutinaa elämän, jossa menot muuttuvat saataviksi ja olo on mainio vaikka ihan se olisi tavallisen tuntuista arkea. Olemme vain tietoisesti mukana elämä merkkisessä leikissä, jolloin se iskee kipinää ja tulta. Olemme ja huomaamme miten arkiset rutiinit muuttuvat juhlaviksi tai löydämme monia yllättäviä asioita vaikka ne olisi olleet aiemmin koettavissa . Tarvitsemme vain tämän hetken - hetken johon heittäytyä. Olimme sitten kokeneet unimaailmaan viitteitä tai päivätajunnan iloja ja suruja on nyt aika iloita - nauraa - tanssia - kanssa elämän. Siitä kiitollisena voimme kohdata itsemme - ystävät - ihan kaikkien ja kaiken kanssa levollisen olon olona, jossa on samalla kipinää ja tulta. Kiitos!!!
ISKEE KIPINÄÄ JA TULTA. Nuo tunteet unenomaiset ja niin todelliset ovat kertomus itselle kun ne ovat niitä unien eliittiä. Silloin olemme mielenkiintoisissa tapahtumissa ja haluaisimme vain jatkaa tuota unta kun heräämme. Mutta voimme päästä kiinni tarinaan uudelleen ja voi jatkua hyvinkin sen tuntuisesti että se iskee kipinää ja tulta sensuellin romanttisesti tai tarina joka on jotain syvintä ihanaa toive maailmaa, mutta kuitenkin keskustelua jollain lailla tietoisuudessa, jossa kohtaamme toisen sielun kumppanin henkisellä tasolla. Emme kuitenkaan ole yhteydessä tässä elämässä vaan kenties seuraavassa ja silloin me tunnistamme jotain sellaista tietoisuutta että tässä on jotain tuttua jo ennestään tunnettua. Kohtaamme sielun sopimuksin uudelleen tässä meidän energeettisessä energia maailmassa, jossa kaikki on energiaa joka on virtausliikkeessä. Ja nuo ihanat kipinää herättävät tunteet ovat siten läsnä kokemuksessamme, jossa tiedämme että asioiden tulee mennä näin ja näin se oli suunniteltu. Mielemme kuitenkin epäilee tälläistä kaikkea ettei se ole mahdollista. Mutta sydäntietoisesti aistimme ettei miksei se voisi olla juuri sen suuntainen mitä unesta saimme kiinni ja mitä se kenties kertoi. Nuo kaikenlaiset kertomukset ei kuitenkaan ole kiinni todellisessa sielussamme vaan sinne mahtuu kaikenlaista "roinaa" niin kuin päivätietoisuudessakin on yllin kyllin. Mutta voimme mediatiivisesti uppoutua tuohon maailmaan ja...
ISKEE KIPINÄÄ JA TULTA. Tunteet niin monenlaiset, joita kohtaamme, joissa asumme, joita toivomme tai emme. On tunteet kuitenkin sama kuin elämän sisältö hyvin kirjava ja taitava luomus - luomus veistoksellinen taiteellisuuden huipentuma - ymmärtävän tietoisuuden tai unenkaltainen tila, jossa virtaa elämä. Tuntee voivat tulla esille päivä tai unitilassa ja ne ovat aivan yhtä todellisia, koska tunteet puhuttelevat tai tuovat viestejä arkemme keskelle. Ne viestit voi tulla unitilassa vaikka ne välillä tuntuvat olevan silli salaattia ilman järjen häivää. Vain hyvin olematon osa tuntuu liittyvän johonkin mistä voisi saada kiinni ja ymmärtää tämän olevan sen suuntainen. Voi olla myös yllättävää kun unitilassa tulee hyvin läsnä oleva tunne olla mukana unessa ei pelkästään passiivisena vaan ollaan kuin selkounessa, jossa voimme vaikuttaa uneen - voimme keskustella - voimme ohjata unta tai jatkaa sitä vaikka tuntuisi että pitäisi herätä tai vain jatkaa unta. Kun olemme tietoisesti unessa ohjaksissa olemme suurten asioiden äärellä - äärellä yhteydessä henkiseen näkymättömään maailmaan, joka on todellisuutta ja hyvin luonnollista. Kun heräämme joko kirkastamme unemme viestin tai jätämme sen pois taustalle. Mutta voimme kirjoittaa sen myös ylös ja se jää arkistoihimme odottamaan sen aikaa jolloin uni alkaa avautua. Kun olimme tunteneet nuo unitilat niin toden tuntuisiksi ja saaneet aluksi niin salaisen viestin tai...
ISKEE KIPINÄÄ JA TULTA. Se on kuitenkin se jokin puskee joka meissä saa iskemään kipinää... vaikka se räntäsade kevään kuin pieksesi hetkellisesti lujaa. Tulee paiste auringon jopa kuumankin joka ulkoisesti meitä hivelee ja se joko saa iskemään kipinää elämän tai lamaannuttaa tuoden tunteen vetämättömän kun lämpö liialta tuntuu. Kun vain kaikkia olisi sopivasti toivoo mieli - lämpöä - tuulenvirettä - valoa ja kiireettömyyttä elämän. Ei sen elämän harmaan tai vauhdikkaan tule hallita ymmärtää mieli. Ei elämän tule olla tasaista viivaa. Ei elämä ole mennyt minnekään - eikä se kuljen käsi kädessä kanssa ulkoisten asioiden. Ne on kuitenkin elämän virittävä voima - voima löytää meidän oma itsemme. Välillä on siis hyvä iskeä kipinää ja tulta - tulla vaikka yli äyräiden tulla niin että tuntuu (vaikka toivoisi tasaista) - tuntuu tunteita - tuntuu voimakkaita joko osin tuttuja tai aivan uusia tunteita. Ja niistä kumpuaa jotain jota emme itsestämme osanneet odottaa tai se oli meille aivan uutta. Uutta vaikka luulimme jo olevamme vakaalla jo koetulla tiellä vaille isompia monttuja. Mutta kun huomasimme mistä nuo savumerkit tulivat - mikä oli niiden todennäköinen alkulähde niin saimme kopin - kopin joka oli hyvin ratkaiseva kuin pesäpallon ajolähdössä. Nyt kun huomasimme mistä tuo kipinä oli alkujaan ja jopa tulta se roihusi - tunteita suuriakin. Ja nuo tunteet...
ISKEE KIPINÄÄ JA TULTA. Ei tiedä hetki mitä ja miksi se iskisi kipinää - ei tiedä mennyt ei tuleva miksi sen tulusi olla kipinää ja rouskisi tulta juuri nyt. Vain tämä olo - vain nyt kun olen päällä maan rosoisenkin ja nosteen huumassa sekä kuitenkin jalat maassa - maassa elantomme - maassa niin ristiriitaisuudessa jaksoja tajunnan sekä ulkoisen hapituksen viestittäessä "on tää hurjaa ja kurjaa", mutta silti se iskee kipinää elämän - elämän sisältöä, josta onni muodostuu, josta elämä pulppuaa kuin lämpö kuumista lähteistä on elämisen meininki ja hetki. Hetki jonka luulit jo menettäneen - hetki jossa kaikki oli romuttunut tai tuhkaksi muuttunut. Luulimme olevamme umpikujassa, jossa oli kadonnut ihmeiden aika ja elämän iloinen kipinöiden sisäinen tunto. Mutta ei - ei se ole kadonnut - kadonnut minnekään se on vain piilossa alla kaikkien elämää täyttävien turhuuksien rojujen alla - se vain vaatii?! Vaatii tulla nyt ulos punkkerista mielemme syövereistä, jossa nuo rojut täyttävät vapaan tilan iloita täysillä iskeä kipinää ja tulta. On tullut kevään letkeä fööni tuuli vaikka välillä hetkellisesti vihmoo räntää vasten kasvoja kuin olisi kaikki tulossa samaan yhteen pisteeseen voimalla kaikkien. On kuitenkin tuo kevään voima voittava ja se tuo tuota leppeyttä sekä uutta nousevaa kipinöivää iloa kaiken noiden tummienkin taakkojen ylitse lävitse perille mielemme iloiseen osastoon tuoden aikaa naurulle tuoden aikaa sille jota...
TARINA MATKASTA. Katse tuo kirkastuva alkaa haaveilla jo suoran jälkeen katsetta seuraavan serpentteenin mutkan taa - niin haaveileva innokas kuvaileva mieli tekee. Mutta onko minulla kiire - enkö ole tyytyväinen nyt ja tästä hetkestä vaikka kaikki tuntuu hyvältä?! Herään ajatuksiini - ajatellen miksi tuhlaisin tämän hetken asuen jo tulevassa vaikka en tiedä mitään sieltä - vaikka luulen tietäväni.
Katson siis kirkkain silmin - katson itseäni joka muista heijastaa vaikka sitä en tunnustakkaan vaan olen vain minä. Ei se niin mene kolkuttelee jokin mielen sopukoista, koska katson tätä näytelmää valkokankaalta, jonka mieleni sinne heijastaa havainnointien kera. Kirkastuu tuo ajatus matkasta, jossa olen - olen tässä suoralla tiellä vaikka nousukulma rasittaakin niin tunnen eläväni - eläväni kaikilla aisteilla ja kirkkaudesta käsin.
Olen tyytyväinen - olen tiellä serpenttiinien, jossa ei ole kiire minnekään. Elämäni kokemukset sekä ymmärtäminen kasvaa ja iskee tajuntaani vahvasti. Niin vahvasti että sitä kaada mikään myrskytuuli tai auringon porotus. Olen itseni kanssa - olen maailman kanssa samassa matkassa - samassa tahdissa kaikki ollen kaikkea sekä ilo sydämessäin yhteisesti hymyillen.
TARINA MATKASTA. Tuo niin mielenkiintoinen uusi suora ja suora katse eteenpäin voiko se olla pelottava. Pelkäämmekö me unelmiamme - pelkäämmekö syystä että se vaatisi muutoksia - se vaatisia käydä yli järkeilyn? Tie on suora - suoranlainen ennen seuraavaa serpentiinin mutkaa. Pelkäämmekö jo ennakkoon mitä sen uuden mutkan takana on? Olemmeko edelleen katsomassa unelmia vain menneistä mutkista - menneistä aikaisemmista suorista käsin.
Kun käymme tuolle suoralle nousevalle tielle joudumme ponnistelemaan vaikka tie suora on. Mutta muistamme miksi ponnistelemme - olemme matkalla kohti sisäisiä unelmia - matkalla jolla on aina haasteita vaikka katse on sinne suoran päähän hyvin kirkas. Joudumme ehkä tuolla suoralla pysähtymään tai hiljentämään vauhtiamme, mutta emme enää vilkuile taaksepäin kuin ajoittain katsoen maisemia menneitä uusin silmin. Näemme menneet alaspäin kiitävän suorat ja mutkat vain iloisina muistoina. Muistoina maisemien ei kuitenkaan haikailevien muisteloin vaan elämän kokemusten tuomana matkana, jota ei enää tarvitse kulkea uudelleen. Ei tarvitse palata takaisin ja jäädä sinne aikaan menneen.
Nyt on katseemme jo niin kirkastunut katsomaan suoraan eteenpäin kohti unelmia. Ja unelmat alkavat kirkastua sekä...
TARINA MATKASTA. Olemme matkalla - matkalla mielikuva maisemissa - matkalla kiemuraisesti soljuvaa tietää kohti ylemmäs - kohti tavoitteta - kohti unelmia. Nousemme tuota tietä serpentin lailla kulkevaa tietä - tietä jonne tämän hetken unelmamme vie ja opastaa. Se on tunne hyvin vahva - tunne olla tuolla unelmien polulla löytävällä tiellä kiertäen kaartaen. Se on meidän tarinamme - meidän unelmamme. Se näyttäytyy sisäisellä peilillä - valaisevalla loisteilla kohti nousevaa kiemurtelevaa tietä - kohti ylemmä mielen maisemiin - kohti ajatusten virrassa olevaan unelmaan. Tuo unelma jatkaa matkaa odottaen seuraavaa mutkaa, jonka takaa avautuu serpenttinen uusi suora. Vaistoamme että siellä näemme ja koemme unelmaamme, jossa matkassa jo me olemme.
Vai pelkäämmekö mitä siellä mutkan takaa avautuu ja tuo eteen joko toteutuvia toiveita vai pettymyksiä pelottavia. Hidastammeko että tuo mutkan jälkeinen näkymä ei pelottaisi liikaa ja jäisimme tähän katsomaan maisemia taaksepäin hakien turvaa. Vai katsommeko sivuille odottavasti kysyen itseltä tai muilta mitä minä teen - jatkanko matkaa rohkeasti. Matkaa ei voi olla pelottava, koska se on matka jonne sisäinen tie on opastamassa. Jatkan matkaa hieman kuitenkin hidastellen ja arvuuttelen...
UUSI AIKA. On nyt aika todellinen - on nyt aika haasteellinen - on nyt aika johon pitää tarttua aivan uudella lailla. Pitää lopettaa oman itsensä kanssa hyysääminen ja oravan pyörässä oleminen, jossa näenäisesti olemme vahvoja ja ohjaksissa elämän. On vain hyvin luonnollista ottaa koppi itsensä heittämästä pallosta - ottaa se kiinni räpyläänsä ja heittä eteenpäin kohti kotipesää jonne se kuuluu. Matkalla kotiin - kotipesään - matkalla sielunsa kotipesään - matkalla kohti sitä mitä me olemme. Voimme kutsua sitä uudeksi ajaksi, johon voimme vedota kun vanha nostaa liikaa päätään ja olemme jopa siinä jumissa. Eihän sen tarvitse olla ulkoisesti mitään maata mullistavaa lähestyä ajatusta uusi aika. Sen itse asiassa tulee olla hyvin leppoisa ja rento olo sekä siihen ei kuulu valtava yrittäminen elää nyt täysillä. Ja kuitenkin tuo leppoisuus johtaa todellisiin muutoksiin ymmärtää nyky hetkeä ja sen tuomaa sisäistä heräämistä nykyajan tilanteessa - ei niin kuin ennen oli ja kaikki tapahtui tai meni - on uusi aika joka herättää, joka kutkuttaa, joka on jo. Olemme vain yhden ajatuksen päässä siitä?! Olemme jo perillä - olemme vielä mielissämme matkalla, mutta olemme jo ajattomasti perillä. Ja se poikii tämän elämään valtavasti ymmärrystä - kokemuksia - iloa ja myös kaipuuta surullisesti, joista herää uusi aika hymyilevä - uusi aika rakkauden - uusi aika olla sinä ja minä siinä yhteisesti - yhdessä aidosti rakastaen. Kiitos!
UUSI AIKA. Tuo uusi aika, jossa ergiamme - havaintomme - kokemuksemme alkavat muuttua saavat aikaan epävarmuutta - pelkkoa - tunteita joita emme ennen ole kokeneet niin voimakkaasti. Kuitenkin aika on uusi vaikka yritämme jäädä vanhoihin rutiineihin - poteroihin - jäädä niihin totuttuihin kuvioihin kiinni - ollen kiinni menneessä ajassa. Pelko on se vahvin jarruttava tekijä uuden ajan kokemiselle, vaikka me emme sitä joko tiedosta tai tunne konkreettisesti. Siksi pitäydymme kiinni menneissä ajoissa - ajoissa tiedostamattomasti tai turvaa hakien menneestä. Rationaalinen mieli tarvii järkeilyä - tarvii pohdintaa - tarvii selityksiä - tarvii niiden kautta tilanne hallintaa. Kuitenkin samanaikaisesti kaikessa arjen pyörityksessä olemme epävarmoja - pelokkaita, joka on näinä aikoina ollut ihmisillä hyvin konkretiaa... Mutta kun on jo uusi aika - uudet tuulet joten siirretään ajatus tämän hetken olemiseen entistä selvemmin. Tiedostamme uuden ajan uudet kuviot mahdollisuuksina. Kaikki voisi muuttua omalta kohdalta paremmaksi ymmärrtämällä mitä tarkoittaa tämän hetken olemisen vahva voimavara. Oli sitten tilanne miten haastava tahansa on totuus tässä hetkessä. Ja se tuo todellista rauhaa mieleemme - todellista olemisen iloa hetkeemme. Olimme sitten miten väsyneitä tai rasittuneita tahansa. Olemme nyt kaiken tämän hetken haasteissa valmiina astumaaan - näkemään ja toimimaan...
UUSI AIKA. Tuo syvällinen viesti nykyhetkeen olkoon sen aika todellakin uusi. Kun olemme nyt monien haasteellisten asioiden äärellä hyvinkin globaalisti - olemme kuitenkin kaikissa mahdollisuuksissa kiinni tässä hetkessä oli tilanne mikä tahansa. Voimme nähdä uudistunein silmin ns. vanhatkin kuviot jotka toteutuivat tai ratkaistiin aina lähes samalla tavalla. Nyt elämme uusissa energioissa, sillä se fyysinen energia esim. joka sai lampun palamaan ja näyttämään valoia meille. Niin eihän sitä energiaa enää ole siinä muodossa vaan se muutti muotoaan valoksi... Samoin kaikki ajatuksemme - toimenpiteemme - ympäristömme on jo erilaisessa lähtötilanteessa sekä sitä kautta uusissa startti kuopissa. Siten jokainen hetki kohdataan aivan uusilla energioilla - uusilla ajatuksilla... ja niihin me voimme vaikuttaa valitsemalla toisin aina ajatuksesta alkaen sekä niihin mihin toimenpiteisiin saakka mitä olemme tekemässä. Ja tuo meille aivan uudenlaisia ulottuvuuksia kohdata niin monenlaisia mielenkiintoisia - yllättäviä - ennen kokemattomia asioita. On aika uusi - uusi aika joka ei enää koskaan rajaudu menneisiin olettamuksiin tai malleihin toimia. Uusi aika on myös globaalisti koko maapallollamme vaikka pallollamme pyörii kaikenlaiset sodat - luonto ilmiöt - asiat ihan laidasta laitaan jotka lähtevät pelon lähtökohdista. Tuo pelon maailma ruokkii itseään, mutta kun on energeettisesti uusi aikakausi, jossa...
UUSI AIKA! On nyt aika ilolle - olemiselle hauskasti - välillä kompuroiden - välillä ollen sulka maassa, mutta nousten aina ylös omaan ilon ja sisäisen tunteen vahvaan maailmaan. Vaikka se katoaa vähitellen välillä sumuun tai aivan kuin maailma ympärillä pyörisi pois päin radaltaan. On kuitenkin voimanne melkoista vaikka se on välistä hyvin näkymätöntä meille itselle ja kaikelle ulkoiselle näkökentälle. On esim. voimaa luonnossa - luonnon kauneudessa - luonnon, jossa asuu syvä tietoisuuden tila niin kasveissa kuin eläimissä. Me vain näemme ja koemme ne näillä fyysisillä ulkoisilla aisteilla aivan liian rajallisesti. Sekin on kuitenkin hyvä kun menemme luontoon jossain muodossa kokemaan sen läsnä olemisen terapeuttisen voiman. Vaikka emme sitä mitenkään erityisesti tiedostaisi se toimii aikamoisena terapeuttina. Käymme vaikka vain vartti tunnin kiireettomästi pienessä luonnon kolkassa. Olemme siten jatkuvassa yhteydessä luontoon ja sen ilmeikkäisiin muotoihin sekä tapahtumiin. Niin uusi aika palauttaa meidät evoluutisille alkujuurille - alkujuurille eläen nykyajan keinoin eikä kivikauden alkeellisuudella. Vaikka luonto ei tarvitse kuin kohdata yksinkertaisin menetelmin. On myös nykytekniikka kaikkinen mahdollisuuksineen tuova luontoa lähelle meidän mieliimme. Voimme kuvata luontoa - voimme senkin tehdä pikaotoksena ja se jäädä mielemme syövereihin tai kuvata tietoisesti taitaen - taiteellisesti. On myös jatkuva ihmisen kaipuu löytää itsensä ja siksi tämä uusi aika tuo...
UUSI AIKA. On aika aivan uuden - on aika nyt hetken - on aika jättää taakse menneet - on aika uuden ajan. On tänä päiväna kaikista ulkoisista haasteista riippumatta on aika joka on uusi. Tuo aika ja ajanlaskumme aika on helmikuu 2021 eikä vuosi sitten. Tällä hetkellä katsomme niin paljon menneeseen ettei ole ihme että voimme huonosti tai olemme kärsimättömiä tälle ulkopuoliselle maailman laajuisen haittatekijän vaikutuksille. Olemme jääneet silloin kiinni vahvasti menneeseen, jolloin tämän hetken mahdollisuudet karkaavat käsistämme. Kun nyt tuo uusi aika on hyvin globaali ilmiö tai energia energeettisesti jo oleva vahva olemisen mahdollisuus. Sellainen uusi aika yksinkertaisesti on jo nyt käsillä kun vain tulemme vahvemmin tähän hetkeen emmekä ole tai asu edes tiedostamattomasti kiinni pelossa, jota maailmassa on nyt paljon liikkeellä. Kun tällä hetkellä tuo pelko tai sen eri synonyymit ohjaavat ihmisten elämää ja niillä on jo suora vaikutus jopa mm. meidän immuuni vasteeseen. Sillä pelko ja sen tunteet jyrsivät meidän immuuni järjestelmän puolustuskyvyn energiaa. Ja kun huomio menneestä johtuvasta tämän hetken pelosta johtuen meidän energiatasomme laskee ja siten myös fyysinen järjestelmämme saa siipeensä ja on oleva alttiimpi ulkoisille häiriötekijöille. Tilanteen ei tarvitse olla näin vaan voimme nousta omaan voimaamme, jossa elämä alkaa näyttäääää...
VUODEN AVAUS. On tuo jatkumo matkallamme vain jatkuvaa niin kuin kalenterissa vaihtuvat päivät eteenpäin. Välistä vain nuo numerot vilahtelevat nopiasti liian nopiasti. On monta aika rautaa tulessa koko ajan ja viive - - aikapula saanut vauhdin liian lujaksi. On jäänyt aikaa itselle tai lähipiirille liian vähän. Kun tuo vuodenvaihde vapaa-aikoinaan kertoi että helppoahan tämä on tästä jatkaa - jatkaa ilman varsinaisia uuden vuoden lupauksia. Mutta onkin yllättävää - onkin ihan hauskaa - on tuo jarrutus helppoa kuitenkin. Vain jarrut kirskuen pohjaan ja todeta olen juuri nyt tässä eikä ole muuta tärkeämpää. Voimme aivan hyvin tehdä tuon jarrutuksen aivan ilman mitään tekosyitä mihinkään suuntaan. Vaikka tuo ja tuo juttu tarvii tehdä heti. On liikuma varaa kyllä pysähtyä ja hyväksyä täysin tuo pysähtyminen. Pysähtyminen ei ole itsetarkoitus vaan se on meidän luonnollinen sisäinen tarve niin kuin syödä ja levätä. Mutta voi olla myös iskenyt passiivisuus eikä tunne saavan mistään oikein kunnolla kiinni. On sekin pysähtymisen paikka - pysähtyä itsensä kanssa ja saada tunne tähän hetkeen, josta voi ponnistaa eteenpäin. Askeleet voi olla aluksi lyhyempiä ja sitten pidentyen taas normaaliin rytmiin. Mutta annetaan aikaa kaikelle - aika itselle - aikaa sille mitä sille itselle kuuluu. Näin vuoden alku on koittanut ja löytänyt oman uomansa - oman uomansa arkeen ja meidän sisimpään olemukseen - rakkauteen!!!
VUODEN AVAUS. Olemme pitkällä tammikuussa ja on vuoden vaihteen pölyt jo laskeutuneet sekä siten arki palannut arkisesti. Valintamme ovat ohjanneet päivien tapahtumia ja työn tai opiskelun suunta viivoja. Kun loistelias vuoden vaihteen tähtisade on nyt jo hyvinkin jonkin verran laantunut on aika muistaa itseämme ja sen sisäisiä tarpeita. Tosin meillä voi olla hyvinkin vahvoja ulkoisia tavoitteita, jotka vievät huomiomme. Ne ovat myös olleet arvo valintoja sekä tämän hetkisiä tosi asioita, jotka on nyt ratkaistava tai tehtävä. Vuoden avauksen ns. ensimmäisen neljänneksen käyttö aikaa on vielä paljon jäljellä. Ennenkuin näemme vähän isomman väli tilipäätöksen. Ja tuossa päätöksessä on myös se jonkin asteinen sisäinen saldo mitä - miten - miksi sen koin niin sekä olen löytänyt - oivaltanut - ymmärtänyt itsestäni sekä maailmasta. Kun olemme hereillä tässä vaiheessa skarpaamaan tuohon saldoon vaikuttaviin tekijöihin niin on myös varmaa että kaikki muukin arkisen saldon osa-alueet on kasvukaudessa tällä ensimmäisellä vuoden neljänneksellä. Kun yllätämme jo nyt itsemme antamalla aikaa ja mahdollisuuksia tuolle ajan yksikölle - vaikka edes pienenkin prosentti yksikön nousun niin se palkitsee meudät yllättävästi sekä myös runsaudella, jota emme osanneet odottaa. Näin maailman universaalinen valinta maailmamme toteuttaa itseään. Se mitä sille viestitetään - sitä se antaa. Ja siihen listaan meile avautuu avoimuuden ja rakkauden portit meidän itsemme sisäisen tien kautta.
VUODEN AVAUS. Se on vauhdissa jo hyvässä kiihdytys vaiheessa - se on osoittanut että tilanteet jatkuvat. Mutta tarvitseeko kaikkien tilanteiden jatkua niinkuin ennen? Ollen osin kaaosta - osin turhauttavaa - ollakseen kaukana siitä mitä haluaisi - miten haluaisi asioiden olevan. Mutta siitäkin seuraa kysymys mikä on lähtöisin meidän mielen syövereistä jostain tiedostomattomasta joita emme tunne omiksemme emmekä ymmärrä niiden syy - seuraus ketjua? Mutta vuoden avaus voi olla toisin - toisin niin että emme sorru menettämään Joulun tuoman rauhan voimaa ja sen muuttua samantien kovaksi vauhdiksi pyörteiden elämäksi eläväisten. Mutta ei myöskään uinuvaan uneen saamattomuuden tunteeseen välttämään vaikeitakin asioita - välttämään elämää kulkien matalalla askeleella näennäisesti turvassa kuitenkin pelossa epävarmuuden. Mutta kaikki voi olla harmoniassa vaikka näyttäisi maailman meno tai olo rakoilevan monella lailla. Olla omassa voimassa - voimasta joka tulee meidän sisäisestä rakkaudesta ei pelosta. On siten aika ottaa se käyttöön, joka antaa ymmärryksen ja voiman nähdä asioiden lävitse - nähdä kyseenalaistaen kerrottua totuutta joka totuuteksi väitetään. Olla tuon sisäisenn voiman kanssa yhteistyössä ja löytää avaimet sieluumme - avaimet elämään heräävään, jossa tuo oma voima on. Emme anna ulkoisien voimien viedä meidän energioitamme emmekä ohjata vasten meidän sisäistä tietoa totuudesta. Mutta valinta on meidän jokaisen omasta lähtökohdistaan ja se on oikein tässä vaiheessa yhtälailla kaikilla, mutta voidaan...
VUODEN AVAUS. On aika vaihtaa vuosikasettia uuteen ja nähdä tämän päivän tarve uusin silmin. On psykologisesti helpompi katsoa tätä taitekohtaa uusin näkökannoin kun entisen voi heivata nyt yli laidan. Ja sieltä ne asiat joita ei halua mukaan tähän uudistettuun vuosi kuosiin. Tosin kun päivä kuin päivä vaihtuu uuteen on tilanne sama. Mutta kuitenkin mielen kanssa on aika lailla selkeämpi puhdistaa pöytä viime vuoden harmituksista ja epämukavista asioista nyt. Ne voi laukaista kuin ilotulitus raketin taivaan tuuliin - ja sinne se katosi säihkeen jälkeen. Voimme näin päästä kiinni mielen uuteen ohjelmointiin ainakin hetkellisesti paremmin. Voi tuo vuodenvaihde tuoda aivan kuin hyppäyksenä yhtälailla toisenlaista. Odotus arvoina epävarmuutta - pelkoa - ikävää tuskaa ja olemisen haastetta. Niin haastetta tulee varmasti, joten hyvä kokea asiat asioina oli päivä mikä sitten tahansa. Mutta toisaalta on tuon hyvän vuoden vaihtumisen energisempi tila, joka kannatta käyttää hyväksi tarttumaan kiinni myös uusista tarpeellisista asioista. Muistaen että pitkäjänteisyys ja jatkuvuus tuo parhaat tulokset. On kuitenkin hyvä toimia heti silloin kuin esim. sydän sanoo että tää on hyvä juttu niin otan sen käsittelyyn tms. On yleensäkin hyvä tarttua kiinni asioihin jotka resonoivat meidän itsemme kanssa. Eikä jäädä sitkuttelemaan kanssa jutuin noiden. Kun tartumme toimeen ja huomaamme sen haasteet isommiksi kuin luulimme niin...
Uusimmat kommentit
05.12 | 06:22
Heips! Niin se elämä kuljettaa ja tuo eteemme asioita sekä tunteita että kokemuksia. Elämästä jossa on arki ja juhla samaan aikaa sekä matka itseemme että sen sisimmän aitouden kohtaamiseen. Kiittäen!
04.12 | 19:21
Wautsi! On todellakin tajunnan räjäyttävät sivut! Huokuu täälläkin sinun (ja myös Arjan) tasapaino, ilo, rauha, hyvä olo, hyväksyntä ja energia! Kiitos ajatusten jakamisesta!